Tiedättekö mikä tuo otsikon ensimmäinen osa oli? Se oli lähes koko vuoden salasana töissä tietokoneelleni. Aloitin vuoden 2016 unelmoimalla, että tänä vuonna saisin uuden työpaikan, löytäisimme uuden kodin ja tulisin raskaaksi. Tuntuu ihan käsittämättömältä nyt, että kaikki nuo kolme suurta toivetta on oikeasti toteutunut. Mikään ei kuitenkaan tullut sormia napsauttamalla ja kaikkia unelmia tavoitellessa tuli itkettyä useammatkin itkut. Tuntui, että uutta työtä ei löydy koskaan, sitä uutta asuntoa ei löydy koskaan ja en ainakaan onnistu enää ikinä tulemaan raskaaksi.

Ensimmäinen toteutunut unelma: uusi työ 

Jos on jo vakituisessa työsuhteessa, uuden työn haku alkaa monesti pikkuhiljaa. Se voi olla joku yllättäen silmiin sattuva ilmoitus kivasta työstä tai joku hiertävä asia vanhassa. Itsellä ensimmäiset ajatukset uuden työn hakemisesta alkoivat noin vuosi ennen kuin oikeasti vaihdoin työpaikkaa. Tarjolle tuli kiinnostava työ tuttavan kautta ja kävin pitkän pohdinnan silloin siitä, olisinko valmis lähtemään. Kun kuukausien mittaisten keskustelujen jälkeen tulin lopputulokseen, että olen ja jäin vain odottamaan lopullista paperien kirjoitusta, pettymys oli valtava, työmahdollisuus menikin puihin. Olin jo tehnyt jonkinlaisen henkisen irtaantumisen ja suuntia oli sen jälkeen vai yksi - oli etsittävä uusi työ. Jäin sitten seuraavaksi tammikuussa eräässä tiukassa, viisi viikkoa kestäneessä rekrytointiprosessissa toiseksi. Itkin varmaan viikon. Vielä muutama ponnistelu ja maaliskuussa sain sitten tiedon, että minut on valittu tähän nykyiseen tehtävään. Samaan aikaan lähes jo tarjolla oli toinenkin todella mielenkiintoinen tehtävä ja oikeastaan aikajärjestys päätti kohtalon. 

Työnhaun alkumetreille inspiraatiota antoi paljon tämä tuttavani blogipostaus. Suosittelen lukemaan, jos mielessä pyörii yhtään ajatukset siitä, mitä sitä haluaisikaan tehdä ja mihin suuntaan edetä. 

Oma postaukseni tässä työnhakuun liittyen - joko olet lukenut? 

Toinen toteutunut unelma: uusi koti 

Kuten työnhaku, asuntokuumekin starttasi jotenkin varkain. Bongasin kesän alussa alueemme Facebook-ryhmästä mukavan oloisen asunnon ja ex tempore päätimme mennä sitä katsomaan. Eihän se ollut sopiva, mutta sai kuitenkin aikaan innon löytää uusi koti. Ensin haimme kerrostalon ensimmäisen kerroksen asuntoja. Yksi tosi kiva olikin tarjolla ja hitsit miten harmitti, kun se menikin jo ennen kuin ehdimme tehdä tarjousta. Tämän jälkeen aloimme miettimään, että ehkä se rivitalo olisi kuitenkin kivempi. Tässä vaiheessa olimme myös taipuneet siihen, että kaksi kerrosta on ihan ok, sillä meidän alueella kaikissa rivitaloasunnoissa on kaksi tai kolme kerrosta. Mietimme jopa yhtä asuntoa, jossa oli kolme kerrosta. Näin jälkeenpäin, onneksi emme saaneet sitä kerrostaloasuntoa emmekä kolmikerroksista!

Omaan asuinalueeseemme olemme niin viehättyneitä, että jotenkin koimme tosi vaikeaksi lähteä muualle. Olemme molemmat muualta kotoisin, eikä täällä ole sukua, niin tästä ympäristöstä muutamine kavereineen ja tuttuineen on tullut tosi kotoisa. Voi kun voisi pakottaa kaikki kaverit pysymään myös ikuisesti täällä :)

Jäimme ihan hilkulla oli eräästä i-ha-nas-ta asunnosta, jota taas itkin ehkä viikon. Saimme  noihin aikoihin ystäviltämme vinkin "laputuksesta", eli lappujen jakamisesta niihin asuntoihin, joista olemme kiinnostuneita. Teimme näin. Jaoimme sille alueelle laput, minne erityisesti haluaisimme muuttaa. Ja kohtalo tai mikä, sillä eräs todella ystävällinen ja mukava perheenäiti oli löytänyt lappumme, miettinyt, että tämä täytyi olla kohtalo, että näille tämä asunto nyt pitää myydä. Kyseinen perhe rakentaa omakotitaloa ja heidän oli tarkoitus keväällä aloittaa asunnon myynti.

Nyt odotamme todella malttamattomina pääsyä uuteen kotiin. Samaan aikaan jännittää - millaiset naapurit, miten totumme kahteen kerrokseen, miten paljon olikaan remontin tarvetta? Ja etenkin, voisiko joku ostaa nykyisen kotimme!??!?! Pliis!

Täällä kodin löytämisen riemua :) 

Kolmas toteutunut unelma: uusi vauva

Lokakuussa toteutui toivelistan kolmaskin unelma. Unelmista tavallaan vaikein, koska lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Unelma toisesta lapsesta hiipi mieleen siinä joskus, kun Nopsu alkoi olla parivuotias. Ajatus siitä, että olisihan se ihana, jos lapsia loppujenlopuksi olisi kaksi. Tietäen, että itse ei ole enää ihan parikymppinen, tuo "loppujenlopuksi" tarkoitti sitä, että ennemmin tai myöhemmin on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Oma jaksaminen pelotti/pelottaa, tukiverkon vähyys pelotti/pelottaa, mutta haave kahdesta lapsesta oli vahvempi. Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen lokakuu toi iloiset uutiset. 

Nyt mennään 17. raskausviikolla ja pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan vauvan potkuja. Ei vielä säännöllisesti, mutta aina välillä. Ne ovat parasta maailmassa. Pieniä viestejä siitä, että kaikki on hyvin. En malta mitenkään odottaa tammikuun 24. päivää, kun päästään taas ultrassa näkemään pikkuinen. Toivotaan, että siellä kaikki oikeasti on hyvin ja tietenkin haluamme myös malttamattomina tietää, onko tulossa pikkusisko vai pikkuveli. Itsellä on ihan "tyttöfiilis", mutta saa nähdä. Molemmat ovat erittäin tervetulleita, toisen kohdalla sitä jotenkin on paljon valmiimpi ottamaan vastaan kumman tahansa. Kaksi samaa on huippua, mutta tyttö ja poika myös olisi mahtava juttu! 

Täällä se, kun kerroin blogissa odotuksesta. Voi POJAT oli hankala pitää suu kiinni! 

Näin vuoden vaihtuessa on siis paikallaan huokaista syvään ja olla kiitollinen näistä kaikista asioista. Aika monta juttua yhteen vuoteen! Ja siskokin meni naimisiin ja he ostivat oman omakotitalon. Ensi vuodelle heillä on luvassa häämatka, rakas ystäväni on menossa naimisiin, toinen ystäväni etsii uutta kotia poikaystävänsä kanssa ja yksi ihana ystäväni odottaa myös vauvaa... Eipä siis touhua ja jännitystä puutu tulevastakaan vuodesta!! 

IHANAA, UNELMIEN TÄYTEISTÄ VUODENVAIHDETTA KAIKILLE! 💕✨

USKOTAANKO JOULUPUKKIIN?

Ensin oli ei. 

Tuntui ihan pöhkölle alkaa yhtäkkiä puhumaan lapselle, että joulupukki on olemassa. Sehän on ihan kuin sanoisi, että kyllä ne muumit oikeasti onkin olemassa ja ne voi vaikka tulla sunnuntaina käymään. Tuosta vaan koputtaa oveen ja astella sisään. Mitenkäs sitten perustellaan, ettei niitä tämän syksyn supersuosikkipelokkeja, mörköjä, ole myös olemassa?

Lisää vahvistusta toi se, kun kuulin eräiden hoitajien päiväkodissa puhuvan lapsille, että tontut kurkkivat ikkunoista sisään ja tietävät, oletko kilttinä. No jestas sentään minä halua lapseni uskovan, että jotkut alimittaiset satuolennot oikeasti kurkistelevat pimeistä ikkunoista! Yöunet menee vähemmästäkin.

Sitten tuli ehkä. 

Joulupukki sinällään on tietysti ihan hellyttävä hahmo. Ja huomaan Nopsun hihkuvan aina kun missä tahansa lastenohjelmassa näkyy joulupukki. Tatu ja Patu -elokuvassakin joulupukki oli hyvin suosittu hahmo. Puhuttiin kuitenkin, että joulupukkiahan ei sillä tavalla oikeasti ole olemassa, mutta että hyvin voi leikkiä niin, että joku pukeutuu joulupukiksi ja tulee sitten käymään ja jakamaan lahjat.

Sitten tuli joulupukki. 

Joensuuhun päästyämme perheemme pikkuinen odotti jo ihan hirmuisen kovasti, että tuleekohan joulupukki meillä käymään. Ja mummihan innostui myös parin kymmenen vuoden jälkeen mahdollisesta joulupukin visiitistä. J oli käynyt hakemassa jo valmiiksi joulupukin asun, johon oli ajatellut pukeutua - ja että katsotaan sitten tajuaako Nopsu, että se on isi vai ei. Mutta viime hetkellä kuvioihin astui meidän eno, joka kautta rantain ehdotteli, että hän voisi kyllä ihan mielellään ottaa joulupukin roolin. Ja näin päädyttiin tilanteeseen, että meille sitten tuli käymään joulupukki.

Itse visiitti meni upeasti. Nopsu ihan pikkuisen jännitti, mutta jutteli pukille tosi reippaasti ja lauloi laulun. Ja tietysti kysyi heti ensimmäisenä, että "No, toitko lahjoja?".

Eipä tässä äitikään enää raaskinut toitottaa, että ei joulupukkia ole olemassa. Pikkuisen pehmittelin sillä, että seuraavina päivinä pari kertaa ääneen Nopsulle mietin, että kukahan se oli pukeutunut joulupukiksi - eikä kumpikaan keksitty, että kuka se olisi ollut. Nopsu totesi lopuksi, että "Ehkä se sitten oli ihan oikea joulupukki." Niin, ehkä se oli :)

Mites teillä meni tää pukkihommeli? 

PIKKU PIKKU JOULUNETTISHOPPAILUHAKSAHDUS...

No tässä nyt vähän jotenkin vaan kävi näin... Muistatteko tämän jalon postauksen, jossa sanoin etten tarvitse mitään joululahjoja? No, en nyt ainakaan enää tarvitsekaan kun yhtenä heikkona hetkenä klikkailin itseni Zalandon sivuille ja tilasin pikku-pikku-paketin. 

En ole kova nettishoppailun fani, mitä tulee vaatteisiin (ja varsinkaan kenkiin), koska sovituksen tärkeys. Kuitenkin nyt (vasta) opin, että Zalandolla on ilmainen postitus ja palautus. J tilasi mulle joululahjaksi nuo i-ha-nat Adidakset ja siihen lisäksi repun. Olen jo pidempään kaivannut sellaista vähän tyylikkäämpää reppua. Laukut on tietysti ihania, mutta jos kantaa painavaa laukkua pidemmän aikaa toisella olalla, niin saan välittömästi hartiat jumiin. 

Oma tilaus lähti jotenkin liikkeelle siitä tarpeesta, että tarvitsen ohuemman toppatakin. Omistamani Joutsenen untiskka on ihan mahtava, mutta tällaisille nollakeleille vähän liian lämmin. Tuo Vero Modan takki oli reilussa alennuksessa. Ja sitten oli alennuksessa ihana laukku. Sekä huivi. Ja noi Adidaksen trikoot! Ja sitten ehkä tarvitsin jonkinlaisen äitiystopin. Tadaa! Hyvää joulua minulle! :D

Saas nyt nähdä, miten osuu koot kohdalleen. Lupaan ja vannon kyllä palautaa/vaihtaa, jos yhtään joku on väärän kokoinen tai muuten erilainen, kuin mitä olin ajatellut. 

Toivottavasti natsaa - näillä ostoksilla on ihana lähteä valoisampaa aikaa kohti!! 🌞🌞🌞


Postaus ei ole yhteistyö Zalandon kanssa :)
Kuvat zalando.com 

PARAS VIIKONLOPPU - ÄÄNESSÄ NOPSU

Moikka! Tiiättekö, onpa ollut hauska viikonloppu. Olinkin ihan väsy jo hoitoviikon jälkeen. Herään aamuisin siinä ennen kuutta ja jotenkin vaan mulle ei tuu hoidossa uni.. äiti kysyy ärsyttävästi sitä AINA about heti kun tulee hakemaan ja mä oon oppinut, että tässä hommassa ei kande huijata, sillä hoitajat aina paljastaa sen, miten asia nyt sit oikeesti oli. 

No, jos en oo nukkunut, niin äiti kippaa mut kotona aina heti omaan sänkyyn, pistää peiton päälle ja oven kiinni. Mä yleensä periaatteesta totean, että haluaisin leikkiä, mutta yleensä nukahdan jo ennen kuin pääsen lauseen loppuun. Sitten toi mamma ajattelee, että on reilua puolen tunnin päästä (!!?) herättää mut. Kuulema en saa muuten illalla unta. Siinäpä sitten menee pökkyrässä melkein ohi koko Pikku Kakkonen. 

No, nyt on VIIKONLOPPU ja arvatkaa missä mä kävin lauantaina aamulla? Ihan oikeessa parturissa!! Yleensä mun kavereiden äiti leikkaa mun tukan, mutta jostain syystä (äidin kommentti; joulukiireet ja sairastelut) me mentiin ihan oikeaan parturiin. Oon vähän sekaisin, kun äiti puhuu aina kampaajasta ja isi parturista, että tiedä nyt sit mikä toi paikka oli...

Eiks tullu HIENO tukka?? Ja sain vielä suklaatakin, kuten viimeisestä kuvasta näkyy :) 

Sen jälkeen pääsin vähäksi aikaa lapsiparkkiin leikkimään, kun isi meni salille. Vähän kyllä äitin kanssa epäillään, että isi käy vaan saunomassa siellä, mutta ihan sama - arvatkaa montako muuta lasta siellä oli eilen? EI YHTÄÄN! Ja kuka siis sai kahden ihanan tyttöhoitajan 100% huomion koko ajaksi :) :) :) 

Mutta kuka tietää, missä mä kävin tänään? 

ELOKUVISSA!!!

Tää oli mulle eka kerta ikinä ja täytyy todeta, että aivan ykkösluokan juttu! Käytiin katsomassa Tatu ja Patu (mähän rakastan Tatua ja Patua, mut niin kai kaikki), joten valinta osui ja upposi. Se leffa oli NIIN HAUSKA!! Mun oli pakko huutaa monta kertaa kovaan ääneen kaikki hauskat kohdat, että mitä tapahtuu ja välillä innostuin taputtamaan käsiäkin. Ja hei, koska mun yleinen tyyli on todella cool, enkä vähästä hätkähdä, niin tämä oli aikamoinen tunteiden ilotulitus. 

Jotenkin se leffa loppui aika pian ja jäinkin toiveikkaana istumaan paikalleni, vaikka kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin. Koetin kysellä äitiltä ja isiltä, että voidaanko katsoa uudelleen, mutta ne vaan nauroi mulle. En aina tajua niitä. 

Toivottavasti kaikilla muillakin oli mahtava viikonloppu! Kyllä elämä on tiiättekö MUKAVAA :) 

Halauksin, 

Nopsu

HELPPO ASKEL PAREMPAAN KOSMETIIKAN KÄYTTÖÖN

Nyt en ole ihan ensimmäisten joukossa asiasta innostumassa, mutta POJAT kyllä innostuin tästä! Latasin vihdoin ja viimein itselleni Cosmethics-applikaation puhelimeeni. Olin tiennyt tämän olemasaolosta kyllä pidempäänkin, jotenkin vaan vähän kesti...

Ideahan on ihan nerokas. Sovellus sisältää lyhyesti selitettynä ainesosaluettelon valtavasta määrästä kosmetiikkatuotteita. Kategorioita on kasvojen hoito, suunhoito, kylpy- ja vartalo, hiustenhoito, meikit, lasten tuotteet, miesten tuotteet, käsien ja kynsien hoito, tuoksut, jalkojen hoito sekä aurinkotuotteet. 

Kategorioita voi selata toki vapaasti, mutta kätevintä on käyttää joko hakutoimintoa tai - tämä on hauskinta - skanneria! 

Cosmethicsin skannerilla voit lukea kosmetiikkatuotteen viivakoodin ja saat välittömästi näytölle tiedon, sisältääkö tuote jonkin haitallisen ainesosan tai ainesosia. Sovellus kertoo nuo ainesosat, sen mikä niissä on haitallista ja parasta; suosittelee vastaavia turvallisia tuotteita. 

Käytin yhden myöhäisillan käydäkseni läpi kaikki perheen kosmetiikkatuotteet. Roskiin lähti kaksi silmämeikinpoistoainetta, yksi silmänrajausväri ja yksi hammastahna. Niistä löytyi parabeenejä, formaldehydiä sekä EU:ssa kiellettyjä ainesosia. Ja nämä olivat siis aivan "tavallisia" kosmetiikkamerkkejä.

Lisäksi omasta käytöstä poistin yhden käsirasvan, suihkugeelin, kasvojen kuorinnan ja kasvojen pesuaineen, koska näissä lievä haitta. Jos en olisi raskaana, olisin varmaankin käyttänyt tuotteet loppuun.

Skannaaminen on varsinkin kaupassa ihan mielettömän kätevää. Sekunnissa saat arvion siitä, onko tuote turvallinen käyttää. Ja kun yleensä samasta kaupasta, suunnilleen samasta hintaluokasta löytyy korvaava tuote, niin vaihtaminen ei voisi olla helpompaa! 

Jos viivakoodi ei tuota tulosta, annetaan mahdollisuus ottaa kuva tuotteesta, ainesosaluettelosta sekä viivakoodista - ja näin Cosmethics (erittäin näppärästi ja kustannustehokkaasti) täydentää omaa tuotelistaansa.

Kirkkaasti skannausoperaationi läpäisivät kaikki omistamani luonnonkosmetiikan tuotteet sekä Yves Rocherin tuotteet. Ihannemaailmassa käyttäisin pelkkää luonnonkosmetiikkaa, mutta koska raha ja koska muutamat supersuosikkituotteet, niin tämä on aivan mahtava tapa ottaa helppo askel itsensä parempaan kohteluun. 

Pandamama suosittelee 💚

Onko muita Cosmethicsin löytäneitä? 

Kuvat: Cosmethics.com 

INSPIROIVAT NAISET: ENKELI HANNA

Elämä pysäyttää joskus. Hanna Henriikka Ruax oli lupautunut haastateltavaksi tähän blogini postaussarjaan. Hanna oli upea joogaohjaaja ja omisti Helsingissä Pihasali-nimisen joogapaikan, jonka pyörittämistä hän oli jatkanut äitinsä jalanjäljissä. Lisäksi Hanna teki kierrätysmateriaalista koruja Nannanda-nimellä. Eikä tässä vielä kaikki, hän myös stailasi ystävänsä Sandhjan Uuden musiikin kilpailussa - ja aina Euroviisuihin asti.

Ei siis epäilystä, etteikö tässä naisessa ollut potkua, energiaa, iloa ja inspiraatiota vaikka kokonaiselle mantereelle.

Muutama viikko sitten Oaklandissa Kaliforniassa tapahtui tulipalo, jossa menehtyi myös yksi suomalainen. Tuo suomalainen oli Hanna. Olen itkenyt monet itkut lukiessani toinen toistaan kauniimpia tekstejä Hannan Facebook-sivulta. Nuo viestitkin ovat ihan erityisiä - niistä paistaa kaikki se lämpö, valo ja vaikutus, jonka Hanna selvästi toi läheistensä ja ihan vaan muutaman kerran tapaamiensakin ihmisten elämään. 

Itse kuulun noihin jälkimmäisiin. Olen tavannut Hannan vain muutamia kertoja, mutta jonkin hänen olemuksessaan teki/tekee hänestä erityisen. Niinpä, ehkä niillä erityisillä ihmisillä on ihan oma ohituskaistansa sinne jonnekin kauniiseen tuonpuoleiseen, jonne meidän muiden on kuljettava vähän pidempi matka täällä maanpäällä. 

Elämä on arvaamatonta. 

Eletään kaikki siis täysillä jokainen päivä. Koetetaan muistaa iloita pienistä, halataan läheisiä, tehdään joku hyvä teko ja välitetään toisistamme sekä maapallon tulevaisuudesta. 

Hannan muistoa kunnioittaen, 

Pirita  

Kuva Hannan ystävän Meri Mortin luvalla, kuvaaja Anna Tervahartiala

ALKURASKAUDEN OIREET

Jokainen raskautta toivova syynää varmasti todella tarkasti kierron lopulla kaikkia olevia ja olemattomia oireita. Kun me annoimme mahdollisuuden pikkusisarukselle saapua, luulin 100% varmuudella olevani heti ensimmäisestä yrityksestä raskaana. Tunsin / luulin tuntevani väsymyksen, pahoinvoinnin ja vatsan nipistelyn sekä painon tunteen jo viikkoa ennen kierron loppua. Vaan eipä sieltä mitään plussaa tullutkaan - ihan tavalliset menkat vaan.

Sen jälkeen lopetin kaikkien oireiden tutkimisen ennen kuin testi näyttisi plussaa. Ja niin, eipä tästä raskauden alusta sitten ollut oikeasti yhtään mitään sellaisia oireita, mitä ei muutenkin kierron loppuun kuuluisi. Itsellä siis sellainen pieni jomotus alavatsassa.

Mutta sittenhän saapui tiimi väsymys&pahoinvointi joka asettui tällä kertaa taloksi edellistä kertaa huomattavasti reilummin!

#1 VÄSYMYS

Mua nyt aina väsyttää ja tarvitsen tavallisestikin 9 tunnin yöunet, joten jestas sentään sitten kun MUN unentarve kasvaa! Väsymys oli pahimmillaan ehkä viikot 7-9, kun töissä vaan ei meinannut pysyä silmät auki ei millään.. Iltaisin olen mennyt nukkumaan yleensä siinä 21:30 ja joka ikinen vapaapäivä olen tähän asti nukkunut 2 tunnin päiväunet.

#2 PAHOINVOINTI

Ensimmäiset viikot plussan jälkeen oikein toivoin, että tulisi nyt vähän jotain pahoinvointia ja taisin vannoa, että sitten jos/kun sitä tulee, niin en kyllä valita kertaakaan. Se siitä lupauksesta. Pahoinvointi on ollut niin paljon voimakkaampaa ja pidempikestoista, kuin edellisellä kerralla. Noin arviolta viikot 6-13 siitä on kärsitty lähes ympärivuorokautisesti. Ei ihan vessanpöntöllä roikkumista, mutta semmoinen tosi yököttävä olo. Syöminen auttaa, mutta lähinnä vaan sen hetken kun syö. Bussimatkat aivan tuskalliset.

#3 PÄÄNSÄRKY

Tosi paljon on ollut myös päänsärkyä. Tuo pahoinvointi tuli alkuviikot kylään aina iltapäivisin ja joka kerta päänsäryn kanssa.

#4 HASSUT SYÖMISET

Kirjoitan tästä ihan oman postauksen, mutta kuulkaa kun oikein mikään makea ei ole näinä viikkoina maistunut. Se, mitä tekisi mieli, on salmiakki ja sitähän ei nykyisin saisi syödä. Suolakurkkuihin on ollut himo. Samoin on maistunut kaikki jääkaappikylmät hedelmät, ruispalat sekä risifrutti. Teetä juon tavallisesti litroittain joka päivä - nyt en kahteen kuukauteen ole juonut teetä. Myöskään maito ei mene juotuna alas. Kauramaito tai piimä ruuan kanssa on ihan ok. Pepperonipizza on tässäkin odotuksessa ollut varma rasti, jos tuntuu ettei oikein mikään maistu :)

#5 MUUTA

Palelua oli alussa välillä juuri nukkumaan mennessä, mutta siitä selvisi extrapeitolla ja hetken hytinällä. Mahan turvotus tuli lähes heti, joten mammahousuihin siirtymä tapahtui hyvin aikaisin. Rintojen kipeytymystä odotin kans alussa kuin kuuta nousevaa. Kyllähän ne vähän kipeytyikin ja kasvoivat kokoa, mutta edelleen menee lähes kaikki tavalliset rintsikat, että ei todellakaan niin isoa muodonmuutosta, kuin viimeksi. Ihossa huomasin hassun muutoksen, nimittäin otsan iho kirkastui lähes yhdessä yössä jo ennen testin tekemistä ja siitä aloinkin miettimään, että olisiko nyt jotain hormonimuutosta meneillään. Leuan näpyt sen sijaan saivat vaan uutta buustia.


Nyt kun menossa on neljästoista raskausviikko, näyttää viimein, että pahoinvointi alkaa helpottaa. Sen sijaan nyt olen viikon kärsinyt huimauksesta (mikä, sanokaa mun sanoneen, EI OLE kiva yhdistelmä pahoinvoinnin ja päänsäryn kanssa!!), mutta se on vähän epäselvää, mistä johtuu. Todennäköisesti hyvin kireistä kallonpohjan lihaksista. Onneksi pääsen keskiviikkona taas hierojalle.

Onko muilla samanlaiset kokemukset ekan raskauskolmanneksen oireista eri lapsien kohdalta vai onko muillakin selviä eroja? 👶

DEAR SANTA...

Täällä ollaan taas oltu tosi kiltteinä ja reippaina koko vuosi! 🎅

Siskoni soitti eilen ja kyseli, että onko jotain joululahjatoiveita. Vastasin sekunnissa, että JOO, parketin hionta, lakkaus, vapaavalintainen määrä sisäovia, porraskaide, kylppäriin kaapit ja myös vapaavalintainen määrä muuttolaatikoita, NIIN ja tietysti kaikki vauvatarvikkeet! 

Kuten tulkita saattaa, ensi vuodelle on tähän perheeseen tulossa extramäärä rahanmenoa (mitä ei tietenkään helpota toukokuussa häämöttävä äitiyslomalle jäänti). Siispä en tänä vuonna toivo itselleni mitään joululahjoja, vaan ennemmin osallistumista näihin kaikkiin tuleviin kuluihin. 

Nopsulle sentään muutaman lahjatoiveen olen osannut keksiä, koska olisihan se nyt ihan tylsää, jos vanhempien päähänpistojen takia pikkuprinssi jäisi ilman paketteja! Tässä siis Nopsulle (dare I say, tulevalle isoveljelle) lahjatoiveet. 

• Huppupyyhe itseasiassa on meillä jo ostettuna (kuva H&M) 
• Nopsu rakastaa laulaa ja esiintyä, joten leikkimikrofoni voisi olla kiva (kuva BR-lelut)
• Ajattelimme J:n kanssa antaa "kylpylälahjakortin" koko perheelle (kuva Sokoshotels)
• Tarvetta olisi collegepaidoille, joissa ei huppua (kuva H&M) 
• Nopsu tykkää kovasti palapeleistä, joten 16-30 palainen palapeli (kuva Lastenverkkokauppa)
• Ikuisuusetsinnässä nahkarukkaset, joissa sormet pysyisi pakkasellakin lämpiminä (kuva Kivat) 

Koska lisäksi meillä on vielä jonkin verran työnsarkaa saada tyyppi innostumaan tulevasta isoveljen tittelistä, niin lisäksi joku "isoveljet on maailman upeimpia palomiehiä ja betoniautotkin on isoveljiä ja legotkin rakastaa isoveljiä" -tyyppinen kirja voisi olla pop. 

Mitä lahjatoiveita teillä muilla on joko itselle tai lapsille? 😊

ONNI, ILO JA ISO JÄNNITYS

Kuluneet syysviikot ovat sisältäneet täällä aika paljon väsymystä. Ja huonoa oloa. Samaan aikaan onnellisuutta ja myös jännitystä ja pelkoa. Nopsun syntymäpäivän aamuna, lokakuun viides, raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. Ja pari päivän päästä uuteen testiin. Ja vielä kahteen puoli omaisuutta maksavaan digitestiin. Varhaisultrassa lokakuun lopussa varmistui, että odotamme perheeseen saapuvaksi ihan oikeaa, pientä vauvaa. 

Tänään ultrassa varmistui, että siellä IHAN oikeasti on pienen pieni vauva. Ihan oikeasti! Kädet ja jalat. Selkäranka ja pää. Molemmissa käsissä viisi sormea. Kuusi ja puoli hienoa senttimetriä päästä pyöreään peppuun. 

Kesäkuussa meidän kolmen hengen perhe täydentyy siis yhdellä täydellisellä vauvalla ja meitä on siitä eteenpäin neljä. Ja se muuten sitten kans riittää! :) 

Ihana päästää pian valloilleen kaikki kuukausien patoutumat ja kirjoitella erilaisista odotusajan aiheista! Luonnoksissa on jo monta aloitettua tekstiä odottamassa. Epävarmuuden värisin tuntein mietin, miten kaikki menee ja pääsenkö niitä koskaan julkaisemaan, mutta nyt kaikki siis näyttää niin hyvältä kun vain voi. Luottakaamme nyt siis siihen, että ihan oikeasti MEILLE TULEE VAUVA!

Ihanaa viikonloppua kaikille!