Poikataaperon tukkapulma

31.7.2015

Nopsulla oli syntyessään tukkaa pari haiventa päänpäällä ja pari korvien yläpuolella. Ihan radikaalisti tilanne ei tuosta vielä ole muuttunut. No, ehkä vähän liiottelin; kyllä tukka on tässä viime aikoina ihan kivasti saanut tuuheutta. Pituutta siitä on useaan otteeseen jo saanut leikata, koska.. no.. voitte kuvitella miltä pää muuten näyttäisi, rakas harvahapsi. Voin vaan haaveilla erään ihanan Onni-pojan tuuheista kiharoista... Minusta olisi ihana, että pojalla olisi vähän pidempi tukka. Vastaavasti tytölle taas leikkaisin varmuudella napakan polkkatukan, sillä se on helppo pestä ja harjata sekä mielestäni tosi söötti pikkuisella.

Mutta oikeasti, millaisen tukan sitä tuolle pojalle hankkisi? Taaperoiden tukkamalleja googlailemalla saa käsityksen, että jokaisen parivuotiaan tukkarutiineihin aamulla kuuluu föönaus, hiuspuuteri ja kerros lakkaa. Tai sitten malli on ihan lyhyt. Kumpikaan ei varsinaisesti houkuta...


Tällaiset kuvat löysin Pinterestistä. Mitä tykkäätte, olisko Nopsu söötti jossain tämän tyyppisissä? Tuo alin pitkä on tosi herttainen, mutta miten se ei muka ole kokoajan silmillä? No, ehkä kyseisellä Kourtney Kardashianin pojalla on joku stylisti mukana siitä pitämässä huolen ;) Mitä ajatuksia hiuksista muilla poikataimien kasvattajilla? Lyhyttä vai pidempää?


Syksyn tuulet

27.7.2015

Buhaha, syksyn tuulet todellakin! Koska tämä blogi toimii myös päiväkirjana itselleni, niin kirjataanpa ylös, että on sitten ollut pirun kylymä kesä. Päivän lämpötila on pysytellyt useimmiten 13-16 asteen tietämillä, joten rantsussa käynti on jäänyt kertaan ja shortsit kutistuvat (niin, sitä ne kaapissa yleensä tekevät) kaapissa.

Tänään koitti viiden viikon loman jälkeen paluu töihin. Ei kyllä ollut enää ilmassa semmoista samanlaista hoitovapaalta riemulla töihin kirmaamis -fiilistä, vaan ennemmin liityin aamulla siihen paluumasennuksen sairastajien joukkoon. Pieni inhotus työssäkäynnissä on työmatkat. Matkustan noin 40min suuntaansa aamulla ja illalla. Olisi siis enemmän kuin hyvä keksiä jotain, miten hyödyntää tuo aika. Jos nimittäin joku antaisi minulle kotona päivittäin 1h20min vapaa-aikaa, niin hyppisin tasajalkaa ilosta!

Nappasin nyt mukaan virkkauksen. Tykkään näprätä helppoja virkkaamisia, niin tämähän sopii bussissa tehtäväksi. Lukemisen kanssa on nimittäin vähän niin ja näin, sillä saan tosi helposti matkapahoinvointia. Toinen hyvä on kuunnella vaan rentoutusmielessä hyvää musaa. Mutta parempi mieli tulee, kun saa aikaan jotain :) Muita hyviä bussimatkan hyödyntämisvinkkejä otetaan vastaan! Otettava huomioon, että varsinainen bussissa istuminen on vain 20-25min ja että meikäläiselle tulee tosiaan aika helposti huono olo ja päänsärky.



Tänään otettiin iso askel taas pojan nukkumisen kanssa. Nimittäin, hei hei pinnasänky. NYYHKIS! Ei ole vauva enää meidän vauva ei... Saa nähdä siis, mitä tämän illan nukkumaan käymisestä sekä yöstä tulee. Eilinen koottiin tämä "isojen poikien sänky" ja sen "testikäyttö" ainakin lupailee hyvää, vai mitä?








THE getaway

26.7.2015

Me saatiin taas perjantaina kylään pieni taivaanlahja, eli mummi. Nooalle mummista on kyllä tullut aivan valtavan tärkeä ihminen, vaikka kovin usein ei pystytäkään näkemään. Noita kahta on niin kiva seurata yhdessä touhuamassa ja äitiä ei silloin juuri ikävöidä. No, tällä kertaa mummin vierailusta seurasi yksi toooosi jännä juttu...


Nopsu nimittäin jäi eilen ekaa kertaa "yöhoitoon". Tähän asti päiväkotia lukuunottamatta poika on ollut vain maksimissaan parin tunnin pätkiä erossa meistä molemmista. J oli saanut vuosi sitten lahjakortin, jolla pääsimme yöksi hotelliin sekä syömään reilun summan edestä ravintolaan. Nippanappa ennen kortin umpeutumista pääsimme kuin pääsimmekin sen käyttämään. Voi miten meillä oli lystiä!!


Hotelli oli ihan Helsingin keskustassa sijaitseva Scandic Simonkenttä. On muuten jännä juttu, että vaikka ihan tutussa kaupungissa oltiin, niin sillä sekunnilla kun päästiin hotellihuoneeseen (ja ikkunassa vielä tietysti himmennysverhot), niin olisi voinut kuvitella olevansa missä vain! Tokio, Bangkok, Pariisi.. you name it!


Me otettiin todella rennosti ilta. Käytin vähän shoppailemassa, syömässä pitkän kaavan mukaan, juomassa hyvää viiniä ja illalla pienen kaupunkikierroksen jälkeen hotellille löhöilemään ja hyvät unet puhtaissa valkoisissa lakanoissa. Hiirenhiljaisessa huoneessa. Ja aamulla herääminen rauhassa sekä hotellin herkullinen aamupala. Voi mitä luksusta arjen keskellä!


Mummilla ja Nopsulla oli täällä mennyt kaikki hienosti. Vaikka ylläolevasta kuvasta voi huomata, että Nopsun unille käynnin aikaan vahtasin ehkä lievästi puhelinta :D Jonniinverran uhmainen ja mahdollisesti myös hampaiden puhkeamista poteva poika oli illan ja aamun ajan niellyt kaikki kiukkunsa ja ollut (onneksi!) helppo lapsi hoitaa. Eikä ollut muuten yhtään kysellyt isin tai äidin perään. Hmm.. pitäisiköhän tästä loukkaantua :) Pientä nenän nyrpistelyä (lue: itkukiukkua) oli kyllä tarjolla sitten kun aamulla palattiin kotiin...

Kaikenkaikkiaan mahtava juttu! Todella jännää, rentouttavaa ja hauskaa! Kiitos mummi! Kiitos lahjakortin antanut taho!


Hairy situation

21.7.2015

Ystäväni vinkkasi pari viikkoa sitten erittäin hyvästä tarjouksesta koskien clip on -hiustenpidennyksiä. Oikeastaan puolet siitä, mitä ne normaalisti maksavat. Itsehän koetan talven lyhyttukkaisuuskokeilun jäljiltä kovasti nyt kasvattaa hiuksia ja mikäs siis onkaan piristävämpää, kuin hetkisen verran aina leikkiä, että itsellä olisi pitkät hiukset.


Värin valinta meni täysin nappiin. Irtotukan raidoitettu sävy osuu lähes täydellisesti omiin hiuksiin. Ainoastaan nykyinen balayage "raita" saa latvan erottumaan vaaleampana. Myös jos hiuksia haluaisi pitää auki tai vaikkapa ponnarilla, olisi syytä kerrostaa sekä oma tukka että pidennykset. Saa nähdä, jos kovasti innostun näitä pitämään, niin ehkä pyydän ensi kerralla kampaajaa ottamaan myös pidennykset saksikäsittelyyn.


Pieni ongelma on tällä hetkellä se, että näinä päivinä kun pidennyset ovat olleet päässä, olen saanut iltapäivästä päänsärkyä. Tajusin eilen vasta asioiden yhteyden. Vähän oudolta se kyllä tuntuu, koska klipsit eivät paina tai purista mitenkään, mutta tottakai, jos päänsärky jatkuu, niin tukalle on vaan sanottava heipat. Ei sitä nyt kuitenkaan joka päivä voi syödä särkylääkettä kauniin tukan takia - vai voiko? ;) (se oli vitsi)


Tässä nyt nautiskellaan viimeisestä lomaviikosta ennen töihin paluuta. Viisi viikkoa on mennyt kauheaa vauhtia - juurihan vasta hain pojan päiväkodista ja todettiin loman alkavan. Tämä aika on ollut tosi ihanaa. Ihan kuin semmoinen kaivattu paluu hoitovapaa-aikaan, mutta vaan paranneltuna versiona. Nyt kun seurana on ollut elämäänsä suhteellisen tyytyväinen, iloinen, hassutteleva ja puhuva pieni ihminen. Toki välillä kiukutaan ja uhmataan, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan. Välillä kun myös halataan ja pussataan, sekä sanotaan "isi-kulta" ja "äiti-kulta" <3

Hei hei tutti!

19.7.2015

Pojat tulivat eilen takaisin reissultaan, joka oli mennyt tosi hyvin! Nopsu oli päässyt näkemään poliisiautoja, paljon eläimiä, muumeja ja seurana oli ollut koko ajan kuusivuotias serkkupoika. Sekä tietysti mumma. Takaisin automatkakin sujui kuin tanssi, koska tyyppi oli nukahtanut heti startin jälkeen ja avasi silmänsä vasta kotipihassa. Rapsakat kolmen tunnin tirsat.




Eilen illalla sitten tehtiin se, mikä on jo pitään pitänyt tehdä; hyvästit tutille. Niin moneen kertaan jo olen huokaissut olevani tympääntynyt tutin perään ruinaamiseen, joten nyt oli aika. Myös päiväkotiin oltiin "luvattu", että kesän aikana se jää pois ja nyt vedellään viimeisiä lomaviikkoja. Oltiin jo aiemminkin juteltu kotona, että kun Nopsu ei enää tarvitse tuttejaan, niin viedään ne vauvalampaille. Tuossa lähellä olevalla maatilalla kun on paljon lampaita ja Nopsu kovasti pitää niistä. Ideaa tuki Late Lampaassa olevan vauvalammas, jolla.. on tutti suussa :)


No, voidaan sanoa, että äidillä on tämän vuorokauden ajan varmasti ollut sitä tuttia enemmän ikävä. Uskomattoman kivuttomasti luopuminen nyt taisi mennä Nopsun osalta! Eilen illalla tyyppi meni ihan normaalisti nukkumaan ja me istuttiin keittiön pöydän ääressä toisiamme tuijottaen, että nyt joko N tajusi homman TOSI hyvin tai sitten.. ei ollenkaan. Niinpä. Pian huoneesta kuului vaimea "isi" ja sitten vaativampi "ISI". Kun J meni ovelle, niin tyyppi oli myllännyt sänkynsä ihan sekaisin ja tapitti suurilla silmillä sängyssään, kysyen että "TUTTI!!". O-ou.

No, sitten kerrattiin, että minne ne tutit menikään ja muutaman hyssyttelykerran jälkeen poika kävi nukkumaan. Päiväunille suunnatessa tuttia kysyttiin kerran, johon riitti simppeli vastaus, että Nopsuhan vei tutit sinne pienille lampaille. Iltaunille sitä ei enää lainkaan muistettu kysellä. Aika huikeaa.

Paitsi että mulla on ikävä sitä. Tutti. Mun pieni vauva. Kyllähän vauva tarvii lohduksi tutin, eikö tarviikin? Mikä nyt sitä lohduttaa? Mun vauva. Pieni. Voih..


My Little Pony

17.7.2015

Tänään olen ahkeroinut jälleen siivoamisen parissa. Kunnes löysin ne. Mun vaaleanpunaiset hiukset. Ja sitten oli pakko vähän leikkiä. Mitäs pidätte tästä My Little Pony -lookista? ;)


Pyydän saada huomauttaa, että vaaleanpunaisessa tukassa Ei Voi poseerata mitenkään järkevästi vaan on pakko alkaa siristellä silmiä ja törötellä huulia :D

Mukavaa välillä käyttää hetkinen aikaa johonkin ihan turhaan :)

Babyshower mammaystävien kanssa

16.7.2015

Aikaisemmassa blogissani tietenkin aiheesta olen jo maininnut ja kaikki läheiset tietävät, mutta kertauksena silti, että meillä kävi hurjan hyvä tuuri, kun neuvolan perhevalmennukseen "valikoitui" porukka ihania naisia ja me ollaan oltu "meidän mammajengi" aina siitä lähtien. Kaikki asutaan tässä lähialueella ja meillä on kaikilla lokakuussa 2013 syntyneet lapset. Niin, siis ne ensimmäiset lapset. Nyt tosiaan meidän porukasta ensimmäinen uusi tulokas on jo syntynyt - ja hänkin on jo neljä kuukautta.



Tänään juhlittiin seuraavan tulokkaan babyshowereita. Pieni poika on tulossa mukaan porukkaamme elokuussa. Aamupäivä oli aivan ihana. Kaikki lapset olivat hyvällä tuulella ja nyt ensimmäisiä kertoja huomasi, että lapset ihan leikkivät keskenään. Nopsukin niin suloisesti kahden tytön kanssa hoiti vauvanukkea - antoi pullosta maitoa ja kantoi ympäriinsä.



Kun kerrankin oltiin isolla porukalla paikalla, piti tietenkin ottaa perinteinen ryhmäkuva, jossa aina vaan riittää haastetta :D Keksit kouraan on nykyisin paras keino saada nuo ikiliikkujat hetkeksi aloilleen.



Pojat lähtivätkin tänään pariksi päiväksi mumman luokse Alavudelle ja minä saan pari vuorokautta omaa aikaa kotona. Ja arvatkaa mille olen tämän ajan pyhittänyt? Siivoamiselle! Siis valehtelematta tänään olen seitsemän tuntia käynyt kaiken maailman kaappeja ja laatikoita läpi. Ihanaa kyllä, kun saa tavarat uuteen parempaan järjestykseen ja tietää sen myötä taas tulevan syksyn ja talven arjen pyörivän sujuvammin. Näin ekan päivän saldona on kaksi roskakassia, kaksi kassia UFF:ille ja yksi kirpparille.

Tänään olen tasapainottanut aherrusta irtokarkilla ja mutakakulla. Huomenna ajattelin ryhdistäytyä takaisin terveelliselle linjalle ja olenkin varannut kaksi jumppaa: aamulla pilates ja illalla bodypump. Katsotaan jaksanko reippaana molempiin. Illalla voisi sitten laittaa saunan ja tehdä vaikka kunnolla kasvonaamiot ja laittaa kauniit kynnet... oh... <3

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Kakkuleipurit

14.7.2015

Päätettiin tänään Nopsun kans leipoa kakku. On aika kivaa, kun tuon pienen kanssa voi jo tehdä tämmöisiäkin asioita. Toki leipoessa pitää vähän keksiä jekkuja, millä saa itselleen ne pari minuuttia, mitä eri työvaiheet vaatii. Bongasin viikonloppuna jostain ajatuksen lakritsi-mutakakusta. Siis miettikää nyt: upea suklainen mutakakku yhdistettynä lakritsin makuun. Voiko olla enää parempaa!


Kun aloin etsimään reseptiä, huomasin, että tämähän on ollut hetki sitten ihan trendikakku. Taidan siis ratsastaa vähän myöhäisellä aallonharjalla :) Alkuperäinen ohje on käsittääkseni Gloria-lehdestä. Itse kuitenkin tein tuon Lunni leipoo -ohjeen mukaan, jossa kuorrute jätetään pois. Ehkäpä ensi kerralla kuorrutteen kera, mmm...



Syy kakun leipomiseen oli yhdistettynä tämä upea resepti plus todella mukava eilinen yllätystieto siitä, että saamme Nopsun kummiperheen iltapäiväkahville kylään. Siispä jauhot pöllyämään! Vaikka, mielenkiintoistahan on, että tähän kakkuun ei tule jauhoa lainkaan. Oikeastaan vaan voita, suklaata, tomusokeria ja sitä lakritsia. Kuulostaa aika terveelliseltä, eikö? :)


Koristeluun käytin suloisia englanninlakuja. Mitäs sanotte, aika kivan näköinen kakku, eikö? Tämä sopisi varmasti hyvin myös lasten synttärikakuksi!



Fit for life

13.7.2015

"I'm not getting fit for summer, I'm getting fit for life" sanoo keittiön seinällä ruokalistassa oleva motivaatiokuva. Tiedättekö sen, kun kuukausitolkulla miettii, että pitäisi ryhdistäytyä syömisten suhteen (jokapäivä ei voi olla karkkipäivä) ja silti vaan huomaa ottaneensa töissä tarjottua suklaata, iltapäivällä palan pullaa ja iltapalan jälkeen keksikaapin ovi käy kymmenen kertaa. Minä menen niin helposti tähän moodiin. Kohtuudella herkuttelu on edelleen opettelussa.

Kun sitten laitoin salikorttini pienelle kesätauolle (rahansäästömielessä) ajatellen, että tuleehan sitä kesällä käytyä lenkillä ja poljettua pyörällä, niin voi kuulkaa - ei tule. Ei ainakaan minulle :) Kyllä se on vanha kunnon varattu jumppatunti sekä 59 euron kuukausimaksu, kun saa tämän takapuolen liikkeelle.

Olikin suorastaan helpottavaa, kun alkoi heinäkuu ja pääsin taas salille. Samaan syssyyn tehtiin J:n kanssa pieni ruokaremontti. J:llä ei mitään ongelmaa ole makean yltiöpäisen puputtamisen kanssa vaan sen sijaan puutteet löytyy liian vähästä kasvisten syönnistä, epäsäännöllisestä ruokailusta ja liian iltapainotteisesta ravinnon saannista.

En ole todellakaan mikään ravintoterapeutti, mutta sen verran osaan, että tein meille perusterveellisen ruokalistarungon, jonka mukaan nyt mennään jonkin aikaa. Tarkoitus ensin oli viettää "dietillä" heinäkuu, mutta koska tähän nyt on tullut kaiken maailman Joensuun reissua, sairasteluja sekä tulossa vielä poikien Pohjanmaan reissu, niin välipäiviä tulee ja voi olla, että jatketaan siis jonkin verran elokuun puolelle. Tarkoitus on toki karistaa tulleita rasvakiloja ja lisätä lihasmassaa, mutta suurin haaveeni on saada miehelleni iskostettua niin tiukasti päähän säännöllinen syöminen ja kasvisten määrä, että se pysyisi aina ruokavalion runkona. Siihen päälle satunnaiset pullat, pitsat tai mitä ikinä on sitten jatkossa Ihan Todella OK.


Hyviä muutoksia on jo havaittavissa. Molemmilta lähti parin päivän jälkeen pahin turvonnut olo pois.  Nestettä poistuikin ihan reilusti enemmän kuin tavallisesti. Itselle on ainakin tullut paljon napakampi ja vahvempi olo jo muutamien salitreenien jälkeen. Hienoa on myös ollut huomata, että mies osaa jo kaivata välipalaa välipala-aikaan ja syö (minun tietääkseni) aina kaksi kunnon ruokaa per päivä.

Meillä onkin vähän sellainen diili tässä elämässä, että minä pidän meidän perheessä huolta fyysisestä hyvästä kunnosta ja mies huolehtii puolestaan, ettei mun stressitasot nouse niin usein niin pilviin, kuin niillä on tapana...

Olen tässä lukenut jo melkein kokonaan läpi Deepak Chopran kirjan "Grow Younger Live Longer", jossa on loistavia vinkkejä siihen, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, millaisessa kehossa elää ja miten se vuosien saatossa pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Tässä lainaus, josta pidän kovasti. Oli tämä totta tai ei, niin tähän haluan uskoa, koska se saa tuntemaan, että muutos on aina mahdollinen ja omilla teoilla sekä valinnoilla ON merkitystä.

"Your body looks static because the changes are taking place at a level too subtle for you to directly perceive. Scientists can calculate the turnover of matter in your body by labeling atoms with radioactive material and tracking their metabolism. Through this process we've learned that the lining of your stomach is replaced about every five days. It takes about a month for your skin to be retread. In about six weeks your liver has turned over, and within just a few months, most of the calcium and phosphorous crystals that make up your skeleton have come and gone. Every year over 98% of all the atoms in the human body have been exchanged. After a course of three years, you would be hard pressed to find an atom that was a part of you then, which could still be considered yours now." 

Mummilandiassa

10.7.2015

Terveisiä jälleen idästä! Meillä menomatka meni ihan ilmiömäisen hyvin. Nopsu nukkui noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen viihtyi vielä puolisen tuntia ihan hyvin itsekseen, kun minä etupenkillä esitin kovasti myös nukkuvaa. Parin tunnin ajon jälkeen pidettiin reilu kahvi- ja leikkitauko. Sen jälkeen loppumatka puskettiin menemään kahden Risto Räppääjän, sekä aika monen myslipatukan, pillimehun ja rusinapaketin voimin. Kaikenkaikkiaan vain kaksi pysädystä, yhteensä matkaan kului vain 5h20min.


Perillä meitä odotti ihan järkyttävän kylmä sää. Olimme kaikki tottuneet hyvin tuohon 25-30 asteen lämpötilaan ja rapsakka +13 olisi oikeasti vaatinut ihan talvivaatetuksen. Onneksi sadetta ei juuri ollut, joten päästiin paljon olemaan ulkona. Se mitä tarkeni siis. Ehdottomasti kohokohta oli käydä minun vanhan päiväkodin pihassa leikkimässä! Kanervalan päiväkoti Joensuussa <3 Ihan uskomatonta, että 30 vuodessa juuri mikään tuolla pihassa ei ollut muuttunut! Ihan samoilla paikoilla ainakin tutut kiikut ja hiekkalaatikot. Voi mitä muistoja! Jotenkin kaikki vain oli kovasti kutistunut vuosikymmenten kuluessa..




Mummin kanssa Nopsu lievästi sanottuna "tuli toimeen". Sanotaanko näin, että ei paljon äitiä kaivattu, kun koko ajan piti vain hokea mummia ja kutsua mummia ja ilmeillä mummille ja varmistaa, että mummi varmasti huomaa Nopsun iiiiiihan koko ajan. Aika suloista!

Pääsimme myös pitämään tuon edellisessä postauksessa vihjaamani "palaverin". Kyseessä on siis niinkin iloinen juttu, kuin että siskoni menee ensi kesänä naimisiin ja aloitimme heidän häiden suunnittelun. Voitteko kuvitella; minua kuusi vuotta nuorempi pikkusisko on ensi kesänä ollut yhdessä sulhasensa kanssa jo 10 vuotta! Kymmenen! Minulla ja J:lläkin tulee ensi syksynä kasaan vasta viisi.



Ylläoleva kuva on aivan ihana. Siinä nimittäin pitävät toisiaan kädestä isoisoäiti sekä hänen tyttärentyttärenpoikansa. Kyseessä siis minun rakas Saara-mummi. Tai kuten Nopsulle asiaa selitin "kuule, tiiätkö, että tuo Saara-mummi on ÄITIN mummi. Ja mummin äiti!" Ei tainnut valaista asiaa juurikaan enempää :)

Paluumatka ei sitten mennytkään niin sujuvasti, mutta tällä kertaa ongelma olin minä ;) Minä nimittäin sairastuin flunssaan loppureissusta ja paluumatkalle osui juuri kurjin olo. Kuume nousi, päätä, niskaa ja hartioita särki, hirveä jano, mutta ei uskalla juoda vettä kun ei voi pysähtyä vessaan, kun Nopsun nukuttaminen autoon kesti tunnin, väsymys oli ihan jäätävä ja tuntui ettei matka lopu IKINÄ! Ajoimme siis yötä vasten ja oltiin kotona vasta 23:30. Matkalle kun sattui joka saakelin asfalttityö ja suorastaan päin näköä kettuilevat 30 ja 50 nopeusrajoitukset. Arrrghh!! Ei kai huomaa, että edelleen tunnen tuskan? :D

No, onneksi eilen J pystyi olemaan kotona ja minä sain levättyä kerrankin ajoissa ja kunnolla. Siispä tänään jo ihan voimissani olen ollut.

Kiitos jälleen kerran mummi ja Tita, sekä aina ihana Kika-täti, johon liittyykin iso ja meitä ihan valtavasti ilahduttava uutinen, josta siitäkin varmasti tulen kertomaan täällä myöhemmin :)


Kotona taas - kera kuumeen

4.7.2015

Hellesäät ja auringonpaiste ovat siivittäneet mukavasti paluuta kotiin. Tänään kun ajelin Lohjalle, niin tienvarsikyltti näytti, että ilma +27 ja tie +46 :D Tarkeneehan siinä. Voisin niin helposti tottua tämmöiseen ilmastoon ja sanoa heipat pimeälle talvelle! Ei se pakkanen niinkään ahdista, vaan se pimeys, se pimeys.. No joo, meidän oli siis tarkoitus lähteä koko porukalla tuonne Lohjalle yhden ystävän pojan ristiäisiin, mutta Nopsukalle nousi eilen kuume ja kurkku myös on ilmeisen kipeä. Ajelin siis omassa hyvässä seurassa matkan ja perillä odottikin aivan upea idylli. Ystävämme muuttivat vasta hiljattain tuonne Lohjalle ja en siellä ollut vielä ehtinytkään käymään. Upea talo ja mieletön ympäristö!




Nyt illalla Nopsulle ei enää noussut kuumetta, katsotaan vielä aamulla tilannetta. Jos poika on tarpeeksi terveen oloinen, niin me yritetään amazing race -tyyppistä uhkarohkeaa tekoa, nimittäin automatkaa Joensuuhun! Tätä on koetettu viimeksi tammikuussa 2014 erittäin huonoin tuloksin. Nyt onneksi pojalle toimii jo ipadit ja rusinapaketit, joten jospa päästäisiin ihan kunnialla perille asti.

Siitä onkin nyt vierähtänyt ihan liian pitkä hetki, kun Nopsu on nähnyt mummia, joten minäkin odotan kovasti noiden kahden jälleennäkemistä! Luvassa on myös yksi jännittävä "palaveri", josta voin kertoa lisää myöhemmin ;)


Barcelonaa, olkaapa hyvät!

1.7.2015

Kuvat on saatu koneelle, laukut purettu ja lähes kaikki pyykit pesty. Totuttauduttu taas kotiin ja arkeen. Siispä onkin hyvä hetki reissupostaukselle. Tässä muutamia kuvia ja väleissä sekalaisia muistiinpanoja :)




Jos lähdet lapsen kanssa Barcelonaan, niin voin suositella ainakin seuraavia tekemisiä; eläintarha, akvaario, Ciutadellan puisto (suihkulähteitä, mammutti, leikkipuistoja..), Barcelonetan rannoista perheelle paras on St. Sebastian. Metroasemilla osassa on hissi ja osassa ei. Ne missä ei, niin varaudu kantamaan sekä lasta että rattaita suurikin määrä portaita. Yksin en suosittele, ellei lapsi ole tottelevaista sorttia. Meillähän Nopsu koko reissun karkaili niin paljon, kuin ikinä vaan pääsi livistämään. Silmät sai olla selässäkin ja onneksi tosiaan meitä vanhempia on kaksi!




Toisen perheen kanssa reissaaminen on ehdottomasti hyvä idea. Siinä saa aikuiset toisilleen seuraa, puhumattakaan siitä, että lapsilla on toisistaan seuraa. Tämä vielä korostuu, kun lapset ovat vähän vanhempia. Yhdessä kun vuokraa asuntoa, niin saa jo tosi kivan. Jotenkin lapsen kanssa hotellihuone tuntuu ajatuksena aika ahtaalta, joten nyt oli ihana, kun oli useampi huone ja pari kylppäriä sekä se valtava terassi.

Haasteitakin toki perheiden yhdistäminen tuo tullessaan; erilaiset aikataulut heräämisten, päiväunien ja nukkumaanmenojen suhteen. Myös jokaisella on aina vähän erilaiset tavat viettää aikaa lomalla ja kun siihen laitetaan lapset bonuksena, niin esim. rauhaisa kävely kaupungin läpi voi olla kiva idea kaikille muille, paitsi sille yhdelle taaperolle, joka päättää, että rattaissa istuminen on pyllystä ja sitä myöten vanhemmillakin on nautinnollisuus kaukana ja ennenpitkää kirkuvat kaikki lapset. Ymmärtänette pointtini :D Myös ihan kaikkeen kannattaa varata aikaa ylimääräinen tunti. Kaikkeen.



Kuitenkin, yhteiset muistot ja kaikkien yhdessä vietetty pidempi aika (mikä ei näin "ruuhkavuosina" ole mikään itsestäänselvyys) heittää saldon kirkkaasti plussalle. Kiitos vielä perhe B, että otitte meidät ensikertalaiset reissuseuraksi! Monia ihania hetkiä ja paljon opittuja asioita!

Lomareissun kohokohtia Nopsulle oli ehdottomasti kaikki piipaa-autot (poliisi- ja paloautot) sekä piippiautot (roska-autot yms.), joita kaikkia näkyi kaupungissa ihan jatkuvasti! Voi onnea! Pieni mies sarjahurmasi myös espanjalaisia naisia metrossa sen minkä ehti. Ihastuminen oli aina molemminpuolista - Nopsu siristeli silmiä ja antoi lentopusuja, naiset hurmaantuivat pienestä, söpöstä, vaaleasta poikasesta :) Ranta oli pop. Ben oli idoli kaikessa. Lentokoneet olivat aina iloisen huudahduksen arvoisia (paitsi tietenkin siellä sisällä 4h vankina ollessa).



Itselle parasta oli onnistunut lomareissu lapsen kanssa. Huomata, että niin sitä pärjää lapsen kanssa uusissa ja erilaisissakin olosuhteissa. Ja että lapsi itseasiassa sopeutuu aina kaikista parhaiten ja nopeiten.

Yleisesti parasta oli hyvä seura, täydellinen ilmasto, loistava asunto hyvällä sijainnilla, hyvä kaupunkivalinta sekä hyvä loman pituus (10 päivää). Myöskään kukaan ei tullut kipeäksi, minä tai Nopsu ei kärähdetty auringossa, vain yksi kamera varastettiin ja ainoastaan kerran talossamme oli tulipalo :D :P :D

Muchos gracias Barcelona!


ps. kameran hoiti vakuutus ja tulipalo oli pieni, jossa kenellekään ei sattunut mitään.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan