Reilu vuosi sitten tein (edelliseen blogiin) kuvakollaasin Nopsun ensimmäisistä 12 kuukaudesta. Näissä kuvissa näkyy hyvin muutos vauvasta pieneksi taaperoksi. Ensimmäiset seitsemän kuukautta hän tosin näytti ilmeeltään ainoastaan järkyttyneeltä tähän maailmaan saapumisesta.

Silloin jo lupailin samanlaista kollaasia toisesta elinvuodesta ja - mikä pettymys. Siis eihän toi nappula ole muuttunut ulkoisesti lainkaan vuoden aikana :D Ihan sama nassu. Todella söpö sellainen, mutta ihan sama.

Taitoja toki toinen ikävuosi on tuonut ihan järkyttävän määrän tullessaan. Miettikää, että vuodentakainen Nopsu otti vasta haparoivia ensimmäisiä askeleita, söi tuttia, joi maidon tuttipullosta. Taisi nukahtaakin vielä siihen maitopullolle. Oli päivästä toiseen kotona äidin kanssa ja sanavaraston pystyi laskemaan yhden käden sormilla.

Aika uskomaton muutos tähän tyyppiin, joka juoksee, hyppii ja temppuilee, syö samaa ruokaa (ja joskus jopa tulisempaa, kuin mihin äiti pystyy) kuin mekin, juo tavallista maitoa lasista ja juttua tulee kuin pienestä kylästä. Laulujakin poika osaa ulkoa jo varmasti yli kymmenen kappaletta. Heh, kappaletta.

Mutta nuo kasvot.. noilla varmaan mennään seuraavat kymmenen vuotta ainakin :)

Kauneusrutiinit

Tykkään kauheasti jostain syystä lukea blogeista siitä, millaisia kauneustuotteita ihmiset käyttävät. Monesti niistä myös nappaa hyviä vinkkejä. Siispä ajattelin tehdä samanlaisen itsekin! Vaikka samaan aikaan mietin, että minun kauneusrutiinit on kyllä niin tylsät, kuin olla ja voi :)

Tässä hiustenhoitoa. Koska kasvatan hiuksia, koetan rasittaa niitä mahdollisimman vähän. Hiusten pesuun valitsen luonnonmukaista tai ainakin silikonitonta. Kuitenkin supersuosikkini on BC:n hiuksiin jätettävä hoitoaine. Tuolla saa hiukset aivan uskomattoman hyväkuntoisen tuntuiseksi. Suihkugeelit on asia, jota en ikinä hankkisi hajusteettomana :) Kaksi suosikkituoksuani on laventeli ja verigreippi.

Kasvojenhoidossa ei päästä paljoakaan villimpään purkkivalikoimaan. Minulla on erityisesti silmänympäryksissä tosi herkkä iho ja olen huomannut L300-tuotteiden sopivan minulle hyvin. Kyseessä on hajusteeton ja parabeeniton sarja. Huulirasvana tykkään käyttää luonnonkosmetiikkaa, mutta jos (varsinkin talvella) huulet menevät tosi kuivaan kuntoon, voi aina luottaa Carmexiin (peukku). Deodorantin vaihdoin hiljattain suoladödöön ja olen siihen ollut ihan tyytyväinen. Dödössä en kaipaa tuoksua lainkaan.

Meikissä luotan kaikista eniten Lumenen CC-voiteeseen. Alle töpöttelen Yves Rocherin peitevoidetta tarvittaviin kohtiin. Poskipunan ja puuterin ostan edullisimmista mahdollisista, koska ne eivät ihan suoraan edes ole ihon kanssa kosketuksissa. Nyt on käytössä H&M:n tuotteet. Silmiin riittää monesti ripsiväri, mutta tykkään myös laittaa ohuen nestemäisen rajauksen. Joskus käytän myös luomivärejä. Silmätuotteiden kanssa mun tosiaan pitää olla tarkkana. Yves Rocher ja Benecos tuntuvat sopivan. Huulikiiltoa pusuttimiin ja valmista tuli. HUPS! Miten saatoin unohtaa kulmakarvat! Nehän meikkaan ai-na. Laitan pohjan yleensä tummanruskealla luomivärillä ja sudin päälle ruskeaa kulmakarvageeliä.

Tuoksut on aromaspraytä, ja usein korvissa on yksinkertaiset helmikorvakorut. Kynsilakan tykkään olevan joko kirkas tai kunnolla pinkki. Vadelman sävyiset pinkit on pop. Ranskalainen manikyyri on myös suosikkini, mutta se vie aina pikkuisen enemmän aikaa, niin vähän on viime aikoina jäänyt.

Lopuksi vielä hiustuotteet. Mietin itsekin, että ihanko tosiaan kolmella purkilla pärjään - kyllä! Jos hiustenpesusta on useampi päivä, niin kuivashampoo pelastaa. Batiste on loistava. Jos taas hiukset ovat pesun jäljiltä liian liukkaat kiinnilaitettavaksi, tupsuttelen hiusten juuriin hiuspuuteria. Kampauksen päälle hajusteetonta hiuslakkaa ja valmista tuli.

Oikeastaan joka päivä pidän hiukset jollain tavalla kiinni. Letit sopii kasvatusvaiheeseen ja odotan jo päästä tekemään muhkeita nutturoita. Auki pitäessä valikoimaan tulisi lisää kuumasuojatuote, sillä avonaiset hiukset haluan kyllä käsitellä muotoiluraudalla. Suurin syy hiusten kiinnipitämiseen onkin se, että vaikka aamulla näkisi sen vaivan hiusten taivutteluun, jostain syystä heti työpaikan hissin peilistä katsottuna ne tuppaavat sojottamaan aivan minne sattuu :)

Koska tosiaan tykkään urkkia muiden kauneuselämää, niin sainpa tällä sekunnilla idean tehdä kauneusrutiinihaasteen :) Jipii! Loistoidea :) Haastan avaamaan kuvien muodossa omia kauneusrutiineitaan: 

Maria / Love beyond words
Minna / Minnamanna
Selina / Kun äiti kelaa
Suvi / Zubis's corner

Saa napata haasteen, jos on aikaa ja tuntee, että omaan blogiin aihe sopii :) Haaste on myös avoin ihan kenelle vaan :)

Vegaaniaamupalalla

Tänään aamulla sain meille aamiaiselle kaikki mun vegaaniset (vegaaniset?) tiimikaverit. Pidettiin meillä ensivuoden suunnittelupäivää ja sain kunnian valmistaa vähän syötävää. Kovin suureellisen brunssin valmistamiseen ei ollut aikaa, mutta jotain kuitenkin sain aikaan. Tein tuorepuuroa upean My Exploration blogin reseptin mukaan. Sekaan tuli liotettuja chia-siemeniä, kookosmaitoa, puolukoita, banaania, mantelimaitoa ja lucumaa. Lisäsin myös vähän vaniljaa ja hunajaa sekä koristelin annokset kookoshiutaleilla, mustikoilla ja karpalojauheella.

Puuron lisäksi tein yhden suosikkiraakakakuistani, eli suklaa-appelsiinikakun. Kakkua sentään en kyllä aamulla tehnyt, vaan se oli saanut jo reilun vuorokauden muhia ja maustua jääkaapissa. Tämän ohjeen alkuperä on hukassa, mutta reseptin voi halutessaan käydä kurkkimassa minun aikaisemmasta ruokablogista.

Kaikki kävivät hyvin kaupaksi. Sain jopa hieman kehuja :) Kieltämättä oli itsekin huomattava, että näin terveellisen (mutta silti äärimmäisen maukkaan) aamupalan jälkeen ei kyllä tullut mitään väsähdystä tai ylitäyttä oloa - pelkästään sellainen, että on saanut paljon hyvää energiaa. Molempia reseptejä voin lämpimästi suositella - vaikkapa sitten aamupalaksi!

Rakennekynnet vai vegaanikauppareissu?

Tiedättehän, kuinka meidät kuluttajat tykätään lokeroida, segmentoida napakasti omiin bokseihin. Perheelliset ja sinkut. Ekohipit ja luksusmimmit. Kaupunkimiehet ja maalaismussukat. Korkeatuloiset ja matalapalkkaiset. Itse olen kyllä tyyppiesimerkki siitä, että seilaan aika hyvin laidasta laitaan siinä, mitä tulee kauneuteen ja terveyteen.

Viimeaikoina lähiympäristössäni on ollut pinnalla veganismi. Töissä meidän viisihenkisestä tiimistä minä olen ainut ei-vegaani. Imagine that! Ei siis mitään kevyttä kasvissyöntiä, vaan ihan vegaanimeininkiä. Samoin ystäväni kertoi, että heidän perheensä (jossa kaksi alle kaksivuotiasta lasta) kokeilevat vegaaniutta muutaman kuukauden ajan.

Itsehän olin kala-kasvissyöjä varmaankin kuusi vuotta. Sitten mulla oli vuosia sitten semmoinen laihdutusproggis, jonka aikana otin vaalean lihan takaisin ruokavalioon. Ja sitten kun tulin raskaaksi, huomasin himoitsevani nimenomaan punaista lihaa. Siitä lähtien sekä minä että perheemme on syönyt täysin sekaruokaa.

Tiedän hyvin kaikki argumentit lihan syömistä vastaan ja jos itsekin yhtään asiaa pysähdyn pohtimaan, poistaisin heti ruokavaliostamme sen punaisen lihan ja vähentäisin muunkin lihan ehkä kertaan viikossa. Jopa kokonaan kaiken pois. Miksi sitten en tee sitä? Mikä siinä on niin vaikeaa?

Väittäisin, että mielikuvituksen puute; mun mielestä kun lapsen lemppariruokaa on just ne makaroonilaatikko ja lihapullat ja nakit - ja en kykene niitä viemään häneltä pois (tai köh, vaihtamaan soijavaihtoehtoon). Lisäksi asiaa vaikeuttaa se, että on perheen ainoa aikuinen, jolla tämmöinen ideologinen ja terveydelläkin perusteltu intentio on/olisi.

No entäpä sitten kauneushommat?

Miten voikin olla, että samaan aikaan haluaisin olla kuin Kourtney Kardashian SEKÄ kuin Maria Nordin. Mun mielestä olisi ihana olla yhtä huoliteltu kuin tyyliin Kardashianin siskokset. Jos minulla olisi överisti enemmän rahaa, niin voisin hyvin käydä kerran kuussa kynsihuollossa, ottaa hiustenpidennykset, jotkut kevyet irtoripset sekä kestopigmentoinnin kulmiin. Hell, jos tälle linjalle lähdetään, niin jopa olen joskus puolivitsillä miettinyt uusia tissejä!

Ihailen huoliteltuja naisia, jotka on tyylikkäästi puettuja (yleensä kalliisti) ja ovat selvästi käyttäneet aamulla peilin edessä enemmän kuin (allekirjoittaneen tyyliin) 10 minuuttia.

Mutta samaan aikaan - herranjestas miten paljon haluaisin karsia meidän(kin) kodista ja arjesta kaikki turhat kemikaalit pois. Ihan turhaan pyykkejä pestään tuoksuaineilla. Kynsilakassa on vaikka ja mitä - silti mä lakkaan kynsiäni ihan koko ajan ja myös räplään käsillä nassuani, eli varmasti hengitän ne kaikki höyryt, mitä lakasta irtoaa. Muovilelujen sijaan haluaisin lapselle (lähes) vain puisia. Hiusvärit ne vasta myrkkyä onkin, joten mulla on jatkuva omanvärinkasvatusprojekti, joka kaatuu säännöllisesti ensin raitoihin ja sitten kevytväriin.

Intoilen läheisilleni myös uusimmastani ihastuksesta, eli kuukupista. Ei enää epäekologisia siteitä tai paikkoja kuivattavia tampooneja. Hell, rouva Nordin kirjoitti juuri hiljattain blogissaan, että Alwaysin uudet tuoksuvat siteet sisältävät vaikka sun mitä ja semmoisenko joku haluais laittaa vaikka sun just sinne?

Olenko yksin, vai kokeeko siellä ruudun toisella puolella joku muukin saman tyyppistä idoli-identiteetin jakautumista? 

Loppuun kuitenkin idolilistan ehdoton kuningatar. Jos joku (julkisuuden välittämän kuvan mukaan) kuplii elämäniloa ja vetää loistavalla asenteella, niin Maria Montazami. Tämä nainen voi hyvin aamulla intoilla vegaanismoothiesta viedessään vaatteita hyväntekeväisyyteen ja päättää iltapäivällä ostaa impulssiostoksena veneen :D Yes. Ja! Fantastic!

EDIT: väsyneenä bloggaamista - unohdin ottaa kuvista lähteet ylös. Nolo. Anteeksi.

Supersankari siskoni

Long time no see!

Saatiin eilen viikonlopuksi kylään minun rakas sisko ja voi mikä supersankari rakkauden kohde tuo tyttönen Nopsulle on. Luulenpa, ettei poika olisi huomannut, mitään, jos oltaisiin J:n kanssa lähdetty samantien viikonlopuksi jonnekin reissuun.

Tähän päivän mahtui paljon kaverien näkemisiä. Aamupäivällä saatiin kylään ihastuttava Zubi's Cornerin Suvi perheensä kanssa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa monen vuoden jälkeen. Päiväunien jälkeen lähdettiin Johannan ja Nospun kanssa Katjan luokse, jossa lapset saivat leikkiä keskenään ja Katja suunnitteli Johannan kanssa hääkampausta. Kiharoita tehtiin rauta kuumana ja toivottavasti sisko sai muutaman hyvän vinkin kampauksen suunnitteluun.

Tämä pimeys on kyllä aikamoista tähän aikaan vuodesta. Kello on vasta kuusi, mutta tuntuu, että ilta on jo kestänyt ikuisuuden, koska kolmen aikaan on jo hämärää. On-nek-si Nobbe on viime päivinä nukkunut jopa kahdeksaan asti. On ollut ihana kahtena aamuna peräkkäin nukkua noin tosi pitkään. Ihan erilainen startti päivään!

Nyt taitaa kutsua minuakin junaradan rakennus. Sitten vaan odotellaan, että saadaan poika nukkumaan, niin voidaan lastata lautasille ihanaa Kolmen Kaverin jätskiä sekä eilen leivottuja korvapuusteja. Mmm!

Leppoisaa lauantai-iltaa, kaverit :)

Talvihaaveita

Tänään on ollut oikeastaan ensimmäinen sateinen syyspäivä. Uskomatonta, miten kuivilla keleillä on päästy lähes marraskuun puoliväliin. Nyt sitten vaan odotellaan lunta. Kaipaan kyllä kovasti niitä lumisia talvia, jotka olivat itsestäänselvyys aina Joensuussa asuessa sekä vielä Jyväskylässäkin.

Lumi tuo valoa ja oikean talven tuntua. Pimeys on minulle aina talvessa se hankalin juttu - kylmän kyllä kestän. Okei, siis olen tosi kova palelemaan, mutta en koe mitenkään ongelmalliseksi vetää päälle välikerroksia, toppahousuja, pitkää untuvatakkia ja isoa karvahattua - ihan vaan työmatkalle :D

Otan oikeudekseni omassa blogissani välillä viihdyttää itseäni haaveilemalla, mitä hankkisin, jos olisin rikas tyttö. Tässä lottovoittajan valintani talvikauteen!

1. Keltainen untuvatakki. Olisi ihana väripiristys talvikauteen! Tässä kuvassa sieltä edullisimmasta (köh, vitsi) päästä Canada Goosen versio :)
2. Kashmir-kaulahuivi. Kuva Stockmann.
3. Villasekoitetta oleva pipo. Kuva Stockmann.
4. Hyvät nahkaiset saappaat. Tässä Vagabondin aika kivan näköiset!
5. Tarpeeksi tuhti käsirasva, koska kädet kuivavat talvella niin paljon. Moroccan Oil olisi varmasti nappivalinta! Kuva Stockmann.
6. Lämpimät (siis to-del-la lämpimät) hanskat. Kuten nämä kelsirukkaset. Kuva Stockmann.
7. Lämmin, mutta ei hiostava luonnonkuituinen neulepaita. Kuten tämä Kashmir-neule. Kuva Stockmann.

Ainiin! Ostaisin myös kirkasvalolampun kotiin olohuoneen lisäksi makuuhuoneeseen herättämään aamuisin kuudelta sekä töihin toisen samanmoisen!

On se muuten myös kuulkaa yksi rahareikä se, että meillä täällä on niin erilaiset vuodenajat ja kaikki tarvitsevat omanlaisen pukeutumisen. Jos olisi vain esim. 5 - 30 plusasteen range, niin paljon helpommalla selviäisi. Myös lasten osalta!

Osuuko näistä minun haaveista siellä jollekin joku kohdalle? Mikä olisi teidän ykköstoive talvesta selviämiseen?

Vauvakutsuilla

Minulla on haave. En tiedä missä määrin tuo haave enää tässä elämässä ehtii toteutua, mutta parhaani teen. Siinä haaveessa minulla ja J:llä on iso tunnelmallinen koti, joka huokuu lämpöä ja välittämistä. Sinne on aina kaikki ystävät tervetulleita. Lapsi tai lapset sekä haavekuvassa myös muut sukulaiset asuvat lähellä, joten he voivat helposti tulla piipahtamaan ihan milloin vain. Lapsenlapset pääsevät myös aina mummin ja ukin luo kylään ja siten voidaan myös isovanhempina auttaa, mutta myös saada itselle elämään merkitystä ja sisältöä.

Kävin tuossa haavemaisemassa tänään.

Meidän mammaporukan sympaattiselle, kauniille Sinille oli hänen äitinsä järjestänyt vauvakutsut. Ja voi pojat, mitkä kutsut olikaan! Tarjoilut olivat niin kauniisti laitetut ja todella herkulliset. Parasta oli kuitenkin talo täynnä eri ikäisiä ja eri ympyröistä toisensa tuntevia ihmisiä. Kaikki odottajalle läheisiä.

Jälkeenpäin vähän huvitti kyllä meidän kolmen naisen hulvattomat synnytyskeskustelut. Taitaa tosiaan nuo synnytystarinat vähintäänkin vetää vertoja miesten inttijutuille. Varmaan vielä vuosi vuodelta ne epiduraalineulat kasvaa sentillä ja munkin 3-4vrk synnytys on pian jo venynyt viikon mittaiseksi :D

Kaiken kaikkiaan tämä vauvabrunssi oli niin ihana, rentouttava ja inspiroiva! Kaikista koskettavinta oli se, kun Sinin äiti jakoi jokaiselle vieraalle kynttilän, jonka sai kääriä vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Kynttilä on tarkoitus sytyttää, kun synnytys lähtee käyntiin. Miettikää, miten sydäntä sulattavan ihana ajatus, että siinä ihmeen (lue: tuskien) hetkellä tietää läheisten olevan hengessä mukana.

Kaikkea hyvää loppuodotukseen, ystäväiseni! Ja sitten kun aika on sopiva, tervetuloa maailmaan "Sirpa" ;)

Kymmenen kysymystä

Taas putkahti blogihaaste suunnalta Love Beyond Words. No, sehän ei haittaa, koska kuten jo aiemminkin mainittu, satun pitämään aikalailla näistä kyselyistä :)

Myöskin eilisen negailun jälkeen hyvä koettaa kääntää katsetta positiiviseen ja haaveilla tulevaisuudesta. Kuvituksena pari mini-Nopsua blogin puolen vuoden tauon ajalta sekä kaksi kahjoa siskoa Barcelonasta.

1. Kumpi teillä valittaa useammin ja mistä?

Voi ei. No minä. Ja aiheiden kirjo on laaja. Jos J joskus valittaa jostain, niin sitten on ISOSTI jokin asia vinossa.

2. Ihanin piirre lapsessasi/lapsissasi?

Laulut. Kun juuri kaksi vuotta täyttänyt laulaa ”sata salamaa ikkee tuuta, ja koko ELÄMÄ LÄJÄHTÄÄ” tai ”Hei Lobin; kun ka, kun kun KA, heeeeee-eei”.

3. Mitä tekisit, jos saisit 100 000e?

Vaihdettaisiin isompaan asuntoon. Ja jos jotain jäisi, niin laittaisin säästöön ja ehkä jonnekin rahastoihin, niin että olisi turvaa tulevan varalle. Varsinkin, kun työ- ja taloustilanne on tällä hetkellä niin ahdistava. Kelpaisi myös matka Japaniin. Niin ja ihan kävisin kuulkaa kampaajalla :D

4. Missä näet itsesi vuoden päästä? Entä 10 vuoden päästä?

Vuoden päästä toivottavasti mulla on työ, jossa viihdyn hyvin ja josta saan sopivan korvauksen. Asutaan edelleen tässä ja ollaan onnellinen perhe. Mulla on pidemmät hiukset ja oon hyvässä kunnossa :) Jos meinataan vielä jotain lapsia hankkia, niin varmasti masun tässä kohtaa pitäisi jo olla olemassa, koska mulla on päähänpinttymä, että yli 35 en halua enää synnyttää :) ISO JOS. Tällä jahkailun määrällä mä täytän pian 55 ja se oli sillä sit taputeltu :D

Kymmenen vuoden päästä oon päässyt urallani eteenpäin ja löytänyt vahvemmin sen Oman Jutun. Ollaan muutettu isompaan asuntoon ja viihdytään siinä pihapiirissä hyvin. Perheessä kaikki on onnellisia ja terveitä. Pärjätään taloudellisesti hyvin ja nautitaan elämästä kaikkine käänteineen. Toivon myös, että minun läheisillä on kaikki hyvin ja heidän unelmansa ovat toteutuneet <3

5. Paras lomamuistosi?

Ehdottomasti 1kk reissu Kaakkois-Aasiassa neljän tytön kanssa vuonna 2009. Ihan mieletön kokemus olla ekaa kertaa noin kauan ja noin kaukana. Rakkaus Aasialaiseen kulttuuriin syttyi tuolla reissulla ja huomasi myös, että pärjää tosi alkeellisissakin olosuhteissa "viidakkosaarilla". Kokemusten kirjo Pulau Perhentianin saarilta Singaporeen oli myös valtava ja niin antoisa.

6. Paras muistosi ystäviesi kanssa?

Onkohan mitään yli muiden. Sanotaan, että reilu vuosi sitten tehty reissu Barcelonaan siskon kanssa oli aika kingi. Lähtisin milloin vaan uudelleen!

7. Mikä oli pienenä haaveammattisi?

Ensin askarteluohjaaja ja sitten terveydenhoitaja. Sitten kouluiässä halusin lakimieheksi. Ala-asteen kutosen jälkeen en enää olekaan sitten ollut asiasta lainkaan varma!

8. Romanttisinta mitä mies on sinulle tehnyt?

Kosinta narikassa ;) No, ei se ollut narikka!! Melkein oli <3 Muistan myös sen, kun pojat kerran lähti Pohjanmaalle ja minä sain ekoja kertoja kotona pitkästi omaa aikaa. Rakas oli jättänyt pöydälle pullon punaviiniä ja ison rasiallisen (törkykalliita) käsin tehtyjä suklaakonvehteja. Se on tosirakkautta se!

9. Mitä tekisit vapaaviikonloppuna?

Tarkoitetaankohan tällä työ- ja lapsivapaata? Otan oikeuden käsittää sen niin :) Oijoi, aamuisin nukkuisin pitkään (ehkä jopa puoli kahdeksaan!) ja joka päivä tietty päiväunet. Söisin puolet ajasta terveellisesti salaatteja ja smoothieita - puolet ajasta herkuttelisin pepperonipizzalla ja söisin karkkia leffaa katsellen. Kävisin salilla, saunassa ja lakkaisin jotkut tosi kauniit kynnet. Plus siivoaisin. Tietty.

10. Paras piirteesi äitinä?

Tätä oli pakko kysyä mieheltä, koska olen aika huono näkemään itsessäni hyviä asioita. Vastaus oli ensin ”olet huolehtivainen”, jonka mä torppasin sillä, että se kuulostaa vaan neuroottiselta :) Toinen ehdotus oli, että ”sä mietit aina Nopsun parasta pitkällä tähtäimellä”. Se on kyllä ihan totta. Pyrin tekemään asiat niin, että erilaiset säännöt, valinnat ja tekemiset kantaisi positiivista hedelmää pitkälle tulevaisuuteenkin.

 Heitän tämän haasteen vapaasti kenelle vaan napattavaksi. 
Positiivista alkuviikkoa! 

Sunnuntaimasis

Luulitko sunnuntaimasiksen olevan vain sinkkujen yksinoikeutus - ehei, sen voi hankkia myös perheellisenä. Harrastan todella vähän mitään avautumispostauksia, mutta nyt rohkeasti vähän puran mieltäni, josko se helpottaisi.

Tiedättekö sen tunteen, kun _kaikilla muilla_ elämä on niin paljon helpompaa? Siskoni tiesi heti lukion jälkeen, mitä haluaa tehdä isona työkseen. Opiskeli ammatin ja on nyt siinä. Itse en oikein tiedä vieläkään. Olin ennen hyväpalkkaisessa mutta merkitykseltään vähän köyhässä työssä. Vaihdoin työhön, jossa on enemmän maailmalle hyödyksi, mutta taloudellinen puoli kärsii. Nyt lapsiperheeseen tuo raha tietysti olisi ollut hyvin tervetullutta. Toisaalta, moni ystäväni hakee tällä hetkellä edes jotain töitä, että siinä mielessä kai on ihan onnekas.

No, entä sitten tämä tuttu valitusvirsi siitä, että kun meillä ei asu sukua lähellä. Meidän mammaporukassa kahdella asuu sisko muutaman minuutin matkan päässä. Sisko, jolla myös on lapsia. En pysty edes kuvittelemaan, miten onnellinen olisin, jos omalla siskollani olisi myös lapsi ja se asuisi lähempänä kuin 500km päässä! Monella äitiystävällä myös on ihanat omat pihapiirit, joista on tullut useita ystäviä sekä itselle että lapsille. Tarvittaessa naapureilta lainaillaan tavaroita ja tai pyydetään apua lapsenhoitoon. No tarvitseeko sanoa, että pyörtyisin onnellisuudesta, jos itsellä olisi tämmöinen tuuri käynyt!

Niin, ei se sunnuntain (tai muuten vaan) yksinäisyys piinaa siis vaan sinkkuja - se voi piinata myös avioliitossa elävää perheenäitiä. Varsinkin, kun itse on sellainen, että kaipaa paljon seuraa, niin tuntuu välistä tosi työläältä aina koettaa kysellä ihmisten perään ja sopia tapaamisia. Jos olisikin ihan itsestäänselvää, että näkee vaikka siskoaan joka viikko. Tai että voi mennä pihalle ja tietää, että siellä on jotain tuttuja. Ettäkö voisi ihan spontaanisti jakaa päivän fiilikset "naapurin muijien" kanssa!

Tulenkin aina tosi iloiseksi, jos joku pyytää minua/meitä jonnekin ja priorisoin aina tämmöiset menot kaiken muun tekemisen edelle!

Tunnistaako joku muu samoja harmituksen aiheita? 

Eihän tarvitse lisätä tähän, että tie-ten-kin elämässäni on hyvin paljon asioita, joista olla kiitollinen. Tietenkin on. Ei ne vaan silti kuittaa kaikkea harmitusta pois.