Ruoka. Tuo hassu juttu, jota täytyy joka päivä laittaa ja perheellisen vielä useammalle ihmiselle. Useamman kerran päivässä. Itse tykkään ruuanlaitosta ja niin miehenikin, harmi vaan, että me tykätään enemmän semmoisesta... lapsettomasta ruuanlaitosta. Tiedättekö, sellaisesta, kun voi rauhassa miettiä, että mitähän tänään laittaisi ruuaksi. Ehkä jotain thaimaalaista. Hmm.. käytäisiinkö jostain aasialaisesta kaupasta tarvikkeita ja loput sitten marketista. Ruuanlaittoon voidaan helposti käyttää tunti eikä se ole niin justiinsa, koska ruoka on valmista. 

Ja sitten on ruuanlaitto lapsiperheessä. 

Ruokaa on oltava pöydässä viisi kertaa päivässä. Sen tulisi olla sellaista, että lapset suostuvat sitä syömään, suhteellisen edullista ja tietenkin ravintoarvot kohdallaan. Ei liikaa sokeria eikä liian usein punaista lihaa. Ei liian mausteista. Tarpeeksi kasviksia. 

Saanko palkata meidän perheeseen tällä briiffillä kokin? Pliis!

Meidän perheessä ruokahuolto on kaatunut oikeastaan kokonaan minun harteilleni. Ja minulla on vain yksi tapa selvitä ruokarumbasta. Suunnittelu. Teen jokaiselle kuukaudelle ruokasuunnitelman, joka sisältää jokaiselle päivälle yhden ruuan. Usein ruokaa tehdään niin iso määrä, että sitä riittää myös seuraavalle päivälle. Lounaan esikoinen syö päiväkodissa, mies töissä ja minä teen itselleni yleensä jonkun salaatin. Viikonloppuisin tietenkin täytyy olla tarjolla myös lounas - se on usein jotain pakastimesta, lähikaupasta, kenties Subwaysta tai ihan vaan puuro. Viikonlopun illoille teen myös aina eri ruuat. Jos niitä jää yli, niin niistä sitten pakastimeen annoksia tai sunnuntain ruualta maanantaille toinen syöntikerta. 

Tämän ruokasuunnitelman mukaan teen sitten viikonloppuisin ostoslistan, jonka kanssa painelen Prismaan (tai Citymarkettiin, jos haluan vähän hemmotella itseäni, hehe) ostoksille. Koko viikon ruokien ostaminen onnistuu usein melko hyvin. Viikon aikana täytyy käydä kerran tai pari täydennysostoksilla lähikaupassa. Aina loppuu joku yllättävä asia tai vaikka vaan tekee mieli tiettyä jätskiä. Tai tulee vieraita ja tarvitaan jotain tarjottavaa. 

Kyselin Instagramin puolella, kiinnostaisiko nämä kuukausittaiset ruokasuunnitelmat ja kiinnostihan ne! Tässä siis meidän toukokuun ruokasuunnitelma: 

VIIKKO 1 

1. Itse tehdyt pinaattiletut ja savukalatäyte
2. ""
3. Soijanakkikastike ja perunat
4. ""
5. Makaroonilaatikko
6. Tofu-curry

VIIKKO 2

7. Hernekeitto
8. ""
9. Tonnikalapihvit
10. ""
11. Grillissä halloumia ja kasviksia
12. Riisipaperirullat katkarapu- ja kasvistäytteellä
13. Kirjolohikiusaus

VIIKKO 3

14. ""
15. Falafelit ja tsatsiki
16. ""
17. Herkkusienikeitto
18. ""
19. Thai-salaatti tonnikalasta
20. Hampurilaiset grillistä

VIIKKO 4

21. Feta-paprikapiiras
22. ""
23. Bataatti-inkivääri-sosekeitto
24. ""
25. Uuniseiti sitruunakastikkeessa
26. Kesäinen perunasalaatti
27. Tortillat härkiksellä

VIIKKO 5

28. Kikherne-curry
29. ""
30. Pasta Bolognese
31. ""

Miten teidän perheessä toteutetaan päivittäinen ruuanlaitto? 
Käyttekö kerran viikossa isommin kaupassa vai lähes päivittäin pienemmin? 

Laittakaa hyvät ruokahuoltovinkit jakoon! 

ps. En tiedä itkeäkö vai nauraa näitä kuvia tässä, mutta kun ei mulla nyt ollut mitään kuvia näistä toukokuun ruuistakaan, niin saitte nähdä mun tämän illan ruokaostokset!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös 

￫ Helppoja puurohetkiä vauvan kanssa 

￫ Yllätysvisiitti jääkaappiin

￫ Kuinka jättää liha pois perheen lautasilta?

Touhukas Luka jo 10 kuukautta!

Vauva. Meillä on virallisesti vauva enää kaksi kuukautta. Sitten kai tänne muuttaa taapero, joka on ihan pian jo neljävuotias. On se hassua, miten jotkut päivät tuntuvat loputtoman pitkiltä, samoin kuin viikot - mutta kuukaudet sitten menevätkin jo nopeasti, puhumattakaan vuosista!

Luka täytti eilen 10 kuukautta ja ajat sylivauvana on to-del-la-kin taakse jääneitä. Touhua ja vauhtia piisaa, kuin pienessä kylässä. On se jännä, miten ainakin liikkumisessa nämä kaksi lasta ovat ihan erilaiset. Nooan pystyi jo vauvana vaikka jättämään hetkeksi sängyn päälle. Hän saattoi kontata sängyn reunalle ja pysähtyi siihen epäuskoisena vuorotellen alas ja äitiin katsoen. Silmät viestivät, että nyt on tässä jotain kummallista lähellä, voitko ottaa minut syliin? Lukan näkemys asiasta on... 20km/h eteenpäin vaan, seikkailu odottaa!! 

Go go go baby 

Tulemme niin olemaan pulassa tämän touhottajan kanssa. Hän koettaa kiivetä ihan kaikkialle ja minkään sortin itsesuojeluvaistoa hänellä ei ole olemassa. Viime viikolla hän keksi, miten portaita kiivetään ja nyt on siis aina muistettava laittaa alhaallakin portti kiinni. Portinhan meillä saa vasta tuohon kolmannelle portaalle, joten kaksi porrasta jää Lukalle opetteluun. Siinä hän saattaa nousta tokalle portaalle ja päättää siitä pyllähtää istumaan alas, ekan portaan ohi. 

Olohuone täynnä leluja on niin nähty. Kaiken aikansa hän viettää keittiössä. Avaa kierrätyspaperilaatikon syödäkseen pari päällimmäistä lehteä. Purkaa muut laatikot lattialle ja silppuaa suuhunsa kaiken paperisen. Syö myös kaiken, mitä pöydän alta saattaa löytää. Jos vessan ovi on auki, maistelukohteena on vessaharja ja vessapaperi vedetään kokonaan rullasta lattialle. Ja maistellaan. 

On se HIENO ikä tämä, kun uteliaisuus on asteikolla tuhat, järkeä päässä ei juuri lainkaan ja kaikki on edelleen pakko tunkea suuhun! 

Syö kaikki muu, paitsi ruoka

Paitsi ruoka. Siinä vaiheessa, kun oikeasti syötävä asia lähestyy lusikalla, PAKENE! Näin hän on asian nyt jotenkin järkeillyt. Olemme viime viikkoina taistelleet tosi paljon syömisen kanssa. Kädet menevät suun eteen ja millään kikalla ei poikaa meinaa saada syömään. Syynä on varmasti suurimmaksi osaksi ollut hampaat, joita nyt alaikenessä komeilee kaksi kappaletta. 

Uni ja uhma

Yöt on viime aikoina olleet vähän parempia. Edelleen öisin heräillään, mutta parhaimmillaan vaan kerran. Yleensä tutti on hukassa tai asento muuten vaan pinniksessä vinksallaan. Viime viikolla yhtenä yönä Lukan mielestä oli ihan järjettömän hauskaa kolmen aikaan kammeta pinnasängyssä seisomaan laitaa vasten, tiputtaa tutti lattialle, sanoa "oho" ja nauraa päälle. Tämä vitsi kesti yllättävän hyvin (Lukan mielestä) toistoja. Papa oli eri mieltä. 

Mitään sanojahan meillä ei vielä kuulla, tämä "oho" taitaa olla ainut. Jokellusta on vähän eri lajeja, mutta ei sitäkään kyllä mitenkään merkittävän paljon. Taitaa tämä liikkuminen viedä nyt aivoista suurimman energian. 

Mutta onneksi energiaa jää uhmaan. 

Tiesitkö, että ensimmäiset uhmat lapsella koetaankin yleensä jo alle vuoden iässä? Lukalle on selvästi kehittynyt oma tahto ja se täytyisi tietenkin saada aina ja kaikkialla läpi. Yhdistettynä hänen touhukkaaseen luonteeseensa, temperamentti ei tietysti ole paras mahdollinen. Ymmärrätte varmaan; vessapaperin syönti -> kielto -> hermoromahdus. Onneksi romahdukset yleensä on vain suht lyhyitä itkuja, mutta muistan kyllä taas hyvin, mitä se taaperon uhma olikaan...

Normipäivä

Menee meillä tällä hetkellä näin:

5-6    Luka herää
7       Nooa herää
8       Nooa hoitoon ja papa töihin
9-11 välillä 1-2h päiväunia
11     Lounas mama ja Luka
12     Nooan haku päiväkodista
12-14   Retki jonnekin, avoin päiväkoti, kerho tms.
14      Välipala
14-16 välillä 1-2h Lukalle päiväunia
17      Iltaruoka
19      Iltapala
20 mennessä Luka nukkumaan
20:30 mennessä Nooa nukkumaan


Tällaista elämää täällä kymmenkuisen kanssa!


ps. Tosi helakan punaiset taas olleet nuo posket. Käytiin niitä (ja muita iho-oireita) allergialääkärille näyttämässäkin. Odotellaan vielä tuloksia, että onko ihan joku bakteeri iskenyt vai ihanko atooppisen ihon oireilua.

Raskauskilot karistettu - kuinka onnistuin?

Tänään kävimme rakkaan ystäväni kanssa Tallinnassa päiväristeilyllä. Olimme sopineet risteilyn jo pidempi aika sitten ja tässä reissulla oli erityinen merkitys. Meillä on molemmilla onnistunut kevät takana painonpudotuksen ja sitä myötä paremman voinnin kanssa. Tämän kunniaksi kohotimme yhdessä heti reissun aluksi lasilliset kuohuvaa. Oma projektini on maalissa ja raskauskilot pudotettu. Vielä olisi kiva vähän kiinteytyä, mutta en ota aiheesta minkäänlaista stressiä. Tässä nyt oma tarinani siitä, miten onnistuin pudottamaan reippaat yhdeksän kiloa. 

Kaikki kiinni motivaatiosta 

Motivaatiota ei voi liikaa korostaa. Sitä joko on rutkasti, on vähän tai ei ole juuri lainkaan. Voin sanoa, että ensimmäinen vaihtoehto on paras. Itse tympäännyin niin täydellisesti (itselle) isoon kokoon, puristaviin vaatteisiin ja suureen rasvaprosenttiin, että päätin vain tehdä asialle jotain. Näin kotiäitinä kun päivät toistavat aika paljon itseään, oli ihan kivaa saada joku oma proggis edistettäväksi. Motivaatio liikkumiseen löytyi helposti. Ruokavaliokin meni iisisti muuten, paitsi pidemmän päälle alkoi kyllä ärsyttää aina itselle eri ruuan laittaminen. 

Kaksi kovaa: ruokavalio ja liikunta 

Kaikki sen teoriassa tietävät, ihminen laihtuu, kun syö terveellisempää ruokaa ja hieman pienempiä annoksia sekä liikkuu runsaammin. Itsellä koko projektin avain oli onnistunut ruokavalio. Ostin syksyllä FitFarmin FitMama-valmennuksen ja voin vain kehua maasta taivaaseen tuota heidän ruokavaliota. Kyseessä on vasta lapsen saaneille äideille tehty ruokavalio ja se ei todellakaan ole mikään nälkäkuuri. Ruokavalion vaihtoehtoina on imettävä tai ei-imettävä, mikä vähän vaikuttaa kalorimääriin ja ruuan laatuun. Tykkäsin dieetistä tosi paljon, sillä siinä saa syödä tarpeeksi ja vaihtoehtoja on niin monipuolisesti, että oikeastaan en tässä vajaan neljän kuukauden aikana kertaakaan kyllästynyt syömään ohjeiden mukaan. 

Pieniä muutoksia ohjeisiin tein sen mukaan, mikä omalle kropalle tuntui sopivammalta. Näitä kannattaa tosiaan tunnustella ja luottaa osaltaan vaistoonsa. Ja mahaansa :) Aamupalalta otin yhden kolmesta "hiilaripallosta" pois, koska tuntui, etten sitä tarvinnut. Iltaruualta siirsin yhden "hiilaripallon" iltapalalle, koska en tuntunut sitä iltaruualla tarvitsevan, mutta iltapala minulle on hyvä sisältää hiilihydraatteja, koska en tietenkään suostu menemään nälkäisenä nukkumaan. 

Pieni jousto mielestäni on myös hyvä olla matkassa. Kauppareissuilla otin usein muutaman ison lakupalan ja söin niitä yhden palan per päivä. Varsinaisia herkkupäiviä pidin kerran kahdessa viikossa. Joustin myös silloin, jos oli joku tilaisuus, jossa halusin syödä samaa ruokaa, kuin muut. En kompensoinut näitä syömisiä mitenkään seuraavana päivänä tiukemmalla treenillä tai vähemmällä ruualla. 

Liikunta on toinen kahdesta tärkeästä palikasta. Palasin salitreenin pariin vuoden vaihteessa ja olin siitä aivan super innoissani. Opin myös juoksemaan ja se kuuluikin lähes jokaiseen salikäyntiin. Keskityin paljon enemmän aerobiseen liikuntaan, kuin lihaskuntoon. Juoksuksi itseasiassa menoa tuskin voi kutsua, sillä vauhtini on 6km/h, mutta se tuntuu olevan juuri hyvä vauhti rasvanpolttoon ja peruskunnon nostoon. Hölkkäsin aluksi 15min, nyt menee jo parhaimmillaan puoli tuntia. Lihaskuntoa teen joka kerta myös salilla, mutta hyvin vapaasti ja fiiliksen mukaan. 

Mainittava on se etu, että olen tällä hetkellä kotiäiti. Istun päivässä siis korkeintaan kaksi tuntia. Miettikää mikä ero siihen, että töissä istuu aina KAHDEKSAN tuntia ja siihen päälle matkat bussissa. Ja illalla ehkä vielä tunti sohvalla. Vähän siis kauhulla jo odotan töihin paluuta ja mitä se vyötärölle tekee... Olen vielä armoton toimistonapostelija ja rakastan tehdä töitä toinen käsi karkkipussissa. Tällä hetkellä kuitenkin ihan perus päivä sisältää paljon liikettä ja arvatkaa mikä on viimeisen kolmen päivän kilometrisaldo, kun kävin kahdella pidemmällä vaunulenkillä? Yhteensä kolmessa päivässä 33km! 

Mittanauha ja vaaka kertovat 

Koko projektin ajan seurasin edistymistä neljällä eri "mittarilla". Mittasin kerran viikossa lantion, vyötärön ja ylälantion (pömppis) ympäryksen sekä painoni. Vaa'alla kävin välillä vähän useammin, kuin kerran viikossa, mutta en tosiaan suosittele kenellekään laihduttavalle(kaan) päivittäin vaa'alla ramppaamista. Huomasin, että minulla viikon sisällä voi heitellä paino jopa reilun kilon suuntaan ja toiseen. Mittanauhakin antaa välillä erilaisia tuloksia, esimerkiksi kuukautisten alla yleensä vyötärön ja etenkin ylälantion ympärys on vähän suurempi turvotuksesta johtuen. 

Tässä muutos numeroina: 

Paino: 75.4kg // 66.1kg // -9.4kg 

Vyötärön ympärys: 83cm // 76.5cm // -6.5cm

Ylälantion ympärys: 98cm //  88cm // -10cm

Lantion ympärys: 104cm // 97cm // -7cm

Olen tähän tosi tyytyväinen. Käytän yleensä vaatteissa yläosissa kokoa S/M tai 38/40 - ja nyt se koko sopii taas. Alaosasta olen yleensä M/L tai 40/42. Pikkuisen taidan näin kahden lapsen synnytyksen jälkeen olla eri mallinen, sillä ihan kaikki vanhat housut eivät edelleenkään mene lantiolta mukavasti kiinni. Voi olla, että kroppa vielä hakee muotoaan - tai sitten jää tällaiseksi. Molempi sopii minulle. 

Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä ja tsemppiä muille samanlaisen projektin edessä oleville! Panostus omaan hyvinvointiin kannattaa aina 💕

Helppoja puurohetkiä vauvan kanssa + kilpailu

* Kaupallinen yhteistyö: Semper

Puuro. Tuo heti hedelmäsoseiden jälkeen usein ensimmäinen kosketus kiinteisiin ruokiin. Aamupalan vakkarikaveri ja hyvien yöunien moottori. Puuroa syödään meidän perheessä joka aamu. Vähintään sitä syö Luka, mutta esimerkiksi viikonloppuisin keitän puurot ihan jokaiselle. Meillä vauvojen kanssa puuroihin totuttelu on aina tehty valmiiden puurojauheiden kautta ja olikin hauska päästä nyt mukaan Semperin testiryhmään maistelemaan puurouutuuksia. 

Nämä puurot ovat saaneet ympärilleen oikein nätit paketit, mikä on plussaa, sillä meillä usein puuropaketti on keittiössä esillä. Mukavan ulkomuodon lisäksi paketti on myös ihanan helppo avata ja sulkea uudelleen. Puuron saa helposti otettua isosta avoimesta pussista lusikalla ja sulkeminen oikeasti sulkee paketin nätisti. 

Paketin kyljessä on helpot ohjeet puuron sekoittamiseen, vaikka eipä siihen nyt välttämättä korkeakoulututkintoa tarvita, kun puurojauhe sekoitetaan lämpimään keitettyyn veteen. Jauhe sekoittui helposti ja puurosta tuli koostumukseltaan mukavan pehmeää. 

Mistä on herkullinen puuro tehty? 

No ja puurohan maistui. Luka olisi syönyt vaikka kuinka paljon, mutta jouduimme vähän rajoittamaan, sillä lievästi maitoallerginen poika ei vielä voi isoja määriä maitoa sisältäviä ruokia syödä. Maistoin puuroa itsekin ja olihan se ihanan kermaista, pehmeää ja aika makeaa. Sokeria puuroon ei kuitenkaan ole lisätty, mistä iso plussa. 

Puurojauheeseen on lisätty myös rautaa, kalsiumia, jodia ja D-vitamiinia. Se sisältää runsaasti terveellistä tyydyttymätöntä rasvaa ja lisäksi vielä maitohappobakteereja. Aika mukava paketti siis kasvavalle pikkuihmiselle. 

Miksi valmispuuro, kun puuron keittää hetkessä kattilassakin? 

On varmasti äitejä, jotka eivät koske pitkällä tikullakaan valmisruokiin ja se sallittakoon, jokainen tyylillään. Itse käytän sekaisin valmistuotteita ja kotona tehtyjä. Mielestäni valmispuuroissa on muutama kiistaton etu. 

1. Ihan aluksi vauvan syömät puuromäärät eivät ole kovin suuria. Kaurapuuroa on hankala keittää kattilassa tai tehdä mikrossa hyvin pientä määrää. Näistä puuroista tekee helposti vaikka ihan miniannoksen. 
2. Joskus äidin arvio nälän suuruudesta meneekin ihan pieleen ja pikkuannoksen jälkeen linnunpoikasen suu on vielä auki odottamassa lisää herkkuja. Valmispuurosta tekee sekunnissa lisää puuroa, eikä tarvitse odotella uuden annoksen kiehumista. 
3. Jos Lukalta kysyisi, hänen mielestään parasta varmasti on pehmeä ja tasainen koostumus. Vauvat ovat usein aika kranttuja pieniäkin paakkuja kohtaan, joten tämmöinen silkkinen puuro on enemmän kuin täydellistä heidän mielestään. 
4. Ei voi olla helpompaa ruokaa vauvalle, kuin vitaminoitu ja hedelmämehulla täydennetty puuro. Samassa annoksessa hiilihydraatit, proteiinit, vitamiinit ja kivennäisaineet. 

Meidän testaamat Semperin valmispuurot on kuuden kuukauden ikäiselle ja kahdeksan kuukauden ikäiselle. Testissä oli maustamaton, eli pelkkä kaurapuuro sekä nämä päärynällä ja banaanilla sekä omenalla ja päärynällä maustetut puurot. Koostumuksessa en huomannut eroja 6kk ja 8kk puurojen välillä, kuituja ja suolaa sen sijaan isompien puuro sisältää hieman enemmän. Suolan määrä toki hyvin pieni jokatapauksessa, alle 0,5g/100g. Puuroihin ei ole lisätty lainkaan suolaa, vaan suola tulee luontaisesti natriumista, jota puurossa on mukana lapselle sopiva annos. 

Vaikka tykkäisitkin kotona tehdä itse vauvalle puuron, kannatta näitä napata ainakin reissuun mukaan! Pieneen pussiin tai purkkiin voi mitata valmiiksi sopivan annoskoon jauhetta ja siihen vain lämmin vesi sekaan. Vauvalle nopeasti ruoka valmiina. Ja testattiinpa meillä puuroa muuten kylmänäkin - maistuu varmasti välipalaksi kuumana kesäpäivänä. 

Eikä tässä vielä kaikki, arvaatteko maistuiko puuro myös meidän neljävuotiaalle? Maistui. Reissuun kannattaa siis napata useampi pussi puurojauhetta, ettei iske annoskateus :) 

Syökö teidän pikkuiset puuroa? Onko teillä käytössä näitä valmiita puurojauheita? 

Ja hei, tässä vielä linkki hauskaan kilpailuun, jossa voi voittaa lahjakortin kylpylään. Kelpaisi nimittäin minulle ainakin ;) 

Osallistu kilpailuun ja voita 150 € arvoinen hemmottelupalkinto!

Kerro mikä Semper tuotteista on sinusta mieluisin ja voita 150 € arvoinen lahjakortti Holiday Club-kylpylään. Osallistu kilpailuun alla olevasta linkistä 4.5.2018 mennessä. Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti.

Osallistu kilpailuun tästä! 

Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.

Parhaat vinkit tuleville Lapsimessuille

* Yhteistyössä Lapsimessut

Käsi ylös, kuka odottaa jo innoissaan tulevia Lapsimessuja? Ainakin minä sekä täällä eräs neljävuotias. Viime vuonna oltiin ensimmäistä kertaa messuilla. Olin kerrasta myyty. Etenkin silloin kolmevuotiaan äitinä ja vauvaa odottaessa tuntui, että olisi voinut ostaa koko messuhallin itselleen. Puhumattakaan siitä, millainen paratiisi tuo paikka sille kolmevuotiaalle oli touhuta ja tutkia. Nopsu onkin sen jälkeen aina välillä muistanut mainita Lapsimessut ja kysellyt, että mennäänkö sinne taas. 

No mennään! 

Ja koska haluan pystyä jotenkin olemaan tämän blogin kautta aina ihmisille hyödyksi, niin tässä keräämäni omat vinkit parhaisiin juttuihin messuilla. Lapsimessut 2018 ovat suurimmat ikinä ja mukana on 70 uutta yritystä. Saattaa siis ollakin ihan hyvä idea etukäteen laittaa ylös omat "must" kohteet, jottei vain runsauden pulassa mikään unohdu :) Nappaa tästä muutama ideat matkaan ja messuilla nähdään! 

1. Uudet toiminnalliset alueet

Nopsu on tässä vuoden aikana kerännyt valtavasti rohkeutta kaikkeen temppuiluun ja kiipeilyyn. Olen varma, että hän tulee ra-kas-ta-maan kaikkia toiminnallisia alueita. Pajulahden peuhualueella pääsee testaamaan parkouria (kuulkaa tämä mama on myös yhden kesän harrastanut parkouria pitkin Jyväskylän katuja!!) ja harjoittelemaan muutenkin ketteryyttä sekä tasapainoa. Lasten liikennekaupunkin tulee olemaan superhitti, koska Nopsu rakastaa ajamisjuttuja ja on tosi tunnollinen, joten varmasti pitää huolen, että kaikki ajavat sääntöjen mukaan :) Paikalla on luvattu olevan myös poliisiauto ja poliisimoottoripyörä, joten.. say no more, sanoisi neljävee ja kiskoisi jo kenkiä jalkaan. 

2. HupiCon

Lapsimessujen yhteydessä järjestetään tänä vuonna kouluikäisille suunnattu HupiCon, joka on täydellinen jatke leikki-ikäisten sisällölle. Takuuvarma paketti koululaiselle sisältää tubetähtiä, paintballia, pelejä lautapeleistä konsoleihin ja runsaasti erilaisia pienoismalleja rautateistä kokonaisiin kaupunkeihin. Nämä pienoismallit ovat taatusti myös 4,5-vuotiaan mieleen, joten ne käydään kyllä katsomassa. 

3. Breden Kids 

Olin etuoikeutettu saamaan bloggaajien ennakkotapahtumassa lahjakassin, joka sisälsi muutaman tuotteen Breden Kidsiltä. Ihastuin heti heidän pipoihin. Niin älyttömän hyvin suunnitellut ja kauniisti leikatut. Puhumattakaan kivoista kuoseista. Koska Lukan pipo vaikuttaa harmittavasti vähän pieneltä, ajattelin suunnata Breden Kidsin osastolle ja ostaa sieltä ehkä molemmille mukavat myssyt. 

4. Bebeliini 

Bebeliiniä täytyy kannattaa ihan paikallisuuden nimissä jo. Muistatko postaukseni tästä kivasta lasten kirpparista? Bebeliini on myös messuilla mukana, joten täytyy käydä kurkistamassa, mitä Miia on sinne keksinyt. 

5. Hammaskeiju 

Ostin viime vuonna messuilta valtavat pussit sekä purkkaa, että xylitol-pastilleja. Näitä kuluu meidän perheessä paljon, sillä ainakin minä ja Nopsu otetaan jokaisen aterian jälkeen purkka tai pastilli. Megapakkaus säästää euroja. Ja pianhan tuo yksihampainen alkaa myös narskuttaa omia pastillinmurujaan. 

6. Mehujehu 

Mehujehu. Tuo nerokas keksintö, joka estää pillimehua sotkemasta kaikki vaatteita, kun innokkaat taaperon käpälät sen ympärille tarttuvat. Nopsu osasi jotenkin aina pitää pillimehusta kiinni niin varovasti, ettei se roiskunut, mutta Luka tuntuu olevan vähän enemmän "mutkat suoraksi" tyyppinen mies, joten kaikki pienet varotoimet hänen kanssaan on ehkä paikallaan :) 

7. Oppi&ilo 

Ei enää leluja tähän taloon! On lause, jonka olen huokaissut kerran jos toisenkin. Kuulostaa kiittämättömältä ja todellakin sarjassa first world problems, mutta meillä vaan on jo niin paljon leluja. Ja siitä huolimatta isompi kinuaa lähes päivittäin jotain lisää. Yleensä legoja. Vaikka niitäkin on ihan sairaan paljon!! Uskokaa minua. Joten lelujen sijaan tätä äitiä kiinnostaa erilaiset kirjat ja etenkin Oppi&ilon opettavaiset, silti hauskat kirjat. 

8. Silja Line 

Haluaisin kesällä perheen kanssa risteilylle Tukholmaan. Tässä on vain yksi ongelma. En oikein pidä laivojen hyteistä. Olen sen sortin rauhassa nukkuja, että jo ajatus kolmesta ihmisestä uniseuranani ei varsinaisesti houkuta. Puhumattakaan siitä, miten ahdasta meillä jo neljästään tuollaisessa tavallisessa hytissä olisi. Siispä minua houkuttaa ne luksushytit, joihin oikeasti tietenkään ei ole varaa. Ajattelin kuitenkin käydä Siljalta kysäisemässä, ettei heil ny mittään tarjoukssii olis? 

Ai että, tulisipa jo ensi viikonloppu! Pieni jännitys tässä vielä on ilmassa sen suhteen, että päästäänkö messuille, sillä ensi viikon sunnuntaina J päivystää. Minun hyvä ystäväni odottaa toista lastaan ja hänen miehensä on jo pidemmältä tuttuja minun mieheni kanssa. Tekevät samaa työtä, jota Suomessa kovin moni ei tee. Jos siis ystäväni päättää ensi viikolla sunnuntaina puskea babyn pihalle, niin J joutuu töihin ja sinne meni sitten minun messupäivä. Mutta jos näin on, niin onhan se sen verran hyvä syy, että sitten vaan katse jo vuoteen 2019! 

Mitä sinä odotat Lapsimessuilta? 🐼

ps. Jos olet vielä messulippuja vailla, minun Instagramissa on arvonta, jossa voit voittaa 2 lippua. Sinne siis kipin kapin osallistumaan, aikaa on vielä pari päivää! Löydät arvonnan @piritapanda -tililtä. 

Tyttömuottien ja poikamuottien murtamista

Törmäsin Facebookin keskusteluryhmässä lastenhoitajaan, joka ihmetteli sitä, miksi tytöt eivät enää saa olla tyttöjä eivätkä pojat poikia. Hän kertoi tarjoavansa vaisulle pojalle ensin autoleikkejä ja vetäytyvälle tytölle nukkeja. Ihan ymmärrettävää, että me aikuiset tukeudumme stereotypiohin elämää helpottaaksemme, mutta joskus niistä on hyvä pyrkiä irti. Miten meidän vanhempien tulisi lapsiamme kasvattaa tässä mielipidemeressä, jossa toiset käskevät lapsiaan kutsuttavan aina sukupuolettomasti vain lapsiksi - ja toiset puuskahtavat, että poikalapsillekin on nykyään tyrkytettävä nukkeleikkejä? 

Lapsia kasvatetaan edelleen sukupuolistereotyyppisesti

Tämä aihe on kiinnostanut minua niin kauan, kun tiesin tulevani poikalapselle äidiksi. Olen kyllä varma, että kokisin aiheen yhtälailla tärkeäksi tytön äitinä. En halua lastani laitettavan mihinkään muottiin sen takia, mikä hänen sukupuolensa on. 

Luin uusimmasta MLL:n lehdestä äärimmäisen hyvän artikkelin aiheesta ja innostuin sen myötä kirjoittamaan tämän postauksen. Jutussa kerrotaan, että edelleen päiväkodeissa lapsia kehutaan stereotyyppisesti sukupuoleen peilautuen. Tyttöjä kehutaan kilteiksi ja avuliaiksi, kun taas poikien kommentoidaan olevan vahvoja tai nopeita. Meidän vanhempi poika on aina viihtynyt paremmin tyttöjen kanssa leikkien, tai rauhallisten poikien kanssa touhuten. Ja kyllä minulla vähän pisti korvaan, kun eräänä aamuna päivähoitoon lasta viedessä hänelle sanottiin, "menisitkö leikkimään tuonne tyttöjen kanssa?", kun ryhmä oli jakautunut selvästi sukupuolen mukaan käytävään vauhdikkaaseen poikien leikkiin ja huoneessa rauhallisempaan tyttöjen kotileikkiin. Mietin, olisiko voinut sanoa, että "menisitkö leikkimään tuonne Ellan, Sofian ja Miran kanssa?" Tekemättä jakoa siihen, leikkiikö lapsi tyttöjen vai poikien leikkiä. 

Esikoisemme ei ole kovin stereotyyppinen poika - ja toisaalta hän taas on. Hän on luonteeltaan rauhallinen ja pienenä oli myös hyvin varovainen. Hän on kohtelias ja taitava verbaalisesti, joten hänen ei juuri koskaan ole tarvinnut turvautua fyysiseen tunteiden ilmaisuun. Ainakaan negatiivisessa mielessä, siis. Hän ei ole rämäpäinen koheltaja, vaan ennemmin edelleen rauhallinen tarkkailija ja kotioloissa armoton showmies laulun ja jatkuvan höpötyksen kanssa. Ja sitten toisaalta...

Hän ei ole koskaan innostunut hetkeksikään nukkeleikeistä. Mitä isompi auto, sen parempi. Isona hänestä tulee loka-auton kuljettaja. Traktorit, rekat, lumiaurat, lakaisukoneet... Nämä kaikki ovat olleet lähimpänä sydäntä niin kauan, kuin muistan. Ensimmäinen oikein sanottu sanakin oli "auto". 

Minua harmittaa näkökulma, jossa sukupuolinen tasa-arvo (tai sukupuolisensitiivisyys) koetaan jotenkin lasta rajoittavaksi tekijäksi. Että tytöt/pojat eivät enää saa olla tyttöjä/poikia. Kun kysehän on täysin päinvastaisesta. Kyse on siitä, että nykymaailmassa vanhempien tulisi kasvattaa lapsensa niin, että lapsella on kaikki vapaus olla juuri sellainen, kuin on. Meidän poika on aina rakastanut pinkkiä. Hän valitsee mieluiten vaatteensa tyttöjen puolelta, sillä musta on ihan tyhmä väri - ja onhan useissa kaupoissa edelleen poikien vaatteet kovin värittömiä ja lapsen silmään tylsiä. Toisaalta, jollekin toiselle pojalle musta robottipaita tai örkkialkkarit ovat unelmien täyttymys! Korjaan, jollekin toiselle LAPSELLE. Hassuja ovat myös mainokset, joissa mainostetaan suht neutraaleja tuotteita "tyttöjen hupparina" tai "poikien suosikkileluna". Olen törmännyt näihin sekä Citymarketissa että kirppisryhmissä. Olen itse ostanut kirppikseltä "söpö paita tytölle" ja puolihuolimattomasti heittänyt, että saakos tämän ostaa pojalle...

Irti sukupuolen mukaan määräytyvistä oletuksista

Miksi ei voisi olla vain lastenvaatteita? Samoja housuja eri väreissä. On ollut vaikea löytää pojalle kivaa pinkkiä tai mintunvihreää (lempivärit) vaatetta, joissa ei ole jotain prinsessakuviota tai röyhelöpyllyä. Eikä niissäkään mitään vikaa ole, mutta kun ei meidän poika halua näyttää tytöltä, hän vain haluaa pukeutua niihin väreihin, joista itse pitää. 

MLL:n jutussa lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson puhuu viisaita sanoja: "... vanhempi näkee vaivaa ymmärtääkseen lasten ajattelua ja tapaa katsoa maailmaa. Hän on kiinnostunut selvittämään, millainen persoona juuri tämä lapsi on ja toimii niiden havaintojensa perusteella, ei niinkään yleisten ennakko-odotusten mukaan." 

Niinpä, miksi ei tarjota päivähoidossa uudelle lapselle leluiksi pari rekkaa ja muutama nukke? Sanoa, että tuossa on hauskoja leluja, haluatko leikkiä niillä? Tässä ei kerta kaikkiaan ole kyse siitä, etteikö poika saisi valita rekkaa tai tyttö nukkea - kyse on siitä, että tyttö saa valita kumman tahansa, samoin kuin poika. 

Kuten erikoislääkäri Karlssonkin, olen itse myös sitä mieltä, että keskustelu siitä, saako lapsia ylipäätänsä sanoa tytöiksi tai pojiksi, menee vähän itse ongelman ohi. Sukupuoli on lapselle myös monimutkaista maailmaa jäsentävä asia ja lapsi tarvitsee raameja, joita vasten tutkia maailmaa. Vasta varhaismurrosiässä suhde omaan sukupuoleen alkaa kiinnostaa lasta eri tavalla. Leikki-ikäinen hahmottaa maailmaa tutkimalla monenlaisia rooleja, niitä sen kummemmin arvottamatta. Poikaa saa sanoa pojaksi, mutta samaan aikaan hän voi tutustua prinsessan rooliin pukemalla tyllimekon päälleen. 

KUUSI VINKKIÄ LAPSEN PARHAAKSI

1. Kehu lasta monipuolisilla sanoilla ja painota eri ominaisuuksia: "Olet rohkea, huomaavainen, ihana, tärkeä, hieno ihminen". 
2. Käytä harkiten ulkonäköön liittyviä kehuja, jotta lapsi ei kokisi tarvetta näyttää tietynlaiselta tullakseen hyväksytyksi ja nähdyksi. 
3. Mieti lastenkirjojen äärellä, millaisia roolimalleja ne tarjoavat. Voiko prinsessa seikkailla aktiivisesti vai odottaako hän prinssiä pelastamaan? 
4. Anna lapsen kokeilla erilaisia vaatteita ja rooleja. Toiseen sukupuoleen eläytyminen kuuluu kehitykseen. 
5. Mieti avoimesti, millaisia harrastuksia lapselle olisi tarjolla. Lähtisikö tyttö karateen ja poika sanataidekouluun? 
6. Pyydä lapsi mukaan monenlaisiin arjen askareisiin, oli hän tyttö tai poika. Keittiöpuuhat ja autonpesu sopivat molemmille. 

* Lähde: MLL Lapsemme-lehti 1/2018

Toivon kaikille äideille, isille ja kasvattajille avointa mieltä lapsen kohtaamiseen ainutlaatuisena persoonana.

EI LUOPUMISELLE JA RAJOILLE - KYLLÄ VAPAUDELLE VALITA 💜

Kuinka valita vauvalle ensikengät?

* Yhteistyössä Babyshop

On joitakin asioita, mitä tajuaa toisen lapsen kohdalla tehdä paremmin. Yritän vältellä pitempään sokeristen syömisten antamista, koetetaan opettaa potkupyörä ennen polkupyörää - ja hankitaan kunnolliset ensimmäiset kengät. Kun vauva nousee pystyasentoon ja alkaa haparoida tuen kanssa ensimmäisiä askeliaan, on ulkona aika vaihtaa äitiyspakkausen töppöset kenkiin. Mitä sitten on syytä ottaa huomioon, kun valitsee lapselle ensikenkiä? Tein vähän tutkimustyötä ja tässä koottuna parhaat vinkit. 

1. Kengän malli 

Vauvan ensimmäisessä kengässä on syytä olla vartta sen verran, että se tukee pientä nilkkaa. Kiinnitys on hyvä olla tarroilla tai nauhoilla, jotka yltävät kengässä suhteellisen alas asti. Näin kenkä muotoutuu parhaalla mahdollisella tavalla vauvan jalan mukaisesti. 

2. Ensikengän koko

Kengän koossa ei kannata luottaa pelkkään numerointiin. Eri valmistajilla voi olla hieman erilaiset koot. Ihan parasta on, jos kengästä saa pohjallisen irrotettua ja sitä mallattua vauvan jalkaa vasten. Vähintäänkin vauvan jalka kannattaa mitata. Kokemuksesta voin sanoa, että vilkkaan yhdeksänkuisen jalan mittaaminen ei ole mikään helppo tehtävä. Hyvä vinkki onkin maalata vauvan jalkapohja sormivärillä ja painaa jalka paperia vasten. Tästä saa helposti leikattua mallin, jonka kanssa voi lähteä kenkiä etsimään myös ilman vauvaa. 

Ensikenkiin kannattaa varata varpaiden jälkeen vielä runsaasti tyhjää tilaa. Hyvä lisäpituus on 1,5 - 1,7cm. Aika paljon siis, jos ajatellaan, että koko jalan pituus on jotain 10-12 senttimetrin väliltä. Näissä Lukan uusissa Bisgaardin kengissä taulukossa on otettu huomioon lisätila, mutta harmittavasti taulukko tarvitsee vähän tulkintaa - ainakin minulta tarvitsi. Asiakaspalvelu onneksi auttoi oikean koon valinnassa. 

3. Kengän materiaali 

Vauvan jalka hikoilee kohtuullisen paljon, joten ensikengän materiaalin on hyvä olla nahkaa tai kangasta. Näin se myös muotoutuu mukavammin käyttäjän tassun mukaan. Pohjallisen kengässä on syytä olla muotoilematon eli ihan tasainen. Jotkut sanovat, että ensikengän pohjan tulee olla mahdollisimman joustava. Toiset taas sanovat, että pohja saa joustaa ainoastaan päkiän kohdasta. Meillä on nyt kahdet hieman erilaiset jalkineet tähän alkutaipaleelle. Käytettynä ostetut Stonzit, joissa on täysin pehmeä, kankainen pohja. Ja nämä ihkauudet, joissa pohja on tukevampi, mutta juuri ensikengäksi sopiva. 

4. Uudet vai käytetyt? 

Tiedän, että osa vanhemmista ostaa aina kengät uutena ja se onkin ihan fiksua. Kenkä muotoutuu aina käyttäjän jalan mukaan, joten sillä perusteella käytetty kenkä ei koskaan ole pienelle paras valinta. Itse olen ostanut ehkä puolet Nooan kengistä uutena ja puolet käytettynä. Jos kengät ostaa käytettynä, on ne hyvä katsoa kunnolla läpi, että kunto varmasti on hyvä. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lapsesta kysymys. 

5. Kenkien uusiminen? 

Tässä olen ansainnut "huono äiti" leiman ainakin kerran. Viime talvena Nopsu valitti yhtäkkiä, että kengät puristaa. Minä kuittasin useamman kerran kenkien puristamisen samaan lokeroon sen kanssa, että ketsuppi on väärässä kohdassa lautasta tai sininen sukka on liian sininen. Kunnes tajusin ottaa valituksen tosissani ja mittasin pohjallista Nooan jalkapohjaa vasten. Jalkapohja oli täysin pohjallisen kokoinen, ellei jopa muutaman millin isompi! 

Lapsen jalka voi siis ottaa hurjia kasvupyrähdyksiä ja hyvä ohjesääntö onkin mitata alle kolmevuotiaan jalka 2-3kk välein, jottei tällaisia noloja tilanteita pääse käymään. Tämän aion ehdottomasti tällä kertaa tehdä. 

Bloggaajan pieniä iloja ovat nämä yhteistyöt, eli sain siis nämä kuvissa näkyvät kengät markkinointiyhteistyön merkeissä Babyshopista. Babyshop on sellainen huokausten nettikauppa - jokainen sivu sisältää niin ihania tuotteita, että ei voi kuin vain huokailla. Oma suosikkini on ehdottomasti kaikki i-ha-nat puiset lelut. Niiden selaaminen saa aikaan halun hankkiutua eroon kaikista nykyisistä lasten leluista ja ostaa tilalle ekologisia ja kestäviä kauniita puisia leluja. Mutta leluista takaisin kenkiin. Babyshop tarjoaa paljon vaihtoehtoja pikkuiselle jalalle. Sisätossut meillä oli Lukalle Nooalta jääneinä, muuten olisin valinnut nämä söpöt viidakkotöppöset.

Ulkokengiksi valitsin nämä söpöt Bisgaardin siniset ensikengät. Nämä ovat tanskalaiset ekokengät, jotka on valmistettu hengittävästä nahasta. Niiden väljä varvasosa antaa hyvin tilaa pienille varpaille heilua. Joustava ja liukumaton luonnonkumipohja estää askelta lipsumasta. Pehmustettu varren reunus on mukavan tuntuinen ja pehmeä nahka muotoutuu jalkaan tukien jalan luonnollista kehitystä. Kengät tuntuvat tosiaan heti ensikosketukselta todella laadukkailta ja ne saa ihanan helposti "isosti" auki, jolloin kiukuttelevakin pieni tassu menee helposti kenkään. Tarra sulkee kengän nopeasti ja tukevasti. Eikä tässä vielä kaikki ihanuus Bisgaardin kengistä. Bisgaard työskentelee hyväntekeväisyysjärjestö Vivan kanssa ja osa kenkiin sijoitetusta summasta menee tähän tärkeään työhön. 

Millaisia ensimmäisiä kenkiä teidän muiden vauvoilla on nähty? Osasitko jo ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa kunnollisiin ensikenkiin? 

ps. missä vaiheessa meidän pienestä Lukasta on tullut jo näin iso vauva!?


Lähteet:
http://www.terve.fi/vauvaika/hyvat-ensiaskelkengat
https://www.kaksplus.fi/vauva/vaatteet-ja-varusteet/nain-valitset-lapselle-ensikengat/
https://www.vauva.fi/artikkeli/vauva_ja_taapero/kenkaopas_taaperolle
https://www.kookenka.fi/lasten-mallisto/ensiaskelkengat.html

5 x 3 hyvää

Jos ette seuraa vielä Arkeen kätketty aarre -blogia ja Petraa, niin tehkää se. Siinä on niin aito ja hyväntuulinen blogi/instagram, että ei voi olla tykkäämättä. En minä ainakaan. Petra laittoi minulle omassa blogissaan haasteen, joka on jonkin verran viime viikkoina blogimaailmassa kiertänyt. Olin itselleni laittanut tälle päivälle kalenteriin merkinnän, että voisin saada tämän tekstin aikaan ja se sattui aika sopivasti, sillä tänään on ollut jotenkin todella kenkku päivä ja toivon, että tämä postaus piristää iltaa. 

Kolme hyvää asiaa päivässäni

• Eilisen lumimyrskyn jälkeen vihdoin eilen ja tänään on paistanut aurinko, ja se sulattaa vauhdilla lumikinoksia. Olen totaalinen kevätfani. 
• Avoimessa päiväkodissa minua ja naapurissa asuvaa ystävääni luultiin siskoksiksi. Tämä nauratti, sillä taidamme olla lyhyestä tuntemisestamme huolimatta hirmuisen välittömiä ja kovia puhumaan, kuin siskokset, ja molemmat tummia ja pitkiä, joten ehkä meitä voi tosiaan siskoiksi nopeasti katsomalla luulla. 
• Tänään teki mieli tosi kovasti isoa annosta Ben&Jerryä, mutta kun 4kk dieettiä on enää 2vk jäljellä, keräsin itsekurin ja hain lohtua tyhmään fiilikseen salitreenistä. 

Kolme hyvää asiaa minussa 

• Olen perinyt isältäni loppumattoman huumorintajun ja sitä on ihana viljellä omien lasten kanssa. Uskon, että huumori auttaa selviämään monesta hankalastakin paikasta. 
• Olen hyvä organisoimaan ja järjestelemään asioita. Mieheni voisi kuvailla piirrettä myös rasittavaksi. 
• Tykkään jutella ihmisille ja olla kaikille kiva ja kohtelias. Ehkä en aina onnistu siinä täysin, mutta haluaisin sekä omaan elämään että kulttuuriimme enemmän semmoista etelä-eurooppalaista (tai toisaalta, pikkukaupunkimaista) yhteisöllisyyttä ja tuntemattomistakin välittämistä. 

 

Kolme hyvää asiaa elämässäni 

• Perhe. Olen niin kiitollinen, että olen ensin löytänyt tuollaisen miehen elämääni. Ja että yhdessä saimme Nopsun. Ja että perheen tuli täydentämään vielä Luka. 
• Terveys. Viime vuosi piti sisällään ennätysmäärän terveysmurheita ja osaan nyt olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Murheet eivät täysin vieläkään ole väistyneet, mutta voin jo paremmin. 
• Koti. Viihdyn kotona ja olen usein kiitollinen siitä, että pitkän työpäivän jälkeen tai kurjassa kelissä päiväkodilta taaperretun matkan jälkeen saa tulla omaan lämpimään kotiin ja lämmittää mukin kaakaota. 

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

• Tämä vuosi on siitä erityinen, että se on viimeinen vuosi ikinä lasten kanssa kotona. Vaikka jotkut päivät ovatkin raskaita, aion koettaa parhaani mukaan nauttia näistä muutamista kuukausista. 
• Olen onnistunut tänä vuonna pudottamaan 6-7 kiloa ja kuntoni on paljon parempi, kuin vuosi tai puoli vuotta sitten. Aion myös pitää kunnostani huolta, jotta jaksaisin olla paras mahdollinen äiti pojille, puoliso miehelleni ja minä minulle. 
• Ystävät. On kiva, kun hoitovapaalla on enemmän aikaa ystäville ja muutenkin kaikelle ex-tempore tekemiselle ja retkille. 

Kolme hyvää asiaa blogissani

• Jos jotain toivon, että blogini on, toivon sen olevan aito. Aitoja tarinoita minun ja meidän perheen elämästä. 
• Pidän edelleen siitä ajatuksesta, mistä koko bloggaaminen lähti. Eli päiväkirja tästä poikien pikkulapsiajasta, jota voi myöhemmin sitten lukea ja muistella kaikkea. 
• Jos joku on saanut jostain postauksestani iloa, vinkkiä elämään tai vertaistukea, olen siitä enemmän kuin iloinen. 

Kolme bloggaajaa, jotka haastan vastaamaan

• Lapsiparkki-blogin Såfin
• Eat hoop love -blogin Jerina
• Sininen norsu ja samettikarhu -blogin Julia 

Haasteen saa vapaasti napata kuka tahansa - voin luvata, että tällainen kirjoitusharjoitus tekee hyvää ihan jokaiselle 💕

Kaipaatko sinäkin lomaa vauva-arjesta?

Vauvavuosi on.. no, se on vauvavuosi. Joillekin ehkä helpompi, joillekin rankempi, mutta uskallan sanoa, että ainakin ilman hoitoapua vuosi on aikamoinen rutistus. Etenkin tämä väli noin yhdeksästä kuukaudesta sinne vähän päälle vuoden ikään. Ehkä puolentoista vuoden ikään. Vauva mennä tohottaa vailla järjen hiventä. Tahtoa on usein enemmän kuin taitoja. Tyytymättömyys iskee syystä tai toisesta vähän väliä, hampaita puskee ja uhma sieltä myös alkaa pilkistellä elämää värittämään. Usein yöt ovat edelleen rikkonaisia ja päivällä nukutaan miten nukutaan.

Kun tämmöisen murupullan kanssa viettää kaikki päivänsä, alkaa sitä kummasti kaivata jo takaisin töihin. Tai edes muutaman päivän hengähdystaukoa.

Olen itse siinä mielessä tosi onnekas, että minulla on mies, joka ihan itsestäänselvyytenä hoitaa lapsia ja antaa minulle lähes päivittäin tunnin tai kaksi omaa aikaa. Saan käydä usemman kerran viikossa salilla ja yksin ruokakaupassa. Mutta kuten mistään työstä, ei vauvanhoidon tuomasta stressistäkään palaudu ihan vain muutamassa tunnissa. Mieti nyt, jos olisit pitkän päivän töissä ja pääsisit kotiin kahdeksi tunniksi. Katsot sen pari tuntia kelloa ja mietit, että kohta on taas mentävä, ettei ole myöhässä.

Olin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa kotoa poissa useamman tunnin putkeen. Olisinko ollut kuusi tai seitsemän tuntia. Huomasin heti, miten tuossa ajassa jotenkin rentoutui. Vauvan kanssa kun sitä on tietyllä tapaa jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Miksi se kitisee? Kolauttiko se nyt päänsä jonnekin? Syökö se Elsan tai Annan kenkää? Joko se meinaa herätä päikkäreiltä eihän se vielä nukkunut kuin tunnin ja miksi se ei suostu taaskaan syömään???

Niinpä. Soisin jokaiselle äidille edes muutaman kuukauden välein hieman pidemmän ajan poissa lasten luota. Isukithan usein saavat tämän päivittäin oman päivätyönsä parissa. Tästä se ajatus sitten lähti. Päätin lähteä ihan yksin käymään Joensuussa äidin ja siskon luona.

Ja vitsit miten on ollut mukavaa!! Nauroin jo junan saapuessa Joensuun asemalle, kun katsoin kelloa todeten, että ei voi vielä olla perillä! Harvoin sitä 4,5 tunnin matkustamisen jälkeen haluaisi matkan jatkuvan vielä. Mutta kyllä. Kun et muista milloin olet viimeksi saanut olla noin pitkän ajan paikallasi ilman, että kenelläkään on sinulle mitään asiaa, niin siinä kuulkaa mieli lepää. Kirjoittelin blogijuttuja, kuuntelin musiikkia ja tein oikolukua erään ystävän yrityksen teksteille. Uskokaa tai älkää, olen aika hyvä oikolukemaan, vaikka sitä täältä blogista ei aina huomaa. Näiden tekstien suhteen olen aina liian malttamaton ja hiominen usein unohtuu. 

Joensuussa on ollut tosi kaunis sää. Ihan liian kylmää maaliskuun loppuun nähden, mutta tosi aurinkoista. Lunta aivan valtavasti! En muista koskaan nähneeni näin korkeita lumipenkkoja! Eilen pääsin ex-tempore tutustumaan Joensuulaiseen lääkäriasemaan, koska kävin hakemassa tulehtuneeseen varpaaseeni antibioottikuurin. Olen joutunut täällä kulkemään äidin isommissa kengissä, sillä omia kenkiä en saa jalkaan. Käytiin siskon kanssa kaupungilla ja ihanassa Houkutuksessa lounaalla. Olen nähnyt omia isovanhempiani ja kukkunut aivan liian pitkään iltaisin, kun tietää, ettei aamulla tarvitse nousta vielä kuudelta. Olen syönyt ihan hirveät määrät kaikkia herkkuja; pullaa, mutakakkua, jätskiä, suklaata, irtokarkkeja, suklaakakkua, mämmiä... ja rahkapiirakkaa! Taisi tulla aikamoinen takapakki tähän raskauskilojen pudotukseen, mutta se ei nyt haittaa. Näiden 2,5 vuorokauden tarkoitus ei ole ollut kurinalaisuus, vaan nimenomaan huolettomuus.

Rentoutumisessa pääsin sille tasolle, että tulin kipeäksi, haha. Luka on kotona ollut nuhainen ja tietenkin se pöpö on minulla myös. Olen ihan varma, että jos en olisi tullut tänne tällä tavalla hengähtämään, en olisi tullut kipeäksi. No, toivotaan, että on vain pieni nuha eikä tule sen isommaksi flunssaksi. 

Kohta on aika hypätä junaan ja ajella takaisin kotiin. 

Lämmin suositukseni on, että jos suinkin siltä tuntuu - ottakaa äidit pieniä omia minilomia. Tekee niin hyvää hetken aikaa huolehtia vain itsestään ja antaa sekä pään että kropan levätä. Oli se miniloma sitten yksi yö jossain oman ystävän luona tai viikonloppumatka Keski-Eurooppaan. Tai aikaa yksin omassa kodissa. Tavalla ei ole mitään väliä, lopputulos on nimittäin ihan varmasti joka tapauksessa rentoutuneempi äiti. 

Mitä te muut olette tehneet pääsiäisenä? Oletteko päässeet rentoutumaan? 🐣

Edit: otsikkoa muokattu 3.4.