TUULIKAAPIN UUDISTUS PIKKURAHALLA

27.9.2017


No kun ihan hieman on puraissut tämä kodinlaittokärpänen. Koska meillä ei nyt mihinkään ison rahan remontteihin ole varaa, on oltava nokkela. Ja pojat miten kivoja juttuja saakaan pienellä rahalla aikaan, kun vaan näkee vähän vaivaa. Tämäkin uudistus tapahtui muutamassa illassa ja muutamalla eurolla. 


Tuulikaapin lattia näytti koko ajan likaiselta. Syynä oli likaiseksi pinttyneet laattojen saumat. Saumat saa aika hyvin putsattua saumanpuhdistusaineella, mutta jos sekään ei tehoa, on olemassa saumamaalia. En kuitenkaan kokenut mitenkään järkeväksi lähteä tuulikaappiin tavoittelemaan puhtaan valkoisia saumoja, eikä tummat saumat houkuttaneet nekään, joten väännettiin sävynuppia ihan eri suuntaan. Kaakelimaali. Jokaisen kaakeleidensa vihaajan paras ystävä. Neljällä kympillä saa kaakelit todella helposti uuden, tasaisen värin. Ja saumat samalla. Tässä päästiin vielä halvemmalla, sillä ystäväni bongasi minulle harmaan kaakelimaalin purkinloput vitosella nettikirpparilta! 


Toinen pieni, hauska uudistus oli sähkökaappi. Tuo jokaisen asunnon pakollinen paha. Eipä se valkoisena tuossa enempää häirinnytkään, mutta toisaalta, kun se siinä jokatapauksessa on, niin miksei tehdä siitä jotain hauskaa? Biltemasta purkki liitutaulumaalia kympillä ja lopputuloksen näet alta. Samoin kuin lattian lopputuloksen. Mitäs tykkäät? 





Oletteko muut kokeilleet kaakelimaalia? Entä löytyykö keneltäkään muulta tällaisen muodonmuutoksen kokenut sähkökaappi? 


ps. sisustus on sitten JUURI tällaista: nyt kun näen tämän viimeisen kuvan, niin mietin, että ehdottomasti saatava tuohon musta naulakko, eikä valkoinen! Hihi, yhden paikan kun fiksaa, niin kolme jo odottaa jonossa :)

MAITOALLERGIA VAUVALLA?

25.9.2017


Homma alkoi ihottumasta Ludden päässä. 

Ei, se alkoi aiemmin. Nopsun maitoallergiasta. 

Ei, vaan oikeastaan se alkoi yli 30 vuotta sitten MINUN maitoallergiasta. 

Minulla oli maitoallergia vauvasta aina kuusivuotiaaksi asti. Nopsulla oli maitoallergia syntymästään noin kahden vuoden ikään asti. Tätä pohjaa vasten synnärillä kyselin lääkäriltä, että mitä maitoa lapselle korvikkeena (tarvittaessa) annan? Voinko suoraan olettaa, että hänkin saattaa olla herkistynyt lehmänmaidolle ja antaa allergiakorviketta. Ei missään nimessä, vastasi lääkäri. Ei mitään oletuksia. 

Ja näin päädyimme antamaan tavallista, tosin hypoallergenic-tyyppistä korviketta. Hormoninäppyjen ja runsaan pään karstan kadottua Ludun pää jäi tosi kutisevaksi ja punoittavaksi. Jos hänellä ei ollut töppöset kädessä, raapi hän päänsä ihan täyteen verinaarmuja. Pää oli kerrassaan pahan näköinen. Varasin ajan tutulle lääkärille (Nopsun allergialääkäri), jotta saisin hyvät voiteet pään kutinan hillintään. 

Lääkäri heitti lähes jo kättelyssä tiskiin maitoallergiakortin. Hän kertoi, että jos perheessä on  (ollut) maitoallergiaa, yleinen suositus tällä hetkellä on vauvallekin aloittaa allergiakorvike. Jaahas! No tätä kun varta vasten sairaalassa kysyin... 


Saimme mukaamme kortisonivoiteen pään kutinaan, mutta koska iho oli myös muualtakin lievästi ihottumainen saimme suosituksen siirtyä allergiakorvikkeelle muutamaksi viikoksi. Ludulle tehtiin myös suppea pricktesti, jossa mahdolliset ihoreaktiot katsottiin maitoon, kalaan, kananmunaan ja.. no.. mikä on neljäs yleinen allergeeni vauvoilla/pienillä lapsilla? Soija? En muista. 

Kaikki testit näyttivät negatiivista. Tiesin kuitenkin itsekin, että pääosin suolisto-oireinen maitoallergia ei iholle välttämättä pattia nosta. 

Hauskana lisähuomiona, että itseltäni kun testattiin eläinallergioita, niin se "kissan" patti levisi niin suureksi, että peitti alleen seuraavankin allergeenin läikän :) 


No kotona sitten saatiin hyvät järkytykset apteekista, kun purkki tuota erikoiskorviketta maksaa 25 euroa. Tyyppi juo sen muutamassa päivässä, viimeistään neljässä. Kelakorvausta ei saa ennen allergiadiagnoosia ja sen taas saa vasta kaksoissokkoaltistuksen jälkeen. 

Noin viikon kuluttua soitin lääkärille uudelleen, koska en tiennyt mitä tehdä. Iho oli paremmassa kunnossa, mutta siitä lienee kiittäminen tujun kortisonikuurin. Mahan toiminta samanlaista kuin ennenkin (ellei vähän huonompaa) eikä muuten erityisemmin tyytyväisempi tai tyytymättömämpi vauva. Lääkäri ehdotti, että heitetään kotona ihan tavallinen maito kehiin ja katsotaan mitä siihen sanoo. Kävin samana iltana hakemassa kaupasta Tuutia ja seuraavana aamuna alettiin antamaan sitä. No mitä kävi? 


Ei mitään. Eli näin kotidiagnoosilla voimme todeta, että ei tällä pojalla nyt maitoallergiaa näytä olevan. Sen sijaan atooppinen iho kyllä. Tosi helpottavaa. Samalla on testattu tosiaan nuo muutamat muutkin allergeenit, joista pahimmillaan voisi tulla anafylaktinen shokki, joten hieman huojentunein mielin voimme vajaan kuukauden (!!) päästä suunnata kiinteän ruuan maistelun maailmaan! 

Näin! Yhtä lääkärikäyntiä, muutamaa puhelinsoittoa ja erikoiskorvikkeeseen palanutta satasta köyhempinä :) 

Onko siellä lukijoissa muita maitoallergiaan tutustuneita? Tai muuten allergisia lapsia? Omakohtaista kokemusta on allergioista kyllä varsin laajasti täällä minulla :) 

RAVINTOLA BACKAKSEN BRUNSSI TEKEE ONNELLISEKSI

23.9.2017


Brunssi on ihana asia. Se tarkoittaaa aina hyvää ruokaa, jota voi syödä rauhassa nauttien hyvästä seurasta. Omakin seura lasketaan. Erityisen ihanaksi brunssin tekee tunnelmallinen ympäristö, laadukas ruoka, monipuoliset tarjoilut ja hyvä palvelu. Nämä kaikki saivat täydet pisteet, kun kävimme koko perhe nauttimassa brunssia vasta avatussa Ravintola Backaksessa





Ravintola on tosiaan vasta avattu ja tuo meidän asuinalueelle kauan kaivatun brunssipaikan! Kovaa hypetystä paikka onkin sosiaalisessa mediassa saanut jo ennen avaamistaan. Kehuskelevat kovin laadukkailla raaka-aineilla ja viihtyisällä ympäristöllä. Eikä turhaan. Perheen isimies kehui myös kovasti erilaisten lihojen ja sienien makua. Itse söin vaan silmät suurina onnellisena toisten tekemää ruokaa :) 



Asuinalue Pakkalalla (jossa kyseinen ravintola sijaitsee) on oikeasti hurjan mielenkiintoinen historia. Backaksen kartanon juuret yltävät aina 1600-luvulle asti ja tunnetuimmaksi alue on tullut HOK-Elannon suurena tuotantotilana. 1940-luvulta lähtien Helsingin maalaiskunnan ja sittemmin Vantaan kasvu söi kartanon valtavia maa-alueita. Lentoaseman rakentaminen vei yli 400 hehtaaria. Maatalous keskellä kasvavaa kaupunkia muuttui mahdottomaksi ja Elanto möi 80-luvulla kaiken jäljellä olleen maan jättäen itselleen vain kartanon ulkorakennuksineen. Tällä hetkellä nuo rakennukset ovat suojeltuja.*

Ravintola Backas kunnioittaa tyylillään ja sisustuksellaan tätä historiaa, mikä samalla tekee paikasta todella viehättävän ja viihtyisän. Maisemat ovat rauhoittavat ja tunnelma lämmin. 



Yksi kotiäidin haaste on aina kyetä syömään tarpeeksi hitaasti, jos siihen mahdollisuus annetaan. Huomasin itse kiskovani ruuat aivan liian nopeasti ja nauttiminen jäi liian vähälle. Haaveilenkin jo uudesta käynnistä kenties jonkun ystävän kanssa, jotta voisi ajan kanssa nauttia hyvästä ruuasta ja jutella kaikesta. Täydet pisteet kyllä pitää antaa meidän pojille käyttäytymisestä. Nopsu on niin kohtelias ja malttaa hyvin jonottaa ruokaa tai odottaa paikallaan. Ludde istui kiltisti vuorotellen molempien vanhempiensa sylissä ja nautti omaksi brunssikseen täyden pullollisen maitoa. Sekin kuulema maistui tuossa ympäristössä erityisen hyvältä ;)  



Täytyy myöntää, että Nopsu ei ollut ainut, joka ei meinannut pysyä pöksyissään nähdessään valtavan jälkiruokapöydän. Kakkuja, keksejä, itsetehtyä kermakarkkia, suklaita, hedelmiä ja suklaaputous. Kyllä, söin itsekin kaksi lautasellista jälkiruokia! Ihan mielettömän hyviä kaikki!  



Tästä käynnistä tuli oikeasti niin hyvälle tuulelle. Kaikki hyvän brunssin palaset loksahtivat kohdalleen. Paikka oli "arvokkaasta" tyylistään huolimatta oikein lapsiystävällinen. Siellä olikin useita lapsiperheitä syömässä. Turvakaukalolle oli hyvin tilaa, syöttötuoleja löytyi niitä tarvitseville ja viihtyisässä (kyllä, se oli oikeasti yksi viihtyisimmistä vessoista) vessassa oli hyvän kokoinen paikka vauvan vaipanvaihdolle. 

Kiitos Ravintola Backas, veit sydämen ja tulemme varmasti käymään täällä uudelleen! 


*Wikipedia auttoi faktojen kanssa

Postaus yhteistyössä Ravintola Backaksen kanssa.

PĂ„IVĂ„UNETON HYMYNAAMA 3KK

22.9.2017


Uskomatonta, neljäsosa vauvavuodesta jo takana! Toisaalta mahtavaa ja toisaalta kovin haikeaa. Ludde on kasvanut jo tiiviiksi osaksi meidän perhettä ja tuntuisi oudolta edes ajatella menoa ilman häntä. Samoin itselle on tullut jonkinverran varmuutta kahden lapsen äitinä olemiseen ja suoriuduin kiitettävästi eilen jopa Ikea-reissusta molempien poikien kanssa. No, mainittava tietysti, että Nopsu jäi innoissaan lapsiparkkiin ja Ludde veti sikeitä koko kierroksen - kunhan vaan kärryt eivät tehneet yhtään yli 10sek pysähdystä. 

Ludu, Ludde, Ljuba-ljuba osaa olla ihan mieletön hymypoika. Hän tykkää istua Stokken Newborn setissä tuossa vieressä, kun äiti syö tai tekee jotain hommia hetken tietokoneella. Usein kun häneen kääntää katseen, kasvoille leviää korvasta korvaan hymy ja silmät tapittavat suurina. Tuo on ihanin näky ikinä. 


Haasteita koetaan tällä hetkellä päivänukkumisen kanssa, kun poika tosiaan ei nuku kuin vain liikkeessä. Kaksi kertaa taitaa olla saldo, monestiko ollaan saatu poika nukahtamaan päivällä ilman vaunuttelua tai autolla ajamista. Silloin uni on kestänyt maksimissaan tunnin. Autossa hän osaa herätä jopa ihan vain siihen, kun pysähdytään liikennevaloihin. Eikä tosiaan puhettakaan, että jäisi ulos vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, kun äiti hipsii sisälle. Alta minuutin alkaa kitinä ja vääntelehtiminen. Ihan reppana toinen, kun näkee, että edelleen väsyttää (no shit sherlock, nukuit 30min monen tunnin valvomisen jälkeen), mutta jotenkin se uni vaan ei jatku. 

Isoveli muistaa välillä ihanasti käydä juttelemassa pikkuveljelle tai silittämässä, halaamassa ja antamassa pusuja. Yhtä usein hän kyllä muistaa nyrpistää nenäänsä, kun äitin tai isin huomio menee vauvalle. Pahimmat mielenosoitukset ovat kuitenkin laantuneet ja varsinkin yksin näiden kahden kanssa pärjää ihan mainiosti. Jostain syystä tämä isompi poika reagoi paljon kipakammin, kun molemmat vanhemmat ovat läsnä. 


Tässäpä vielä kolmen kuukauden kuulumiset. Neuvolakäynti on vasta ensi viikolla, joten päivitän sitten luvut. Siellähän muuten tuleekin sitten taas rokotuksia, toivottavasti selvitään tälläkin kertaa ilman ihmeempiä reaktioita. Apua, miettikää, enää kuukausi ja me aletaan maistattamaan tälle pikkuruiselle kullanmurulle jo kiinteitä ruokia! 


Tykkää
Sitterinsä lelukaaresta, poskien kutittelusta, kylvyistä, hymyilystä kenen tahansa kanssa. Ja "syödä" loputtomasti omia käsiään. 

Ei tykkää
Olla kovin pitkään yksin missään (kovin pitkään tarkoittaa useampia minuutteja). 

Suosikkiruokaa
Maito, josta on tosin käynnissä allergiaselvittelyt...

Pituus
62,5cm

Paino
7430g

Vaatekoko
62-68


MAALINTUOKSUISENA HABITARESSA (+ALEKOODI)

16.9.2017




Kodin laittaminen ei näytä laantumisen merkkejä täällä suunnalla! Tänään käsittelyyn lähti yläkerrasta portaikon tolpat ja kaide. Ne kun olivat typerästi männyn sävyiset, vaikka muuten kotimme on jo täysin putsattu niin, että isojen pintojen väreinä ovat koivu ja valkoinen. Viime viikonloppuna J otti hiomakoneen tomeriin tassuihinsa ja hioi pinnat puhtaiksi. Tänään minä sudin ensimmäisen kerroksen valkoista maalia pintaan ja odotan innolla, että pääsen huomenna aamulla maalaamaan toisen kerroksen. 

Vielä maalia käsissäni kiskoin tänään vähän siistimpää vaatetta päälle, ripsaria räpsyttimiin ja suuntasin hyvän ystäväni kanssa Habitareen. En ollutkaan koskaan aiemmin käynyt tuolla sisustukseen keskittyvillä messuilla. Olin siellä ihan ei-bloggaaja-statuksella, mutta pitihän silti napsia muutamia kuvia.



Ostoksiakin tuli tehtyä. Tiedättekö nämä trendikkäät hamam-pyyhkeet? Olen jo pitkään ihaillut niitä, sillä ne ovat aivan upean tuntuisia ja näköisiä. Pyyhkeitä saattoi ihastella muunmuassa Suvin blogissa tuossa jokin aika sitten. 

Pyyhkeet ovat aika hinnakkaita, mutta messutarjouksella ostin niitä neljän käsipyyhkeen setin. Näillä saa ihanaa, uutta ja raikasta ilmettä vessaan tai kylppäriin. Niin, kunhan ensin teen vähän miniremppaa niihinkin ;) 

Toinen ostokseni toteutuu vasta muutaman viikon päästä - ostin nimittäin siivouksen! Me olemme jo pitkään miettineet tälle syksylle siivouspalvelun käyttämistä, sillä olen paljon yksin lasten kanssa. Minä kyllä ihan tykkään siivoamisesta, mutta juuri tällä hetkellä oma aika on niin vähäistä, että käytän sen mieluummin muuhun, kuin siivoamiseen. Vaikka sitten remppaamiseen ja sisustamiseen :)


Jos olemme tyytyväisiä, jatkamme varmaankin siivouspalvelua tämän loppuvuoden joka toinen viikko. Kerron kyllä sitten, miltä vaikutti ensimmäinen kokemus siitä, kun ammattilainen tulee siivoamaan oman kodin. 

Jos sinäkin muuten haluat testata Freskaa, saat tällä J21VW1 koodilla 25 euron alennuksen ensimmäisestä siivouksesta! 

Nyt unille, huomenna aamulla jatkuu maalaus, jee :)
Ihanaa sunnuntaita kaikille!


REISSUSUUNNITELMIA JA -HAAVEITA

14.9.2017


Eilen sain kivan yllätyksen piristämään arkea, nimittäin risteilylahjakortin. Ei ehkä se erikoisin ja suurin reissusuunnitelma, mutta vitsit miten ihana on ajatus lähteä Päivä Tukholmassa -risteilylle hyvän ystävän kanssa! Rajattomasti aikaa keskeytyksettä höpötellä kaikkea maan ja taivaan väliltä, pari lasia hyvää viiniä (tai what the heck, mitä vaan viiniä!) ja taxfreesta suklaata. Tukholma on yksi suosikkikaupungeistani ja en ole siellä tasan vuoteen käynyt, joten odotan jo päästä kävelemään kauniita katuja ja tietenkin tekemään shoppailuja. Lahjakortti on voimassa helmikuulle, joten täytyy vain alkaa miettimään kalenterista sopivaa aikaa lähteä minilomalle. 

Toinen horisontissa mahdollisesti häämöttävä reissu on Portugali. Kuten moni jo tietääkin, tekee mieheni töitä (muunmuassa) Euroviisujen parissa ja tulevana keväänä hän taas suuntaa viisikaupunkiin, joka tällä kertaa on Lissabon. En ole itse koskaan käynyt Portugalissa, joten lähtisin todella mielelläni mukaan. Mutta entäs lapset? 


Nyt jos meillä ei olisi Luddea, niin voi että olisi helppoa lähteä tuollaisen neljävuotiaan kanssa reissuun! Ei enää mitään vaippoja ja maitoja - reput vaan selkään ja lentokoneeseen hyppytihei! Mutta niin, nyt olisi aikaakin sopivasti, kun on äitiyslomalla, mutta toki on myös tuo vauva. Pelkän vauvan kanssa myös saattaisi olla mahdollista lähteä - onhan hän sitten jo noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Toki se tarkoittaisi aikamoista lastia vaippoja, maitoa ja vauvanruokaa (kirjoitin ensin että koiranruokaa, hahaha, what?). 

Mutta että reissuun yksin kahden lapsen kanssa? J kun on siellä pääasiassa töissä sen pari viikkoa, niin joutuisimme suurimman osan aikaa olemaan kolmistaan. No, kolmistaan olisimme tietenkin myös Suomessa, jos jäämme tänne, mutta täällä on ystävät, tutut ympäristöt ja lelut. 

Mutta sitten taas - jos olisi mahdollisuus päästä kohtuullisen edullisesti kauniiseen alkukesäiseen Portugaliin... 


Yksi vaihtoehto voisi olla, että jos lähtisin muutamaksi päiväksi sinne Ludun kanssa ja Nopsu jäisi mummin tai tädin hoiviin tänne Suomeen. En tiedä, hullulta sekin tuntuisi! 

Auttakaa nyt poloista äitiä reissuhaaveissa :)

Tukholma kuitenkin siintää laivan horisontissa jo suhteellisen pian. Onko lukjoissa muita reissuista haaveilevia tai reissua odottavia? Lasten kanssa vai ilman? Eikö olekin ihanaa, miten paljon arkeen antaa piristystä se, kun voi haaveilla jostain kivasta tulevasta!


Kuvat täältä ja täältä 

IKKUNA MAKUUHUONEESTA KĂ„YTĂ„VĂ„Ă„N - OMITUISEN IHANA

11.9.2017


Muutimme kesän alussa tähän uuteen kotiin ja niin ihana kuin tämä onkin, muutama ratkaisu sisustuksen suhteen on saanut meidät raapimaan päätämme. Yksi niistä on ikkuna makuuhuoneesta rappukäytävään. Tuossa ikkunassa oli meidän taloon tullessamme alumiiniset sälekaihtimet, mutta ne olivat mielestämme ankean näköiset ja toisekseen - ei kovin turvalliset, kun vauvasta kasvaa taapero ja hän alkaa kurkotella kaihtimiin päin. Roikkuvat narut eivät siinä mielessä myöskään houkuta. Laittelin ideapyyntöä erääseen mukavaan sisustusaiheiseen ryhmään Facebookissa ja sieltä nappasin muutamat vinkit, yhdistin ne ja tässä lopputulos! 


Mitä pidätte? Oma unelmien valintani olisi ollut puiset sälekaihtimet, mutta ne pitäisi tuossa koossa tilata mittatilaustyönä ja siihen ei nyt ole varaa. Siispä tämä kokonaisuus on parasta, mihin tällä hetkellä pystyimme ja olen itse kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen. 

Lasin alareunaan on laitettu dc-fixiä, joka tekee lasiin ns. maitolasiefektin. Laskostuva kankainen kaihdin on Ikeasta ja paperipallovaloja nyt löytyy lähes jokaisesta kaupasta. Yhteensä hintaa tälle sisustusidealle tuli alle 40 euroa. Paperipallot tuovat kivasti lapsenmielistä leikkisyyttä, joka sopii hyvin siihen asti, kun vauva nukkuu samassa huoneessa. Sen jälkeen valot varmaankin seuraavat Ludua omaan huoneeseensa. Samassa myös viimeistään heivaamme muualle tuon väliaikaisen hyllyn, jossa tällä hetkellä vauvanvaatteet. 



Ludu on muuten oppinut nukkumaan omassa sängyssään. Ihan loistava tämä unipesä, nimittäin siirtymä vierestä pinnasänkyyn meni täysin kivuttomasti. Eihän vauva juuri huomaa eroa, kun tuntuma pysyy ihan samana. Vielä muutaman kuukauden ehkä L mahtuu pesäänsä, sitten on sanottava sille heipat ja oltava ihan iso poika omassa pinniksessään. 


Rappukäytävässä meillä on meneillään noiden tolppien maalaaminen valkoiseksi. Ne on jo melkein kokonaan hiottu ja maalipurkki odottaa eteisessä. Ihana päästä eroon kaikesta tuosta männystä asunnossamme. Valkoinen ja koivu kun miellyttävät meidän silmäämme huomattavasti enemmän. 

Tässä vielä se, miltä ikkuna näyttää käytävään päin. Vähän meni kuvassa valotus sinne ja tänne, kun aikaa ei kauheasti ollut säätää kuvien kanssa. Ihan mukava kuitenkin. Antaa näkösuojaa, mutta päästää kuitenkin kivasti valoa rappukäytävään.  


Näin kotona ollessa minua aina puree iso sisustuskärpänen ja haluaisin pistää koko kodin uusiksi! Vaunulenkkien päässä olevat Jysk, Bauhaus ja jopa K-rauta on tullut tässä viikkojen aikana tutuiksi. Toivottavasti tykkäätte näistä sisustuspostauksista, sillä näitä on varmasti syksyn aikana luvassa paljon lisää!

ps. tässä vielä "ennen" kuva :) 





NOSTALIGIAA TIVOLISSA

9.9.2017


Tiedättekö mitkä ovat omat huippumuistoni tivolista: se, kun juutuin kiinni possujunaan, kun liian isona tyttönä sinne ahtauduin sekä se, kun äiti joutui käskemään laitteenkäyttäjää pysäyttämään toisen laitteen, kun tämä tyttö halusi kyydistä pois. En myöskään voinut käsittää törmäilyautoja, kun autollahan pitää ajaa nätisti. Ei siis voinut minua huimapääksi lapsena kuvailla! 


Huomasin kuluneella viikolla mainoksia Tivoli Sariolasta, joka oli tulossa lähelle nyt viikonloppuna. Vaikka Linnanmäki on lähes yhtä lähellä jatkuvasti, on tivolissa jotain ihanan nostalgista. Se on lapselle myös helpommin hahmotettavissa alueena, kuin loputon Linnanmäki. Saatiin minun äiti tänne muutamaksi päiväksi kylään ja eilen illalla otettiin sitten tivoli suunnaksi. 



Ihan liian hurjilla geeneillä ei tosiaan jälkikasvuakaan ole siunattu - ja ihan hyvä niin. Laitteista piti tarkasti valita sellainen, mikä ei liiku ylös ja alas, vaan menee mukavasti ainoastaan eteenpäin. Toiveena oli myös päästä auton kyytiin. Ja löytyihän sieltä sitten sellainen! Laite oli juuri sopivan hurja ja ajelun jälkeen saatiin innosta pomppiva nuorimies seuraamme. Olihan tämä muuten myös ensimmäinen kerta ikinä jossain laitteessa ilman aikuista. 

On muuten hurjat nuo tivolin hinnat. Viisi euroa yhdestä laitteesta on todella paljon, varsinkin jos kyseessä on tuollainen pienen lapsen karuselliajelu, jonka lähes saa monessa marketissa ihan ilmaiseksi. Ei siis käyty sen enempää laitteissa vaan suunnattiin herkkuosastolle... 


Pussillinen metrilakuja ja perjantai-illan huvit saivat täydellisen päätöksen!

Kiitos taas mummille vierailusta đź’ś


UUSI TYĂ–NKUVANI KAHDEN LAPSEN Ă„ITINĂ„

7.9.2017


Äitiys muuttaa kaiken. Sitä ennen olet melko pitkälti vastuussa omasta elämästäsi vain itsellesi. Jos valvot illalla myöhään, aamulla väsyttää nousta ylös, mutta voit valita mennä seuraavana iltana aiemmin nukkumaan. Voit kaataa ison pussin karkkia pöydälle kulhoon ja napsia siitä pitkin päivää. Jos sairastut, voit ilmoittaa töihin olevasi kipeä ja jäädä kotiin sairastamaan. Sairastamisella tässä kohtaa tarkoitetaan vielä yleensä peiton alla rauhassa makaamista. Kunnes tulee äitiys.

Äitinä oleminen on heittämällä yksi hienoimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämässään saada, joten älkää ymmärtäkö väärin, olen hyvin kiitollinen näistä lapsistani. Tietty vapaus ja rentous kuitenkin vedetään vessasta alas samantien, kun synnytyssalista lähdetään. Siitä eteenpäin vastuullasi on pienen, avuttoman ihmisen henki ja hyvinvointi. Eipä sen ihmeempää.

Opit pikkuhiljaa hoitamaan vauvaa ja vauva kasvaa ensin taaperoksi, sitten päiväkoti-ikäiseksi lapseksi. Alat itsekin rentoutua uudessa roolissasi äitinä ja huomaat, että satunnaisista uhmakohtauksista, yökasteluista, vesirokoista ja sen sellaisista huolimatta pärjäät ihan hyvin tehtävässäsi.

Ja sitten päätät hankkia toisen.


Punaiset viivat testiin, kaamea raskauspahoinvointi, kasvava maha, kivulias synnytys ja kotiutuminen. Siinä sitä sitten ollaan, uudessa tehtävässä kahden lapsen äitinä. Lähes neljävuotias, monopoliaseman juuri riipaisevasti menettänyt esikoinen ja pieni, avuton, kaiken huomion vaativa ihmistaimi. Onneksi olkoon!

Miten meillä sitten on mennyt? No ihan ok, vastaan kaikille kysyjille ja koetan miettiä jotain järkevää kerrottavaa arjestamme. Arki on vuoristorataa. On näitä hetkiä, kun Nopsu on päiväkodissa, Ludu nukkuu vaunuissaan ja minä saan aikaa rauhassa kirjoitella blogipostausta. Sitten on niitä hetkiä, kun itse on kipeänä, vauvalle ei kelpaa mikään muu, kuin jumppapallon päällä sylissä pomputtaminen ja isompi poika tarvitsee aivan välttämättä juuri sen yhden legopalan, jota ei löydy koko talosta. Ei sillä, että sitä vauvan hytkyttelyltä kauheasti pääsisit etsimäänkään. Ruoka-aika lähestyy ja mietit, montako kertaa vielä voit taikoa pakastimesta jotain sinne jemmaamaasi ruokaa...


Mutta niin, ihan hyvin meillä menee. Suurin onni on hyvä valinta lasten isäksi. Isimies hoitaa enemmän kuin oman osansa molempien lasten hoitamisen suhteen. Hän pärjää molempien poikien kanssa jopa paremmin, kuin minä. Kiitos hänelle suotujen pidemmän mallisten hermojen. Onni on myös Nopsun osa-aikainen päivähoito. Tuntuisi ihan hullulta pärjätä ilman sitä. On niin kiva, että hän pääsee päivittäin näkemään kavereitaan, leikkimään ohjatusti ja tekemään kaikkia kivoja retkiä. Toivottavasti voisimme mahdollisimman pitkään jatkaa pojan päivähoitoa edes osa-aikaisena.

Koti on yleensä yksi kaaos. Elämä on jatkuvaa priorisointia; kun saa kaikille ruoka-aikana ruoan tarjolle, jokaisella on suht puhdasta vaatetta päällä ja nukutaan tarpeeksi, jää kodinhoito jonnekin sinne sijoille viisi tai kuusi tällä listalla. Puhtaita astioita on oltava, joten koneen tyhjennys ja täyttö nousee listassa korkeimmalle. Imurointi ja vessojen pesu. Pölyt ehtii pyyhkimään myöhemminkin.


Olin jo varautunut jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen ja se onkin läsnä päivittäin. Tarvitsisin neljä minua. Yksi, joka olisi koko ajan vauvan kanssa, yksi olemaan Nopsun kanssa. Yksi, joka hoitaisi kodin, ruokaostokset, vaatehankinnat ja muut koti-/perhehommat. Ja vielä sen neljännen, joka kävisi lenkillä, joogassa, neuloisi ja meditoisi sekä nukkuisi pitkiä unia. Sanokaa mun sanoneen, jokainen noista olisi ihan kokopäiväinen duuni.

Mutta kun jakaantuminen ei käy päinsä, on vaan tyydyttävä siihen, että tekee parhaansa. Huomaan, että vaaka kallistuu koko ajan liikaa vauvan puoleen - se kun tavallaan vaatii läsnäoloa jatkuvasti eikä voi joustaa aikatauluissaan. Samaan aikaan lähes nelivuotias osaa kyllä olla uhmakas ja ärsyttävä kaikin keinoin - ja pahastua sydänjuuriaan myöten milloin mistäkin. Useammin meillä parkuukin isompi, kuin pienempi... Onneksi kaikki on vain vaiheita ja pian varmasti tasapainoa löytyy enemmän. 

Ja kun vielä joskus koittaa se päivä, että pojat leikkivät yhdessä... ai että!

Siihen asti, täysipäiväinen työ on tämä (maailman paras) työ kahden lapsen äitinä.




CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan