Tyttömuottien ja poikamuottien murtamista

11.4.2018


Törmäsin Facebookin keskusteluryhmässä lastenhoitajaan, joka ihmetteli sitä, miksi tytöt eivät enää saa olla tyttöjä eivätkä pojat poikia. Hän kertoi tarjoavansa vaisulle pojalle ensin autoleikkejä ja vetäytyvälle tytölle nukkeja. Ihan ymmärrettävää, että me aikuiset tukeudumme stereotypiohin elämää helpottaaksemme, mutta joskus niistä on hyvä pyrkiä irti. Miten meidän vanhempien tulisi lapsiamme kasvattaa tässä mielipidemeressä, jossa toiset käskevät lapsiaan kutsuttavan aina sukupuolettomasti vain lapsiksi - ja toiset puuskahtavat, että poikalapsillekin on nykyään tyrkytettävä nukkeleikkejä? 

Lapsia kasvatetaan edelleen sukupuolistereotyyppisesti


Tämä aihe on kiinnostanut minua niin kauan, kun tiesin tulevani poikalapselle äidiksi. Olen kyllä varma, että kokisin aiheen yhtälailla tärkeäksi tytön äitinä. En halua lastani laitettavan mihinkään muottiin sen takia, mikä hänen sukupuolensa on. 

Luin uusimmasta MLL:n lehdestä äärimmäisen hyvän artikkelin aiheesta ja innostuin sen myötä kirjoittamaan tämän postauksen. Jutussa kerrotaan, että edelleen päiväkodeissa lapsia kehutaan stereotyyppisesti sukupuoleen peilautuen. Tyttöjä kehutaan kilteiksi ja avuliaiksi, kun taas poikien kommentoidaan olevan vahvoja tai nopeita. Meidän vanhempi poika on aina viihtynyt paremmin tyttöjen kanssa leikkien, tai rauhallisten poikien kanssa touhuten. Ja kyllä minulla vähän pisti korvaan, kun eräänä aamuna päivähoitoon lasta viedessä hänelle sanottiin, "menisitkö leikkimään tuonne tyttöjen kanssa?", kun ryhmä oli jakautunut selvästi sukupuolen mukaan käytävään vauhdikkaaseen poikien leikkiin ja huoneessa rauhallisempaan tyttöjen kotileikkiin. Mietin, olisiko voinut sanoa, että "menisitkö leikkimään tuonne Ellan, Sofian ja Miran kanssa?" Tekemättä jakoa siihen, leikkiikö lapsi tyttöjen vai poikien leikkiä. 



Esikoisemme ei ole kovin stereotyyppinen poika - ja toisaalta hän taas on. Hän on luonteeltaan rauhallinen ja pienenä oli myös hyvin varovainen. Hän on kohtelias ja taitava verbaalisesti, joten hänen ei juuri koskaan ole tarvinnut turvautua fyysiseen tunteiden ilmaisuun. Ainakaan negatiivisessa mielessä, siis. Hän ei ole rämäpäinen koheltaja, vaan ennemmin edelleen rauhallinen tarkkailija ja kotioloissa armoton showmies laulun ja jatkuvan höpötyksen kanssa. Ja sitten toisaalta...

Hän ei ole koskaan innostunut hetkeksikään nukkeleikeistä. Mitä isompi auto, sen parempi. Isona hänestä tulee loka-auton kuljettaja. Traktorit, rekat, lumiaurat, lakaisukoneet... Nämä kaikki ovat olleet lähimpänä sydäntä niin kauan, kuin muistan. Ensimmäinen oikein sanottu sanakin oli "auto". 


Minua harmittaa näkökulma, jossa sukupuolinen tasa-arvo (tai sukupuolisensitiivisyys) koetaan jotenkin lasta rajoittavaksi tekijäksi. Että tytöt/pojat eivät enää saa olla tyttöjä/poikia. Kun kysehän on täysin päinvastaisesta. Kyse on siitä, että nykymaailmassa vanhempien tulisi kasvattaa lapsensa niin, että lapsella on kaikki vapaus olla juuri sellainen, kuin on. Meidän poika on aina rakastanut pinkkiä. Hän valitsee mieluiten vaatteensa tyttöjen puolelta, sillä musta on ihan tyhmä väri - ja onhan useissa kaupoissa edelleen poikien vaatteet kovin värittömiä ja lapsen silmään tylsiä. Toisaalta, jollekin toiselle pojalle musta robottipaita tai örkkialkkarit ovat unelmien täyttymys! Korjaan, jollekin toiselle LAPSELLE. Hassuja ovat myös mainokset, joissa mainostetaan suht neutraaleja tuotteita "tyttöjen hupparina" tai "poikien suosikkileluna". Olen törmännyt näihin sekä Citymarketissa että kirppisryhmissä. Olen itse ostanut kirppikseltä "söpö paita tytölle" ja puolihuolimattomasti heittänyt, että saakos tämän ostaa pojalle...

Irti sukupuolen mukaan määräytyvistä oletuksista


Miksi ei voisi olla vain lastenvaatteita? Samoja housuja eri väreissä. On ollut vaikea löytää pojalle kivaa pinkkiä tai mintunvihreää (lempivärit) vaatetta, joissa ei ole jotain prinsessakuviota tai röyhelöpyllyä. Eikä niissäkään mitään vikaa ole, mutta kun ei meidän poika halua näyttää tytöltä, hän vain haluaa pukeutua niihin väreihin, joista itse pitää. 

MLL:n jutussa lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson puhuu viisaita sanoja: "... vanhempi näkee vaivaa ymmärtääkseen lasten ajattelua ja tapaa katsoa maailmaa. Hän on kiinnostunut selvittämään, millainen persoona juuri tämä lapsi on ja toimii niiden havaintojensa perusteella, ei niinkään yleisten ennakko-odotusten mukaan." 


Niinpä, miksi ei tarjota päivähoidossa uudelle lapselle leluiksi pari rekkaa ja muutama nukke? Sanoa, että tuossa on hauskoja leluja, haluatko leikkiä niillä? Tässä ei kerta kaikkiaan ole kyse siitä, etteikö poika saisi valita rekkaa tai tyttö nukkea - kyse on siitä, että tyttö saa valita kumman tahansa, samoin kuin poika. 

Kuten erikoislääkäri Karlssonkin, olen itse myös sitä mieltä, että keskustelu siitä, saako lapsia ylipäätänsä sanoa tytöiksi tai pojiksi, menee vähän itse ongelman ohi. Sukupuoli on lapselle myös monimutkaista maailmaa jäsentävä asia ja lapsi tarvitsee raameja, joita vasten tutkia maailmaa. Vasta varhaismurrosiässä suhde omaan sukupuoleen alkaa kiinnostaa lasta eri tavalla. Leikki-ikäinen hahmottaa maailmaa tutkimalla monenlaisia rooleja, niitä sen kummemmin arvottamatta. Poikaa saa sanoa pojaksi, mutta samaan aikaan hän voi tutustua prinsessan rooliin pukemalla tyllimekon päälleen. 


KUUSI VINKKIÄ LAPSEN PARHAAKSI


  1. Kehu lasta monipuolisilla sanoilla ja painota eri ominaisuuksia: "Olet rohkea, huomaavainen, ihana, tärkeä, hieno ihminen". 
  2. Käytä harkiten ulkonäköön liittyviä kehuja, jotta lapsi ei kokisi tarvetta näyttää tietynlaiselta tullakseen hyväksytyksi ja nähdyksi. 
  3. Mieti lastenkirjojen äärellä, millaisia roolimalleja ne tarjoavat. Voiko prinsessa seikkailla aktiivisesti vai odottaako hän prinssiä pelastamaan? 
  4. Anna lapsen kokeilla erilaisia vaatteita ja rooleja. Toiseen sukupuoleen eläytyminen kuuluu kehitykseen. 
  5. Mieti avoimesti, millaisia harrastuksia lapselle olisi tarjolla. Lähtisikö tyttö karateen ja poika sanataidekouluun? 
  6. Pyydä lapsi mukaan monenlaisiin arjen askareisiin, oli hän tyttö tai poika. Keittiöpuuhat ja autonpesu sopivat molemmille. 
* Lähde: MLL Lapsemme-lehti 1/2018



Toivon kaikille äideille, isille ja kasvattajille avointa mieltä lapsen kohtaamiseen ainutlaatuisena persoonana.

EI LUOPUMISELLE JA RAJOILLE - KYLLÄ VAPAUDELLE VALITA 💜



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan