Suhteellisen täydellinen lauantai alkaa sillä, että nukkuu 10 tunnin yöunet putkeen. Ja herää täyteen auringonpaisteeseen. Aamulla (tai mikä aamu se 9 enää on, sehän on jo puolipäivä minun normaalissa rytmissä) lähdettiin hetkeksi Nopsun kanssa ulos. Sitten sainkin ihanan ystäväni kylään. Katjan kanssa ehditään harvoin näkemään ilman lapsia, joten siitä ajasta nauttii erityisesti. Ens alkuun tuskailin vain puolella sanalla harottavan tukkani kanssa, kun huomasin jo istuvani parvekkeella Katjan ammattimaisessa käsittelyssä. Tuli kyllä tosi kaunis kampaus päiväksi <3

Sen jälkeen lähdettiin Jumboon käymään. Syötiin sushia lounaaksi ja vaikka minun ei todella pitänyt mitään ostaa, niin on se kumma, että toisen seuraksi kun lähtee, niin yhtäkkiä huomaa itsekin kantavansa paria ostoskassia! Mintunvihreä ylisuuri neuletakki, kaunis hihaton paita sekä sininen neuletakki olivat kaikki alennuksessa, joten ihan ylipaljon lompakko ei rasittunut. Tärkein ostos oli kuitenkin tuo viimeinen, eli UV-suojapuku Nopsulle. Tämä on varmaan the single most important item, kun lähdetään reissuun. Aurinko on kesällä tosi polttava ja Nopsu kun on niin vaalea, on erittäin tärkeä suojata pienen iho. Olihan se lähes 40 euron hinta aika suolainen, mutta onneksi tosiaan Katja bongasi tuon Reiman 20% alennusmyynnin, niin vähän keveni hinta.

Iltapäivällä lähdettiin sitten poikien kanssa käymään tuossa läheisellä maatilalla, jossa Nobbe viihtyy aina niin hurjan hyvin. Ja miksi ei viihtyisi - siellä on ulkona ihmeteltävänä lehmiä, lampaita ja possuja. Puhumattakaan monista traktoreista ja isosta leikkipaikasta. Tässä vielä siis muutamat tunnelmakuvat aurinkoiselta iltapäivältä (joissa osassa näkyy hyvin myös kampaus) :)

ps. isimies hyvin bongannut mun tekemät huomiot siitä, että voisi koettaa vähän enemmän kannustaa poikaa hoivaleikkeihin. "Nopsuuu, tuu silittämään traktoria", kuulin tänään ehdotettavan :D

The food we eat

Viime päivinä taas on tullut pohdittua ruokaa ja sen merkitystä kehollemme sekä eettisiä valintoja, joita teemme ruuan suhteen. Puhuimme eilen työpaikalla lounaalla siitä, miten yksi työkaverini oli katsonut sunnuntaina tunnin videon vegaaniuden puolesta ja sen jälkeen hän ei kerta kaikkiaan enää ole kyennyt koskemaan edes juustoon tai maitoon.

Ennen odotusaikaa olin ollut vuosikausia pesco-vegetaristi. Kunnes, raskausaikana lautaselta löytyi valtavat kasat lihapullia ja kinkkupitsaa. Ounou. Nyt kun siitä raskausajasta todistetusti on jo puolitoista vuotta, ei enää varmaan voi vedota hormooneihin lihan syönnin kanssa. Kuten eräs toinen kollegani hyvin oli sanonut; lihan syönnille ei oikeasti ole yhtään pätevää argumenttia.

Silti meillä syödään sekaruokaa. Meillä on tässä perheessä kaksi aikuista ja kummatkin osallistuvat yhtälailla (ruoka)arjen pyörittämiseen. Nyt siis vaan meille luontevin ja arjessa toimivin on ostaa/valmistaa/syödä sekaruokaa. Teemme ruokasuunnitelmaa kalenteriin aina tulevalle about viikolle eteenpäin ja minä koetan siinä suunnitteluvaiheessa pitää huolen, että meillä on viikossa ainakin yksi kasvisruokapäivä ja ettei punaista lihaa ole kovin usein.

Meidän perus arki ruokien suhteen pyörii ihan toimivasti. Muutaman pienen viilauksen siihen kuitenkin haluaisin tehdä. Kun nyt kuitenkin ruoka näyttelee valtavan suurta roolia meidän kaikkien jaksamisessa, terveydessä ja kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa!

Luomu. Koska se nyt vaan on fakta, että lihan tuotannossa on monta epäkohtaa, jotka heijastuvat aina lopputuotteen terveellisyyteen asti, on luomu paljon parempi vaihtoehto. Juteltiinkin tässä juuri, että kyllä meillä varmasti olisi varaa eläinkunnan tuotteissa siirtyä ostamaan luomua. Jos ei kokonaan, niin ainakin niissä, missä helposti ja edullisesti onnistuu. Maidot, jugurtit, kananmunat. Jauheliha. Ne nyt ainakin tulee mieleen.

Sokeri. Kenellekään minut tuntevalle ei ole yllätys, että olen ihan kamala sokerihiiri. Voin syödä kokonaisen 200g suklaalevyn helposti ja puputankin makeaa ihan liian usein. Nopsunkin kohdalla ollaan pidetty suhteellisen rentoa linjaa. Karkkia ja suklaata poika ei ole vielä maistanut, mutta pullaa ja keksiä kyllä. En jatkossakaan pojan kohdalla aio alkaa miksikään sokerinatsiksi, vaan ihan hyvin voidaan leipoa kotona joskus korvapuusteja ja kylässä saa palan kakkua, jos me muutkin otetaan. Kuitenkin yritän aina keksiä jonkun paremman vaihtoehdon sokeriherkulle. Ihan jo päiväkodissakin kun saa harmittavan paljon sokeria (mehut ja välipalat).

Niinpä eilen tehtiinkin iltapalaksi noita edellisen postauksen kikhernekeksejä (tällä kertaa suklaan tilalla rusinoita) ja tänään välipalaksi jäätelöä. Kummassakaan ei ole sokeria eikä valkoista jauhoa. Laitan jäätelön ohjeen loppuuun ;)

Täysjyvä. Tämä siirto on varmasti helppo tehdä. Koetettaisiin siis kaikissa viljatuotteissa valita täysjyvää. Myönnän, että mielestäni pasta maistuu täysjyvänä jotenkin pahvimmalta, kuin vaalea versio, mutta tuokin lienee tottumiskysymys.

Sokeri minimiin, täysjyvää kehiin ja eläinkunnan tuotteet luomuun - siinä tavoitetta kerrakseen tälle perheelle.

Kuvassa muuten näkyy eilen alennuksesta ostamani ihana kirja. Olin oikein odottanut, että tuo kirja tulee joskus alennukseen. Kyseessä on yli 600 sivuinen perus keittokirja. Olen kaivannut tällaista. Sisältää valtavan määrän perus reseptejä, joiden puoleen voi kääntyjä, ja josta ottaa ideoita tavalliseen kotiruokaan. Meillä kun luonnostaan sinne ruokalistaan löytää tiensä aina massaman curryt, sushit ja thaikeitot, niin tekee hyvää täydentää valikoimaa perinteisillä ruoilla. Plus ettei tarvii aina roudata läppäriä keittiönpöydälle, kun kokkaa :)

Tulipa pitkä postaus! Tässä vielä loppuun lupaamani jätskiresepti. Annos kahdelle.

1,5 banaania (siivutettuna pakastettuna)
iso kourallinen mangokuutioita (pakaste)
pieni puolikas avokado
pari ruokalusikallista hunajaa
tippa vaniljauutetta

Ota banaanit ja mangot huoneenlämpöön pehmenemään hetkeksi. Lisää muut aineet ja surista sauvasekoittimella ihanaksi jäätelöksi. Koristele kookoshiutaleilla ja syö. Nam.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten muilla lapsen tulo on vaikuttanut omaan tai koko perheen ruokavalioon? Vai onko? 

Keksejä ja kotiluksusta

Tänään nautiskelen erityisen upeasta luksuksesta, kun Nopsu on hoidossa ja minä kotona. Välillä nämä meidän perheen työ- ja hoitopäivät menee näin "ikävästi" ristiin :) Aamulla tosin kävin tunnin päiväkodilla vasu (varhaiskasvatussuunnitelma?) -keskustelussa. Olikin kiva jutella ja jännä huomata, miten erilainen Nopsu näköjään on hoidossa, kuin kotona. Hoidossa ei vieläkään näytetä juuri negatiivisia tunteita ja hoitaja katsoikin suu auki, kun kerroin kotona päivittäin koettavista kymmenen minuutin huutoraivareista :D Myös sanoja hoidossa tulee vain pari, kun kotona niitä on käytössä varmaankin 20-30. Selvästi siis hoidossa olo on vielä semmoista vähän erilaista ja jännittävää. Ja sen takia sitten tosiaan kaikki ne kertyneet pettymykset ja harmitukset puretaan sitten iloisesti kotona isille ja äitille...

Kotiin tultua pesin ja hinkkasin keittiön puhtaaksi hellan tauksia myöten. Laittelin myös paketteihin muutamia nettikirppareilla myymiäni tuotteita. Sitten tein todella herkullisia ja terveellisiä keksejä, joiden ohjeen haluan nyt jakaa teillekin. Ehkä saattaa olla hassu ajatus tehdä keksejä ilman mitään jauhoja ja laittaakin sen sijaan kikherneitä - suosittelen kuitenkin testaamaan, nam!

Tosin, mun tapauksessa tätä suklaata nyt tuli aivan överisti liikaa! Napsinkin osan paloista pois suoraan taikinasta :)

Myös lounaaksi oli aikaa tehdä herkullinen suuri salaatti. Pinaattia, tomaattia, fetaa, avocadoa, mangoa, mantelirouhetta ja rusinoita. Mmm!!

Vaikka sitä aamulla ajattelee, että aikaa on vaikka kuinka, niin silti tämmöinen päivä menee ihan supervauhtia. Tarkoitus olisi tänään vielä tehdä joku jooga, korjata yhdet housut ja.. ottaa ehkä pienet päivätorkut.. Ja sitten hakemaan pieni kiukkupussi kotiin purkamaan päivän padotut tunteet ;)

Uuden serkkutytön juhlat

Eilen iltapäivällä käytiin juhlistamassa uutta sukuun saapunutta serkkua. Miia-Helena tuli tästä vauvasta. Hauska oli juhlissa huomata, miten Nopsu menee jos hyvin muiden lasten seassa. Siellä ne pienet juoksivat käytävässä, Nopponen etunenässä pitäen jotain leijonankarjumisesitystä :)

Pieniä vauvoja juhlissa oli kaksin kappalein, koska päivänsankarilla oli paikalla täysin samanikänen kaveri. Nopsu kiersikin ahkerasti kurkkimassa vauvojen kaukaloihin ja heti jos vauva puuttui sieltä, niin kovasti kyseltiin, että missä se on. Muutenkin oli ihana, miten nätisti Nopsu suhtautui vauvaan. Sain pitää pitkät ajat Minskua sylissä ja välillä Nopsu vaan kävi hellästi silittämässä vauvan molempia poskia. Selvä ero siinä, että jos pidän suunnilleen saman ikäistä lasta sylissä, niin tulee heti mustasukkaisuus, mutta tuommoiset pienet "vaarattomat" vauvat on ihan ok.

Koska ristiäisistä nyt sinällään ei ole mitään erityistä kerrottavaa, kertokoon nämä kivat kuvat päivän tarinaa :)

Kuohuviiniä ja maastopyöräilyä

Kyllä. Nuo kaksi asiaa voi hyvin yhdistää :)

Eilen illalla polkaisin pitkästä aikaa pyörällä vähän pidemmän matkan. Toki vain 7-8 kilometriä (suuntaansa). Mutta - aivan järkyttävään vastatuuleen! Onneksi olin ottanut vaihtovaatteet mukaan. Menin siis yhden työkaverin luokse, jonne meitä oli töistä vapaamuotoisesti kutsuttu iltaa istumaan. Paikalle tuli vain neljä naista, mutta hitsit miten hauskaa meillä oli. Todella kiva oli tutustua vähän paremmin ja vaihtaa kaiken maailman elämän kokemuksia :D Grillattiin, syötiin herkkuja ja juotiin aika monta lasillista kuohuviiniä.

Takaisin luulin lähteväni joskus kuuden ja seitsemän välillä, mutta aika hyvässä seurassa meni kuin siivillä, joten paluumatka starttasi vasta yhdeksän jälkeen. Mutta ai että miten kaunis kotimatka minulla olikaan. Suurin osa matkasta kulki todella kauniin metsän läpi ja sen jälkeen peltojen keskellä. Ilta-aurinko valaisi puut niin upeasti, että en voinut olla pysähtymättä ottamaan pari kuvaa.

Mitä sanotte? Eikö olekin ihan mielettömän kaunista?

Tänään oli tarkoitus aamulla mennä puistokirppikselle myymään, mutta aamu on ollut niin sateinen, että joutuu jättämään iltaan toisen yrityksen. Tässä päivällä nimittäin lähdetään Noppun serkun ristiäisiin. Jännittävää, mikäköhän nimi sieltä tulee. Siellä perheessä äitillä ja esikoisella on kaksiosaiset nimet, että veikkaan pikkusiskolle myös löytyvän kaksi etunimeä.

Keväistä viikonloppua kaikille :)

Ensimmäinen kevätjuhla

Tänään Nopsun päiväkodilla oli kevätjuhla. Meille tuo tieto tuli vähän myöhään (eilen), mutta onneksi kuitenkin päästiin paikalle. Mukaan napattiin eilen kylään saapunut kummitäti Kata, eli Kika. Itse juhla ei ollut vielä Nopsun näkökulmasta kovin kummoinen. Poika ei edes malttanut mennä omaan esitykseen mukaan, kun piti päästä äitin lähelle. Hetken aikaa seurattiin muiden ryhmien esityksiä ja sitten lähdettiin kotiin. Yksi syy kotiinlähtöön oli myös jatkuva ruinaaminen myytävänä olevien pillimehujen perään *huokaus*

Upea, aurinkoinen, kesäinen ilta sai aikaan allekirjoittaneessa kovin eriskummallisen halun. Siideriä. En edes muista, milloin olen viimeks juonut siideriä! Siitä täytyy olla kolme tai neljä vuotta. Nyt kuitenkin hyppäsin pyöränselkään ja kävin lähikaupasta meille tytöille siiderit ja J:lle oluen. Kunhan saadaan poika nukkumaan, niin otetaan lasilliset. Hihi.

Muuten, minulta on todella monesti aiemmin kysytty papereita kassalla alkoholia ostaessa (jota siis teen ehkä kaksi kertaa vuodessa), mutta Nopsun syntymän jälkeen - ei ikinä. VAIKKA papereiden kysymisen ikäraja on sillä välin nostettu 30 vuoteen. Siinäpä vahvistusta sille teorialle, mitä lapsen saaminen tekee ulkonäölle. Huoh.

No mutta, kesä tulee, ystävä on kylässä ja jääkaapissa siideriä. Ei pidä siis valittaman :) 

Kummien lastentapahtumassa

Käytiin tänään iltapäivällä koko perhe Lastenklinikoiden Kummien tapahtumassa Myyrmäessä. Tapahtumassa oli esiintymässä jos jonkinlaista lasten orkesteria ja taikuria, mutta Nopsu oli vielä vähän liian pieni keskittymään tai kiinnostumaan tuollaisista. Ihana muuten oli lähteä liikkeelle ihan keväisissä vaatteissa, joissa niissäkin meinasi tulla kuuma ja sai matkalla vähentää :)

Itku liian isosta ilosta tuli kyllä koettua, kun siellä pomppulinnassa piti antaa muillekin tilaa ja jonotuksen käsite on puolitoistavuotiaalle vielä tuntematon. Myös tuon käsittämättömän ihanan valtavan suuren nallen oli pak-ko välillä mennä päiväunille. Tunnin jälkeen kiukkuitkua oli enemmän kuin iloa, joten todettiin, että nyt on meidän hetki poistua. Tässä on kyllä viikonlopun aikana huomattu aika kovaa oman tahdon pintaan nousua tuolla meidän poikasella. Itkuraivareita tulee monen monta kertaa päivässä. Suuren osan niistä pystyy taktikoimaan ohi ovelilla harhautuksilla tai ennakoinnilla, mutta milläpä hyvität vaikkapa kiskomisen ulos maailman siisteimmästä paikasta, jossa voi pomppia JA jossa on palloja?!?

Puolitoista. Välillä jo niin iso. Välillä niin pieni. Täynnä omaa tahtoa, mutta silti niin riippuvainen äitistä ja isistä.

Kun isi viikoksi reissuun lähti...

Ensimmäinen havainto; jos olisin yksin lapsen kanssa, mitään blogia ei näköjään ehtisi olemaan. 

Tämä kulunut viikko sunnuntaista perjantaihin oli aivan äärimmäisen hieno kokemus. Olen tähän asti ollut todella vähän Nopsun kanssa kahdestaan, joten syystäkin jännitti. Alkuviikko olikin lähinnä hermoja raastava kokemus. Sukelsin suoraan avuttomuuden tunteeseen, kun se 100% tuki ja turva oli kaukana. Stressiä lisäsi Nopsun nuha ja sen kehittymisen pohdinta. Havainto numero kaksi; lapsen kanssa ilman toista vanhempaa tukiverkoston tärkeys (tai sen puutteet) überkorostuu. 

Nopsu tosiaan oli alkuviikon vähän kipeä ja nukkui hirmu huonosti. Minä vielä huonommin. Työpäivät menivät niin vasemmalla kädellä ja olenkin kiitollinen esimiehelleni, joka antoi täyden ymmärryksen erikoisviikolle. Sain myös tehdä lyhemmät päivät (5h), jotta Nopsun hoitopäivät pysyivät tutussa 7 tunnissa (hitsin pitkät työmatkat). Kotona N reagoi isin poissaoloon kiukkukohtauksilla ja illalla kun karhunpennun sai nukkumaan, ei ollut puhettakaan, että olisi itse jaksanut tehdä mitään järjellistä. Iltapalaa ja jotain herkkua nassuun - pää tyynyyn ennen yhdeksää. Valmiina heräämään yöllä taas 20 kertaa. Havainto kolme; lapsen kanssa kahden painaisin pian aika paljon enemmän, sillä tulee syötyä aikamoinen määrä suklaata ja liikunta jää nollaan. 

Kaikki kääntyi paremmaksi keskiviikkona, kun saatiin ihana siskoni, Johanna tänne kylään. Nopsu otti niin nopeasti tädin omakseen ja kutsui häntä paikalle vähän väliä itse antamallaan nimellä "tita". Luksusta oli myös päästä päiväunilla kuittaamaan univelkoja. Hallelujah kolmen päivän työviikko!

Torstaina aamupäivällä nähtiin meidän mammakavereita, oli tosi mukava nähdä varsinkin muutamaa, ketä en ole vähään aikaan nähnyt. Iltapäivällä lähdettiin Korkeasaareen, koska säätiedotus lupasi hyvää säätä. Lehmänpylly. Koko menomatkan paistoi aurinko täydeltä terältä, mutta perillä meitä odotti pari kaatosadetta, raekuuro sekä muuten tihkusadetta. Ainoastaan pois lähtiessä taas aurinko kurkisteli.

Reissu oli kuitenkin mukava. Nopsusta parhaat jutut oli linnut (joo, ihan semmoiset tavalliset linnut), joten ehkä nämä eläintarhaelämykset odottavat vielä huippuaan vuoden tai parin päässä.

Perjantaina aamulla me siivottiin, oltiin pihalla ja käytiin kaupassa. Tultiin kotiin, ja kello oli vasta 10:15. Sisko oli pyörtyä, kun tajusi, että eihän hän tähän aikaan yleensä vapaapäivänä ole vielä edes noussut kunnolla sängystä ylös! Niin, kuudelta kun herää pakon sanelemana, niin paljon ehtii!

Iltapäivällä käytiin Fallkullan maatilalla katsomassa eläimiä ja täytyy sanoa, että tiikereiden ja leijonien yli nousi nämä vuohet, puput ja possut, joita sai ihan lähietäisyydeltä tarkastella. Kurvattiin sieltä suoraan Ikeaan, jossa syötiin lihapullat ja kasvispullat. Illalla kotiin ja kylvyn kautta unille. Myöhään illalla sitten saatiin myös isimies kotiin. Voi mikä huokaus sillä hetkellä mahtoi kuuluakaan!

Tänään on ollut tosi kiva päivä, tuntuu ihanalta vapaus tehdä omia juttuja ja vaikkapa käydä rauhassa suihkussa ja ehtiä jopa poistamaan vanhat kynsilakat ja laittamaan uudet :) Aamulla käytiin Johannan kanssa kirppiksellä myymässä vaatteita. Aamun tuotto oli kyllä ihan vitsi, mutta tämän viikon jälkeen meille kelpasi enemmän kuin hyvin pari tuntia ihan vaan paikallaan istuskelua, kahvin juontia, pullan syöntiä ja höpöttelyä niistä näistä.

Nyt "tita" on junassa matkalla kotiin. Kova ikävä jäi Nopsulle - "titaaaaaa!!" on illan mittaan huudeltu kovasti. Havainto neljä; jos pakko on, niin taaperon kanssa pärjää kyllä kahdestaan. Ja luojankiitos - onneksi näitä pakkoja on vain hyvin harvoin :) 

Äiti on nyt vähän väsynyt.

Äitienpäivä ja tutisevat polvet

Hiiohoi, se alkaa olla elämäni toinen äitienpäivä paketissa. Ei ihan kympin päivä, mutta osoittanut kyllä itselle sen, että perhe on niin koko elämän tärkein juttu. Tässä alkaa nimittäin jo hieman hiipiä jännitys ilmaan ensiviikkoa ajatellen. Palataanpa vielä kuitenkin hetkeksi eiliseen.

Tein ekaa kertaa elämässäni korvapuusteja! Yleensäkin olen tasan kerran aikaisemmin leiponut pullaa, joten tämä oli kerrassaan jännittävää ja hauskaa. Pullista tuli vielä tosi hyviä - vaikka ulkonäössä olisi kyllä vähän ollut parantamisenvaraa :D Raesokeriakin pääsi korvaamaan nonparellit!

Päivällä käytiin Haltialan tilalla ystäväperheen kanssa ja Nopsu pääsi ekaa kertaa katsomaan lampaita. Poika oli niin käsittämättömän innoissaan, ettei naurusta ja hihkumisesta meinannut lainkaan tulla loppua :) Illalla saatiin kylään toinen ystäväperhe, joka on hauskasti niin, että perheiden isukit ovat työkavereita, mutta enemmän minä ja Janina taidetaan nykyisin pitää yhteyttä. Tosi kiva tutustua näihin, koska he vielä asuvat tässä ihan lähellä. Tykkään erityisesti, että voin itse treenata ruotsiani tuon 10kk:n kanssa :D Syötiin porukalla pullaa ja tehtiin hyviä kauppoja meiltä jääneistä lasten (ja aikuisten) vaatteista. 

Tänään aamulla pöydässä oli odottamassa suklaat, mansikat, kahvi ja croissantit. Minä ehdin käydä tunnin kävelyllä ennenkuin J lähti päiväksi ja illaksi töihin. Nyt päästäänkin jännään käsiksi. Nimittäin; J on lähdössä työmatkalle huomenna aamulla kuuden aikaan ja minä jään Nopsun kanssa kahdestaan kotiin aina perjantai-iltaan asti. En ole koskaan vielä ollut kotona Nopsun kanssa kahdestaan kahta päivää peräkkäin. Joten, ei kai ihme, että vähän jännittää? 

Lisänä nyt se, että pätkä on TAAS hankkinut jonkun nuhan! Todellakin, todellakin, TODELLAKIN toivon, että se ei nostaisi kuumetta ja että poika pääsisi hoitoon ja sitä myötä minä töihin. Nimittäin jos ei, niin viikko menee aika paljon hankalammaksi. Tarvitseeko sanoa, että tässä on kohta, jolloin isovanhemmista todella olisi hyötyä... 

Tänään tosiaan peruttiin sitten kaiken varalta kaikki sovitut menot ja käytiin vain pariin otteeseen pihalla. Nyt kaikille peukut pystyyn, että pöpöt pysyy kurissa ja huomenna saadaan viikko hyvin käyntiin! 

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalleni! 

Tässä vielä loppuun aivan loistava kuva, johon törmäsin tällä viikolla :) :) 

Joogaa kotona

Elämääni syvimmin vaikuttanut liikuntalaji/harrastus on tietenkin ollut tanssi. Sen pariin toivon vielä joskus voivani palata. Juuri nyt vain aikataulut ja rahavarat eivät oikein anna myöten. Jos voisin, buukkaisin heti itselleni viikkoon pari balettituntia, yhden showtunnin ja yhden nykytanssin. Ah!

Toinen sykähdyttänyt "laji" on jooga. Joogan suhteen vain olen hirveän kranttu. Vain pakon edessä siedän jumppakeskusjoogaa, joka suoritetaan, siis nimenomaan suoritetaan isossa, kirkkaassa, ilmastoidussa salissa, jossa pahimmillaan osa kävijöistä kyttää sykemittaristaan, että paljonkos tämä tunti nyt polttaa kaloreita. Minulle jooga on ollut parhaimmillaan hyvin koskettavaa, energisoivaa, uudistavaa ja samalla fyysisesti ja henkisesti haastavaa. Unelmien joogasali sijaitsisi pyöräilymatkan päässä, siellä olisi paljon värejä, kankaita ja tyynyjä, kynttilöitä ja kevyesti suitsukkeita. Ohjaaja olisi iloinen, hymyilevä, ohjaisi reilusti koskettamalla asanoita oikeaan suuntaan. Tunti alkaisi mantralla, sisältäisi haasteita ja hikoilua - ja loppurentoutuksen aikana voisi lähes nukahtaa.

No, haaveilusta takaisin tähän maailmaan. Löysin tällä viikolla Yoogaian. Netissä olevat joogatunnit. Nämä eroaa aika paljon youtuben joogavideoista, joten lämpimästi suosittelen kokeilemaan. Joo, sain tänään opastuksen siitä, miten tietokoneen kuvan saa telkkariin, joten ei enää tuolivirityksiä :) 

Tarjolla on liveohjattuja tunteja Helsingistä, Lontoosta ja Hong Kongista. Tämän lisäksi sieltä löytyy val-ta-va määrä tallenteita. Tunteja voit hakea juuri oman makusi mukaan. Tarjolla on vaativampia tunteja, lapsijoogaa, hathaa, kehonhuoltoa.. Eilen tein päivällä astanga-tunnin ja illalla 30min yin-joogan. Vielä en ole uskaltanut livetunnille - ehkäpä huomenna :)

Kun nyt Elixian jumppakortti on kaksi kuukautta tauolla, olen Yoogaian ottanut sydämellisesti vastaan. Jokainen voi tuolta saada aluksi kaksi viikkoa ilmaista harjoittelua, mutta jos haluat olla minulle kiva kaveri, niin klikkaa rekisteröitymään tämän linkin kautta. Näin minä saan yhden ilmaisen harjoitteluviikon ja arvostan sitä kovasti :)

Onko muuten ihaninta, että kauppoihin alkaa nyt ilmestyä mansikoita! Vaikka muuten koetan suosia kaikessa aina edullisuutta, en voi vastustaa näitä kesältä maistuvia punaisia mussukoita ja samasta puusta on muuten poikakin veistetty. Nopsu söisi näitä vaikka litran!

Mutta siis vielä, ihan sydämelläni suosittelen kokeilemaan näitä joogatunteja. Varsinkin, jos koskaan ei ole joogaa harrastanut, on tämä valtavan helppo tapa päästä kokeilemaan - eikä tarvitse miettiä, että onko noloa, jos aurinkotervehdyksessä pyllähtää pepulleen tai että onko lököverkkarit tunnille sopiva varuste :)

Vanille, greippi ja detox

Jos pitäisi nimetä yksi suosikkikauppa, se olisi varmaankin Ruohonjuuri. Siellä on vaan niin kaikkea niin ihanaa, että varmaan satasen jos toisenkin saisi sinne helposti hupenemaan. Tänään kävin töiden jälkeen Itiksen Ruohonjuuressa, jonne menin vartavasten hakemaan tuota vaniljajauhetta. Olen aiemminkin halunnut ostaa aitoa bourbon vaniljaa ja nyt kun se oli alennuksessa, niin ajattelin kokeilla. Pettymys oli kuitenkin jonkinlainen, koska en nyt voinut ajatella, että tuo 7 euroa maksava purkki on noin säälittävän pieni!! Kun nyt kuitenkin olin sinne erityisesti tämän takia mennyt, en raaskinut jättää hyllyynkään.

Mukaan lähti myös eteeristä öljyä tuoksuna greippi. Alan päästä hieman sisään aromaterapian maailmaan. Kaikki alkoi oikeastaan, kun huomasin, miten kovasti himoitsen sekä laventelin tuoksuista suihkugeeliä että verigreipin tuoksuista. Niiden tuoksu jotenkin tuntuu niin hyvältä. Ostin joskus hiljattain laventelin tuoksuisen öljyn testimielessä ja olen sitä käyttänyt nukahtamiseen sekä hierontaöljynä sekoitettuna kookosöljyyn. Tuo tuoksu on niin ihanan rauhoittava! Tässä mitä laventelista sanotaan: 

Laventeli on fyysisesti ja psyykkisesti tasapainottava, rauhoittava, puhdistava ja kipuja lievittävä. Rauhoittava vaikutus ulottuu myös sydämen toimintaan ja verenkiertoon. Laventelilla hoidetaan myös riippuvuustiloja, pakkomieleteitä ja traumoja sekä tasapainotetaan levottomuutta, masennusta ja hermostuneisuutta. 

Nyt lähdin kaupoille ilman "ohjelistaa", joten valitsin tuoksupullon sen perusteella, mikä minuun eniten vetosi. Greippi. Okei, olisin ottanut teepuun, mutta se oli loppu. Myös ylang ylang houkutti, mutta sen hinta oli tuplat mitä muut - mielenkiintoista. Greipistä sanotaan seuraavaa ja ehkäpä siis tämä on se, mitä tällä hetkellä tarvitsen: 

Greippiöljyllä on mielialaa kohottava ja masennusta lievittävä vaikutus. Tämä eteerinen öljy tekee hyvää stressaantuneelle mielelle. Greippi on voimakas puhdistaja ja siksi sitä käytetään puhdistusriiteissä. 

Vielä kolmantena mukaan lähti detox-laastarit. Näistä varmasti monella on erilaisia mielipiteitä ;) 100% luonnon aineista valmistetut laastarit imevät yön aikana kehoon kertyneitä toksiineja jalkapohjien kautta. Myrkkyjen poistuminen puhdistaa kehoa, edistää verenkiertoa ja vahvistaa immuniteettia. Tein kertaalleen alkuvuodesta tämmöisen kuurin ja humpuukia tai ei - minä kyllä huomasin eron. Toki nyt vasta huomaan, että viimeksi minulla oli kyllä eri merkki käytössä.. saas nähdä miten nämä nyt toimivat! 

Tässäpä tuli vähän avattua hörhöhihhulipuolta itsestäni :) Haluaako joku lukijoista tehdä vastaavia paljastuksia? ;)

Second hand treasures

Teinpä tänään todellisia kirpparilöytöjä! Olen vähän tympääntynyt UFF:iin sen korkean hintatason ja hieman harhaanjohtavan imagon sekä paljon spekuloitujen jopa epäeettisten rahankäyttötapausten vuoksi. Tein tänään pikapyörähdyksen Sörnäisten Fidaan ja härremiguud mitä sieltä löytyi!

Tässä i-hanassa hameessa oli edelleen laput kiinni. Hollannista ostettu. Hintalapussa tönötti 69,90 euroa. Minä maksoin tästä 5 euroa. Ainut miinuspuoli on XL-koko, mutta tällaisesta mallista on aika helppo ottaa sivuista muutama sentti sisään.

Tässä sitten Marks&Spencerin 100% puuvillaa oleva toppi. Tässä on Barcelona kirjoitettu all over it :) Hinta oli 5 euroa.

Ja vielä lopuksi mun suosikkimalli paidoista (siisti, mutta rento sekä mukava), Lindexin tarjoamana versiona. Hinta tässäkin 5 euroa. Väri on aivan ihana. Tosin, ihan käsittämätön valokuva-valo-väriongelma tänään! Vaikka kuinka koetin käsitellä, en saa kuvissa väriä täsmäämään värejä luonnossa - saati kuvien värejä täsmäämään keskenään. Toinen juttu on nuo ryppyiset puuvillavaatteet, mutta se selittyy ihan vaan sillä, että tungin kaikki vaatekappaleet mun käsilaukkuun kotimatkan ajaksi :)

Kylläpä tuli hyvin käytettyä 15 euroa, vai mitä sanotte? Onko muut tehneet hyviä kirpparilöytöjä hiljattain?

Retki Kulosaareen

Eilisen sadepäivän jälkeen auringonpaiste tuntuu taas aivan mahtavalta. Aamulla kävin puolentunnin pienellä kävelyllä ihan yksin ennenkuin J lähti töihin. Kyllä minä vaan tykkään niin paljon tästä meidän asuinalueesta. En voisi mitenkään enää sopeutua (okei, tottakai voisin jos olisi pakko) takaisin Helsingin keskustaan, missä kuitenkin tuli semmoinen kuusi vuotta asuttua. Varsinkin nyt kun on lapsi, puhdas luonto ympärillä nousee arvoissa aika korkealle.

Ainoat miinukset täällä on pitkähkö työmatka sekä yleisesti pk-seudulla huono poikittaisliikenne, jos käytettävissä on vain julkiset. Täällä asuessa onkin tullut opeteltua hyvin tuota autolla ajoa :) Tänään Nopsun kanssa lähdettiin auton sijaan bussilla reissuun. Suuntana oli Kulosaari - paikka, jossa en koskaan ennen ollut käynyt. Voi ihme, miten kaunista siellä oli! Aivan mielettömiä taloja ja meri ihan siinä vieressä. Piti ottaa kuviakin, mutta meillä tuli paluumatkalla niin kiire metrolle, että en sitten ehtinytkään.

Kyseessä oli tuttujen järjestämä brunssi. Heillä on ihan käsittämätön yksiö (kyllä, yksiö) Helsingissä, sillä tuo on tavallaan ison talon yksi osa ja siihen on oma sisäänkäynti sekä oma piha. He olivat laittaneet pöydän koreaksi kaikkea meksikolaista ruokaa ja kun minä näin tuon matalan (!) ison pöydän täynnä ruokaa, ajattelin vain, että voi ei, Nopsu kiskoo nuo kaikki alas ja sotkee ja ja ja..

No, yllättävän vähillä tuhoilla onnistuttiin poistumaan paikalta. Ruoka oli ihan sairaan hyvää, siitä suuri kiitos. Olisi ollut hauska vähän paremmallakin fiilistelyllä istua rauhassa, mutta taaperoelämä on :)

Takaisin tultiin siis ensin metrolla ja sitten bussilla. Bussissa kävi tämmöinen pieni juttu, eli uni tuli. Tavallaan sitä vähän toivoinkin, koska se lupaa hyvää myös kesän reissun kannalta, että Nopsu onnistuisi tarvittaessa nukkumaan päikkärit rattaissa.

No, uni tuli joo, mutta vaikka sitten kotipihoilla työntelinkin rattaita, niin vain puoli tuntia jäbä nukkui. Sitten pomppasi ylös ja minä sherlockina päättelin, että kuudelta ylös pompannut apina ei puolen tunnin unilla pärjää minnekään asti! Tultiin sisälle ja parhaani mukaan laitoin tyypin vielä uudelleen nukkumaan. Nukkuin noin 15min. Että tässä sitä nyt sitten ollaan. Taidetaanpa Barcelonassakin tulla siis aina kotiin viettämään siestaa...