Aamulla bussissa

30.10.2015

Istuin tänä aamuna bussissa matkalla Meilahteen. Tuo bussimatka kestää 40 minuuttia, joten siinä ehtii hyvin miettimään asioita ja kuuntelemaan musaa. Tämä aamu oli erityisen kaunis. Peltojen yllä leijui pehmeitä sumuverhoja, joiden takaa nousi kirkas syksyinen aurinko. Olin saanut nukuttua aika huonosti ekg-seurannan takia ja mielummin tietenkin olisin ollut matkalla jonnekin muualle, kuin kardiopolille, mutta fiilis oli silti hyvä. Mummi on kylässä ja se on Nopsusta heittämällä maailman paras juttu. Ette muuten usko, mitä eilen tapahtui?

Nobbe oli vähän nuhainen aamulla, mutta mummi vei pojan kuitenkin hoitoon. Tunnin hoidossaolon jälkeen mulla soi puhelin. Kerrotaan, että N on tosi surkean oloinen. Varmasti lämpö nousussa. Istuu pelkästään hoitajien syleissä ja tihrustaa itkua. Ihan poissaoleva ja ajatuksissaan.

No, minä tietenkin soitan mummille (kuinka hyvä tuuri, että hän tosiaan oli juuri nyt käymässä) ja pyydän hakemaan Nopsun kotiin. Hetken päästä mummi soittaa takaisin, että "ihanko tosissaan tämä lapsi oli muka sairas?" Taustalta kuuluu riemukkaita "mummi, mummiii.. tule mummi" -huutoja. Kaikki kipeys oli kuulema karissut sillä sekunnilla kun oli päässyt kotiin.

Voiko kaksivuotias oikeasti osata huijata näin, vai miten tämä tapahtui? :D


Nämä ajatukset toivat minulle iloa tämän aamun bussimatkalla:

- syksyinen auringonnousu
- aamusumu
- uudet asuinalueet - millaistakohan tuolla olisi asua?
- pienet kampaamot ja yleensäkin yrittäjyys
- kehittynyt moderni lääketiede
- mahdollisuus tehdä mitä vaan hiuksilleen

Mukavien ajatusten perjantaita kaikille ja onnea blogini ykköslukijalle, päivän synttärisankarille <3 Pus! 


Äidin vapaapäivä

26.10.2015

Tällä viikolla kävi semmoinen hauska homma, että lopputuloksena mulla oli tänään vapaapäivä yksin kotona. Aaah! Loppuviikosta kun mummi tekee yllätysvisiitin tänne ja on Nopsun kanssa perjantain, niin enhän minä nyt kuitenkaan ylimääräistä työpäivää tee, vaan pidin tämän maanantain vapaana, niinkuin oli suunniteltukin.

No, aamu alkoi spinning-tunnilla, mikä oli ihan mahtavaa! Ei ole lainkaan liioittelua, että moneen kuukauteen en ole käynyt missään yhtään sykettä nostavassa jumpassa. Syynä ne sydänjutut. Nyt kun monta päivää on mennyt paremmin (TIETENKIN, kun loppuviikosta luvassa lisätutkimuksia), niin uskaltauduin tunnille. Otin kyllä tosi iisisti, mutta mahtava tunne saada pitkästä aikaa vähän hikeä pintaan ja huomata, että pärjää!


Jumpan jälkeen oli varattu aika optikolle ja olipa hyvä käydäkin! Mulla on hajataitto lisääntynyt ihan hirmumöllöpaljon molemmissa silmissä ja lasit on ehdottomasti uusittava. Harmi sinällään, koska tykkään näistä nykyisistä kehyksistä ja en juuri nyt haluaisi käyttää rahaa silmälaseihin. Hmm.. No, kai ne uudet lasit on parempi, kuin lähes päivittäinen pieni päänsärky.

Kotona musaa soimaan ja lounasta tekemään. Tein samalla myös kasvissosekeittoa tuleville päiville. Niin ja siivosin jääkaapin. Jälkkäriksi kofeiinitonta kaffia söpön nallen tarjoilemana :)




Päivän missiona oli myös välipalapallerot. Tein ison satsin erilaisia snäkki boollseeja, joita voi pienessä rasiassa ottaa helposti töihin välipalaksi. Mulla on paha tapa mussuttaa aina jotain epäterveellistä välipalaa, joten toivottavasti nämä auttavat asiaan. Tuli tosi hyviä! Ekassa satsissa on taatelia, kaakaota, lucumaa, hunajaa, tahinia ja kookoshiutaleita. Toisessa on taatelia, inkivääriä, rusinoita, mantelijauhoa, kanelia ja limeä. Kolmas on lakritsin makuinen, eli takuuhitti meikämammalle; taatelia, mantelijauhoa, lakritsijauhetta, hunajaa, suolaa ja tahinia.


Vielä ehdin viimeistelemään tämän viirinauhan, jonka tein tilauksesta. Tämä on kaikenkaikkiaan neljäs tekemäni ja toinen, jonka tein ihan myyntiin. Jos siis joku siellä halajaa itselleen samanlaista tai lahjavinkkiä, niin minulta näitä voi tilata ;)


Nyt kello raksuttaa jo kohta kolme, eli viimeiset 45min jäljellä ennen Nopsun hakua hoidosta. Mitä vauhtia nämä päivät meneekään!! Missä olikaan se lepo :D Ehkä nyt jalat ylös ja läppäriltä hömppää pyörimään!


Muutenvaanmoi

25.10.2015

Pähkäilin tässä, että tullako postaamaan jotain vaan, jottei jäisi yli viikon mittaista taukoa. Mutta toisaalta tikusta väkisin asiaa on vähän huono syy sekin. Ellei sitten satu kuulumaan niihin onnekaisiin, joille maksetaan postauksista, silloin tikusta keksisi montakin asiaa ;)

Ihan hengissä täällä ollaan. On ollut vähän kurja viikko sisältäen epämieluisia käänteitä, mutta toivotaan, että räntäsateen jälkeen paistaa aurinko. Tässä kuvakollaasi eiliseltä reissulta, kun käytiin kummiperheen luona Lempäälässä.

Lempeää pian alkavaa uutta viikkoa <3


I love me 2015

18.10.2015

Terveisiä I love me -messuilta! Oltiin siellä käymässä tänään rakkaan ystäväni Katariinan kanssa. Messuilla on aina kiva tunnelma, koska ne keräävät yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Tässä tapahtumassa yhdistyy kaikki itselle mukava, eli terveys, kauneus ja hyvinvointi. Kävi vielä hyvä tuuri ja voitin The Natural Goods Companyn arvonnassa ilmaislipun, johon sisältyi Madaran kasvohoito! Vaikka en kyseisen yrityksen hehkutuspostauksesta mitään silloin hyötynytkään, karma näköjään palkitsi tätä kautta ;)



Pitihän siellä vähän herkutellakin ja tuo Magnumin "omasuunnittelema" jätski oli loistovalinta. Pinnalle valitsin lakritsia, merisuolaa ja kuivattua vadelmaa. Nam! Ostoksia tuli ihan hyvä määrä tehtyä - messualennuksilla tietenkin. Kasvohoito puolestaan oli ihanan rentouttava kokemus (toinen kerta elämässäni moista luksusta), mutta en kyllä itse maksaisi 60 euroa tuosta huvista. Okei, kasvot näyttää virkistyneeltä, mutta niin ne näyttää saunan, kotikuorinnan ja kosteusvoiteen jälkeekin..

Kolme tuntia messuilla ja hyvässä seurassa meni hujauksessa. Kaikenkaikkiaan tosi kiva päivä ja varmasti ensi vuonna taas uudelleen!


Se mikä rimmaa tuhman ja ahman kanssa..

17.10.2015

Uhma. Joskus vauva-aikana vielä annoin itseni uskoa, että mitään uhmaikää ei ole olemassakaan, ellei sitä itse oleta tulevan ja sen mukaan käyttäydy. Että on vaan oma tahto, joka joskus nousee enemmän pintaan.

No voin prkl sanoa, että on pintaan noussut :D

Kuuluu varmasti ihan asiaan, en sillä tavalla ole huolissani, mutta hitsit että ottaa koville löytää itseltä tarpeeksi pitkää pinnaa! Viimeiset pari päivää on aikamoinen riehuva katujyrä täällä ilmaissut mielipiteitään. Tavallista on esim. protestoida mitä tahansa asiaa (kylpy, uloslähtö, syöminen) vastaan niin kauan, että vastapuoli luovuttaa - ja sitten noin viiden minuutin päästä raivokkaasti vaatia tuota samaista asiaa. Kivoja on ne hetket, kun olet vaikkapa taaperon kovasti niin vaatiessa syönyt hänen leivän lopun. Ja sitten minuutin päästä saa pöyristyneen huudon siitä, että miksi ihmeessä äiti söi minun leivän?!


Ikävä oli huomata, että myös käytöstavat tuntuu tämän uhmailun keskellä olevan kateissa. Harmitti, kun tänään kaverin synttäreillä poika selvästi "kiusallaan" otti kavereilta leluja kädestä ja yritti töniä jopa lapsia tieltään. Jännä huomata, miten monenlaisia tunteita tuommoiset tilanteet sekunnissa itsessä herättävät. Ensimmäisenä häpeä (en minä lastani noin huonosti ole voinut kasvattaa!), toisena tarve ojentaa lasta (noin ei saa tehdä!) ja kolmantena kuitenkin joku ymmärrys siitä, että nyt selvästi on jotenkin rankka vaihe kasvun kanssa ja kyllähän meistä jokainen stressin alla käyttäytyy vähän.. no.. ei ole parhaimmillaan.

Tähän sirkukseen kun lisätään jäykkäkouristusrokotuksesta järkyttävän kipeäksi pamahtanut käsi, plus aamulla viideltä herätys (lapseni, kello viisi on vielä YÖ!!), niin voin sanoa, että ei ole mitään äitiyden tähtihetkiä tänään koettu :) Onneksi päästiin tosiaan kuitenkin tuonne kaverisynttäreille, niin sai meidän mammaporukalta vähän vertaistukea ja lisäksi J touhusi nyt päivällä paljon Nobben kanssa.

Onko siellä ruudun toisella puolella hyviä vinkkejä uhmiksen kanssa jaksamiseen? Mitä esim. tehdä, kun tavallisesti jostain rutiiniasiasta tulee yhtäkkiä mörkö, jota vastaan pitää kiukuta kaikin voimin? 

ps. keskimmäisessä kuvassa Noppelin tekemät ukkelit (noihin voi valita aina rungon ja pään ja päähineen) äiti ja isi :D Näillä leikitään niin, että niille annetaan molemmille pusut ja sitten ne "lähtee tööööiiiihin.. helikopterilla."

#blogitarina

14.10.2015

Ihanaa, juuri kun eilen mietin, että nyt ei ole kyllä mitään kirjoitettavaa blogiin, niin Love Beyond Words -blogin Maria heitti minulle postaushaasteen. Kiva juttu!

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogitarina -haasteen käynnisti Kototeko -blogi.


Minä olen jo vuosia pitänyt reissublogeja aina kun olen ollut pidemmän aikaa reissunpäällä. Esimerkkinä kun olin kesän Berliinissä töissä. Niinpä oli luontevaa alkaa pitämään blogityyppistä päiväkirjaa, kun tiesin odottavani lasta. Aloin kirjoitella 2013 keväällä blogia eri osoitteessa, kuin tämä. Tuo blogi seurasi odotuksen polkua aina synnytykseen asti. Ensimmäisen postauksen ensimmäinen kappale: 

Aurinkoinen sunnuntaiaamu. Elämän parhaita hetkiä. Luojalle kiitos tästä pääsiäislomasta, kun unen tarve on viimeiset kolme kuukautta ollut noin 15 tuntia vuorokaudessa, on sitä ihminen kiitollinen kaikesta ylimääräisestä vapaa-ajasta. Niin juu, olimmehan muutama viikko sitten parin viikon häämatkalla, mutta kun siinä oli "vähän" kaikkea muutakin hässäkkää, niin ihan rentoutumisen piikkiin reissua ei voinut laittaa. Siispä on ollut ihanaa tässä muutama päivä vaan olla rennosti kotona.


Pienen vauvan kanssa elämä vei kaiken ajan ja energian, joten bloggaaminen sai väistyä hetkeksi. Vuoden 2014 keväällä taas elämä tuntui voittavan, niin palasin kirjoittamisen pariin. 

Keväällä 2015 koin tarpeen ottaa blogissa uuden alun (ja suojella enemmän pojan yksityisyyttä), vaikkakin tuntui haikealle sanoa samalla heipat kahdelle vuodelle blogihistoriaa. Syntyi These are the Days, joka pohjaa biisiin, jossa lauletaan "These are the days, we've been waiting for, nobody knows just what's in store, you just, roll your window down and place your bets, these are the days, we won't regret." Kaiken uhman ja arjen kiireen keskellä kun nämä kuitenkin ovat niitä kultaisia päiviä, joita myöhemmin lämmöllä ja haikeudella muistelemme <3



Haastan mukaan: 

Bookish - lukuintoinen  (lapsuudenystäväni kirjablogi)
Minnamanna (mammakaverini lifestyle-blogi)
Zubi's corner (opiskelukaverini tyylikäs sisustus -ja taaperoelämä- blogi)
Kun äiti kelaa (upea Selina pitää yhtä suosikkiblogeistani)



Päiväreissu Tallinnaan

10.10.2015

Terveisiä Tallinnasta! Kävin siellä eilen päiväreissulla koska mulla oli keväältä jäänyt yksi jo-maksettu reissu käyttämättä. No, kun se reissu siis oli näennäisen ilmainen, siihen pystyi vähän yhdistämään kaikkea muuta kivaa :)

Laiva oli jostain syystä ihan tosi täynnä, joten ruuhkaisen menomatkan jälkeen oli ihan täydellistä päästä kylpylään rentoutumaan. Olin varannut setin, johon kuului 40min aromahieronta, kylpyläosasto sekä kevyt lounas. Olin aina ajatellut, että aromaterapian aluksi asiakkaan kanssa jutellaan se selvitetään oikeat hoitotavat. No, tässä skipattiin se vaihe ja totesinkin, että ehkä kyseessä on vähän kevyempi "terapia" sessio. Mutta voi pojat kuulkaa miten loistava hieronta oli! En muista, milloin olen ollut 40min noin rentoutuneessa tilassa. Muistan välillä nenääni kantautuneen laventelin (mun suosikki) tuoksun. Musiikkina oli ihan täydellista buddha loungea, huone oli tosi ihanasti valaistu, pyyhkeet ja jopa tuo "hierontapöytäpaperi" olivat tosi pehmoista. Kävin monta kertaa pienesti unessa ja olin käsittelyn jälkeen todella kuin uudestisyntynyt.



Kylvyn ja saunojen jälkeen vuorossa oli lounas, joka oli tuollainen valmissalaatti, mutta se oli itseasiassa yllättävän hyvä ja smoothie oli loistava. Ruokaseurana mulla oli toinen reissun kirjoista; Sheryl Sandbergin Lean in. Okei, myönnän, että olen viimeaikoina lukenut tosi vähän, mutta tuo kirja on ihan MIELETÖN. Niin hyvä! Kyseessä on Facebookin operatiivisen johtajan kertomus siitä, millaista on naisena edetä urakiipeilytelineissä. Todella mielenkiintoista luettavaa!


Kolmen tunnin spa-session jälkeen oli vielä aikaa lähteä pyörähtämään kaupungilla. Kovin ihmeellisiä ostoksia ei tullut tehtyä, mutta iloitsin tästä River Islandin lastenosaston tarjonnasta. Tämä on tyttöjen hylly ja toisella puolella oli poikien hylly. Huomaatteko - ei pelkkää pinkkiä ja röyhelöä. Monipuolisesti syksyn sävyissä kaikkea söpöä. Ja sama toistui poikien puolella. Tyylikkäitä printtejä, kivoja kuoseja - ja sukupuolineutraaleja värejä! TYKKÄÄN.


Aikaa tuntui olevan maissa oloon ihan liiankin kanssa, joten pyörähdin vielä ihanaan vanhan kaupungin Chocolaterie du Pierreen kuumalle kaakaolle. Ulkona nimittäin oli tosi kylmä! Kaakaoseurana reissun toinen kirja, joka sekin on aivan loistava opas minulle. Tätä yksi terapeutti onkin mulle vuosia sitten suositellut. Todella antoisaa luettavaa!


Paluumatkalla koitti vielä ihana yllätys. Olin buukannut paluulle lounge-paikan. Voi pojat, miten loistava veto! Okei, se maksoi 18 euroa, mikä on tietysti perushintaiseen (19 euroa) matkaan nähden aika kallis, mutta jo-kai-sen pennin väärti. Varsinkin noin perjantai-iltana kun paatti on tupaten täynnä ripatirallaa-hengessä matkaavia ihmisiä ja itse on päivän reissusta jo vähän väsynyt, ei ollut mitään parempaa kuin heti laivaan astuttua hypätä tuohon lounge osastoon. Siellä oli tilaa vaikka muille jakaa - lisäkseni oli vain muutamat matkustajat ja yksi herttainen vanhempien naisten ryhmä.

Loungessa oli tarjolla pientä syötävää ja vapaasti teetä, kahvia, mehuja sekä viiniä ja olutta. Kyllä kuulkaa kelpasi näiden tarjoilujen ja mun upeiden matkaseuralaisten (kirjat) kanssa keinua Suomenlahden aalloilla takaisin kotisatamaan :) Ainut miinus oli se, että touhupäivän jälkeen kun istuu aloilleen mukavaan tuoliin ja lipittää lasin viiniä, olisi hyvin voinut herätä siitä paikalta vasta seuraavana aamuna ;)




Vanhempainilta ja hammaslääkäri

8.10.2015

Olin kuvitellut kirjoittavani muhkean postauksen juorujen ja informaation täyteisestä vanhempainillasta, jossa vihdoin pääsin tutustumaan muihin lasten äiteihin. Muodostaisimme vanhempaintoimikunnan ja sekä minä että Nopsu saisi lisää ystäviä. Ajattelin myös lisääväni mehukkaan tarinan ensimmäisesta kauhukokemuksesta hammaslääkärin tuolissa.

Mutta ei.

Vanhempainilta oli ihan totaalinen floppi. Siellä ei käytännössä ollut mitään asiaa (tässä meidän päivärytmi, jonka te tiedättekin, ja tässä meidän tilat, jotka nekin tiedätte) ja jokainen vanhempi istui kuin myrkyn niellyt. Sain väkisin vähän viritettyä keskustelua Matjuksen äidin kanssa. Ehkä lauseen verran.

Hammaslääkäri taas meni niin hyvin, ettei siitäkään jaksa kirjoittaa. Nopsu kiipesi itse tuoliin. Toki sitten kun tuolia piti laskea, niin äitin piti hypätä siihen alle pehmusteeksi (tässä kohdassa äitiä alkoi ahdistamaan, kun huijattuna huomasi itse makaavansa hammaslääkärin tuolissa). Nobbe antoi hoitajan tutkia peilin kanssa hampaat. Sitten juteltiin hampaidenhoidosta ja ruokailuista. Kiitti moi. Ei saanu edes tarraa. Ei äiti eikä lapsi.

Että siinä ne mehukkaat aiheet sitten kuivui kokoon. Ei ansaitse edes kuvitusta tämä kuivakka postaus.

Kaksivuotisneuvola

7.10.2015

Niitä aikoja, kun neuvolassa ravattiin harva se viikko. Neuvolakortti nökötti aina jossain hyllyn reunalla lähtövalmiina ja pituus-paino-käyriä piti omaan taulukkoon piirtää millin tarkkuudella. Odotushuoneessa oltiin varmuudella 15min etuajassa.

Tänään aamulla oli Nopsun 2v. neuvola. 15 minuuttia ennen me säntäiltiin vielä ympäri kotia. Aamulla oli pari astetta pakkasta, joten Nopsulle piti kaivaa toppahaalari esiin. Pukemisen aamulla yleisesti kuuluvan vastarinnan sai taltutettua sillä, kun nimesi tuon punaisen haalarin palomieshaalariksi. Johan kelpasi! Käynti meni vallan mukavasti ja leppoisasti. Kyseessä oli vain terveydenhoitajan tsekkaus ilman lääkäriä tai rokotuksia. Paino: 12,3 kiloa. Pituus 86 senttiä. Hyvin kasvaa, tasaisesti omalla viivallaan. Osaa koota palapelit, tehdä tornin, potkia palloa. Juttelee paljon. Osasi laskea viiteen (köh, mikä vasta viisi vuotiaalta vaaditaan) :)


Ilta olikin erityisen mukava, koska mumma oli kutsunut meidät sekä J:n siskon perheen syömään ravintolaan. En voi lakata riemuitsemasta, että ekaa kertaa meidän onnistui ihan rauhassa (tai no, niin rauhassa kun lasten kanssa voi) syödä ruokamme ja keneltäkään ei mennyt hermot! Avain viihtyvyyteen oli pöytä ihan leikkipaikan vierestä. Oli kyllä tosi mukavaa! Samalla vielä juhlistettiin Nopsun synttäreitä (kuvan junaratariemu), koska mumma ei päässyt viikonloppuna käymään.

Rokotuksista aiemmin puheen ollen, nyt pukkaa jotain dinosaurusinfluenssaa vissiin tulemaan. Minusta tuntuu, että tänä vuonna me käydään kyllä ottamassa piikit, koska luvassa on ilmeisesti tavallista rajumpi tauti ja ihan niinkuin sitä sairastelua ei muutenkin jo olisi tarpeeksi..

Mitä te olette ajatelleet rokottamisesta? Rokotatteko itseänne/lapsianne tänä vuonna influenssaa vastaan? 




Kaksi kokonaista vuotta

5.10.2015

Meidän rakas Nopsunen, tänään kaksivuotias <3


Ja osaa jo laulaa kaikki nämä laulut!

"Pienen pieni vetui, aamulla keean
hieoi hyin sausiia siimiiiäään.
Itten se pisisia pusisia yssi,
tuku tuku, tsuku tsuku,
lä e täääään."

"Tuiki tuiki tättönen,
iitaisin sua ka-elen,
kookeaalla oitat vaan,
kassot alas maaiimaan,
tuiki tuiki tättönen,
iitaisin sua ka-elen."

"Ämä ämä äkki, kiipe langalle
tui sae ankka,
ämä äkin vei.
Muua muua hainen,
kootta kuuettaa..
Einä einä sikka,
soittaa viu-uaan."

"Joka iita kun amppu sammuu,
a saapuu oikea yö,
niin ukku matti noooooooooouuuseeee,
ja ovehen lyö."

"Viisi pientä akkaa lätti leeeeeekimään,
vuoten taakke, kauas pois.
Äiti akka sanoi että vaaa vaaa vaaa..
... takaisin."

"Keinuutaaan, keinutaaan, etteen ja taa taa,
en haluu keinuutaan, keinuutaan.."

"Heeee-eeei, boom kah"

Synttärisunnuntai!

4.10.2015

Tasan kaksi vuotta sitten tähän aikaan oli kuulkaa aika hurjat olot. Takana oli 3,5 vuorokautta synnytystä (kyllä, luit oikein), olin tähän kellonaikaan päässyt puoli tuntia sitten synnytyssaliin ja sain näillä näppäimillä epiduraalin, jonka laittaminen oli kammottavaa, mutta jonka tuoma apu puolestaan sanoinkuvaamaton. Ensimmäistä kertaa moneen päivään sain pienen pätkän unta ja hyvin sujuneen ponnistusvaiheen jälkeen kello 00:52 pieni Nopsunen, joka kulki silloin nimellä Pikkukinyo, näki päivänvalon. Tai yön valon. Tai näkikö nyt juuri mitään, mutta parkui ja oli ryttyinen.

Ihan uskomatonta, että tuosta 52cm pitkästä ja 3,6 kiloa painavasta mytystä on nyt kasvanut jo kaksivuotias poika! Takana on monta mutkikasta polkua ja haastava vauvavuosi - niihin kaikkiin peilaten meillä meneekin nyt ihan hirmuisen hyvin. Nopsu on taitava, empaattinen, kiltti ja kuten päiväkodistakin on sanottu "herrasmies" ja sosiaalisesti ikäistään taitavampi.

Pitipä sattua niin harmittavasti, että Nopsuli tuli perjantaina vähän kipeäksi. Kunnon räkätauti sai meidät jo puoliksi perumaan synttärit, mutta onneksi kuitenkin muutamat läheiset uhmasivat pöpöuhkaa ja tulivat meidän kanssa syömään kakkua. Tein ekaa kertaa ikinä täytekakun! Mitäs sanotte, minun mielestä tuli aika hieno :) Sehän on siis Late Lammas eli Shaun the Sheep.

shaun the sheep cake






Huomenna on tosiaan virallinen synttäripäivä. Hoitoon saa vielä keksejä muille tarjottavaksi, jos haluaa, ja tietenkin me halutaan. Olisinpa kärpäsenä katossa, kun siellä huomenna lauletaan meidän rakkaalle pikkuiselle. Tässä muuten vielä kuva, kun ihana ystäväni Katja teki juhlissa muutamat lettikampaukset:


Meille onkin luvassa jännä viikko; ensimmäinen vanhempainilta, 2v-neuvola, ensimmäinen hammaslääkäri ja vielä perjantaina mama lähtee pienelle yllätysreissulle! Tämä tarkoittaa sitä, että myös blogipostauksia satelee varmasti pitkin viikkoa ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan