Jestas sentään, peukaloni vihertää!

30.3.2018


* YHTEISTYÖSSÄ: VIHERPEUKALOT

"En voi uskoa, että sinä puhuit juuri äsken viisi minuuttia puutarhasuunnitelmia!", hämmästeli äitini hetki sitten puhelumme aikana. Kyllä vain, minunkin peukaloni on alkanut vihertämään. Syynä siihen on meidän vuoden takainen muutto rivitaloon, jossa on ihanat pienet omat pihat. Viime kesä meni täysin vauvahuuruissa, joten tänä kesänä on aika laittaa pihat kuntoon!

Pihat ovat tällä hetkellä aika hoitamattomassa kunnossa. Etupihalla meillä menee pihapolku, jonka vieressä on pieni nurmikko. Toisessa reunassa on kivireunuksella rajattu alue, jossa kasvaa ihana iso syreeni puuna ja muutama kärsinyt pieni havukasvi. Maisemointikangas havujen alla on repeillyt ja paikoin se puuttuu. Tässä päällä on ollut varmaankin runsaasti kiviä, mutta niistä on enää jäljellä rippeet. 


Takapihalla meillä on pieni terassi ja muu osa pihaa on nurmikkoa. Pihalla on punaviinimarjapensas, jota ei varmasti oltu kymmeneen vuoteen leikattu ja se tuottikin runsaasti marjoja. Nyt pensas on leikattu ja saa nähdä, miten se ensi kesänä voi. Omenapuu löytyy, joka ei tuota omenoita. Ja pensasmustikka, joka teki kolme mustikkaa. Viinimarjapensas siis saa jäädä, pensasmustikka lähtee pois ja omenapuun kohtalo on vaakalaudalla. Onhan se tosi kaunis, kun kukkii, mutta olisiko enemmän iloa marjapensaasta? 


Etupihan suunnitelma - yksinkertaista ja helppohoitoista


Etupiha meillä on pohjoiseen. Sinne ei siis keskikesälläkään osu kuin aamuauringon ensimmäiset säteet. Illalla ei sitäkään vähää. Sen verran minäkin ymmärrän, että tässä valon määrässä kovin moni  banaanipuu ei viihdy. Iso syreeni on aivan ihana, siitä emme missään nimessä halua luopua. Maan tasasta teemme niin, että napsimme irti kaikki vanhat kasvit ja istutamme paikalle muutaman kauniin havukasvin, kuten pallotuija tai siilikuusi. Oven viereen ehkä joku suuri ruukku, kuten tämä polyrottinkiruukku ja siihen jokin kaunis kukka, kuten tämä verenpisara.

Havukasvien alle tulee ehjä maisemointikangas ja siihen päälle pieniä kiviä. Uskon, että tällä saadaan etupihasta oikein kaunis ja siisti, yksinkertainen ja helppohoitoinen. No tässä kuvassa tietenkään ei ole meidän piha, hehe, vaan vähän vain tunnelmaa ja ajatusta.


Takapihan suunnitelma - hyötykasveja pihan täydeltä 

Nuorena minua ei siis saanut laittamaan käsiä multaan edes pientä palkkiota vastaan, enkä vieläkään intoile mistään isoista kukkapenkeistä.. Sen sijaan minua innostaa valtavan paljon hyötykasvit. Onhan nyt paljon enemmän järkeä viljellä jotain, mitä saa syödä, eikö? Ison pihan voisin haluta vain ja ainoastaan sen takia, että saisin sinne kasvimaan, jonne saisi perinteisesti perunaa ja porkkanaa.

Meidän takapihalle ajattelin laittaa kaksi kappaletta viljelylaatikoita. Noissa kasvit saavat ehkä vähän paremmin olla rauhassa myös meidän pienimmän puutarhurin tassuilta. Toiseen laatikkoon voisi laittaa yrttejä ja toiseen vaikkapa tomaattia ja paprikaa. Omenapuun tilalle tosiaan mahdollisesti mustaviinimarjapensas. Mustaviinimarjat on niin hyviä ja täynnä c-vitamiinia! 




Tulen tekemään puutarhatilaukseni tässä kevään aikana Viherpeukaloilta. Viherpeukalot on Suomen suurin puutarhakasvien etäkauppayritys. Tämä Valkealassa sijaitseva viherlandia on toimittanut viherelämää jo lähes puolelle miljoonalle suomalaiselle! Viherpeukalot lähettävät kasvit valmiina istutusta varten juuri oikeaan aikaan. Paketti on luvattu sisältävän hyvät istutus- ja hoito-ohjeet, jotka meikäläiselle tulevat ainakin tarpeeseen! Kaikilla kasveilla on vielä lisäksi kasvuunlähtötakuu sekä 14 vuorokauden vaihto- ja palautusoikeus. Sopii siis myös tällaiselle aloittelijalle hyvin.

Nettikaupasta on kätevä selata eri vaihtoehtoja ja pohtia niiden sopivuutta omille pihoille. Itsekin aion vielä hetken viilata suunnitelmia, ennen kuin kerään tuotteet ostoskoriin. 

Koska rehellisesti myönnän olevani puutarhan hoidossa aloittelija, nyt on kaikki hyvät vinkit tervetulleita! 

Mitkä kasvit teillä on parhaiten viihtyneet varjoisalla pihalla? 🌲
Oletteko kokeilleen viljelylaatikoita - mitä niissä olette kasvattaneet? 🍇
Miten saada marjapensas mahdollisimman hyvin tuottamaan marjoja? 🍒



Kesäiset kuvat lainattu järjestyksessään täältätäältätäältä ja täältä.

Lippuarvonta Lapsimessuille!

28.3.2018


* Kaupallinen yhteistyö: Lapsimessut

Tulin vain kertomaan, että Lapsimessut on pian täällä taas. Tuo ihana koko perheen tapahtuma, jonne minä ainakin aion mennä yhdeksi päiväksi yksin kiertelemään ja toisena päivänä viettämään aikaa lasten kanssa! Muistatko, miten hauskaa meillä oli viime vuonna Lapsimessuilla

Nyt minulla on ilo arpoa kahden lipun paketti teidän blogin lukijoiden kesken! Arvonta tapahtuu Facebookissa. Olet mukana seuraamalla Pandamamaa siellä ja lisäämällä kommentteihin ystäväsi, jonka kanssa haluaisit messuille lähteä. 

Aikaa osallistua on 8.4. kello 21 asti. 
Joten nyt heti osallistumaan!! :) 
Tässä vielä kolmannen kerran linkki sivulle Pandamama Facebookissa :) 


Q&A: te kysyitte, minä vastaan!

27.3.2018



1. Mikä on suurin haaveesi, joka odottaa vielä toteutumista?

Tulla mummoksi! No, oikeasti haaveita on tietenkin monia, vaikka onhan tässä ihan upeita asioita elämässä jo tullutkin todeksi. Itse harmittelen tällä hetkellä usein sitä, että olisipa tässä lähellä osallistuvat ja hyväkuntoiset isovanhemmat lastenhoidon apuna. Ehkä siitä kumpuaa se haave, että toivon tosi paljon pystyväni joku päivä olemaan poikien lapsille vetreä ja läsnäoleva mummi. Toivon, että terveyttä riittää ja tietenkin, että saadaan J:n kanssa nauttia joskus vielä isovanhemmuudesta - ja olla tosiaan Nopsun ja Lukan perheille apuna, tukena ja turvana. 

Haave sisältää oletuksen siitä, että molemmat pojat hankkivat perheen :) 


2. Milloin alat taas laulamaan ja esiintymään?
Jatkokysymys toiselta kysyjältä: milloin olet laulanut ja esiintynyt? 

Ai että! Kuten kuvasta näkyy, olen joskus eksynyt lavalle mikrofoni kourassa ja voin sanoa, että ihan oikeasti en tiedä maailmassa siistimpää fiilistä, kuin se, että oot itse laulamassa ja bändi jyrää siinä sun takana. Se fiilis, kun musiikki puskee eteenpäin ja vähän niinkuin surffaat siinä vaan keulilla. Olin siis Maikkarilla kuusi vuotta töissä ja meillä oli siellä Houseband, jossa olin yksi solisteista. Meitä oli siinä Tea Hiilloste, kollegani ja taitava laulaja Hanna Isohanni-Nikula, joskus mukana oli Kristoffer Ignatius ja ketä kaikkia nyt aina sattuikaan matkaan. Tykkäsin eniten laulaa PMMP:tä. Green Day:ta ja mahtavana muistona Paula Koivuniemen Kuuntelen Tomppaa, koska se on vaan jotenkin niin klassikko biisi lapsuudesta. Soitettiin kaikissa firman bileissä, joita siihen aikaan oli reilusti ;) 

Ja niin, että milloin taas? No, vastaan, että koska vaan :) 
Harmittavasti nyt ei ole mitään tämmöistä harrastebändiä oikein tiedossa, saatika keikkaa, mutta olen aina valmis :) 


3. Miten rentoudut arkiviikon aikana?

Tähän on tällä hetkellä yksi tapa yli muiden. Illalla, kun pojat on käyneet nukkumaan ja pakolliset hoidettavat asiat hoidettu. Istun sohvalle neulomus sylissä ja laitan Netflixistä Gilmoren tytöt pyörimään. Paras ystäväni nauroikin, että hyvä kun tuun noin 20 vuotta myöhässä koko Gilmoren tyttöjen suhteen, mutta tosiaan löysin tämän ihanan sarjan vasta viime keväänä ja olen ihan koukussa. Kammottavaa, että minulla on jo toisiksi viimeinen kausi menossa! Mitä sitten teen, kun se loppuu? Gilmoren tytöt on niin ihanan leppoisaa ja rentouttavaa katseltavaa! 


4. Mikä on ollut onnellisin hetkesi äitinä?

Onnellisia äitihetkiä on (luojan kiitos) monia! Yksi tämän hetken suosikki on kyllä nähdä poikien välinen vuorovaikutus ja se, kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. Ja miten hienosti Nooa osaa sanoittaa tunteensa Lukaa kohtaan. En olisi ikinä uskonut, että neljävuotiaalle pojalle tuommoinen vauvanpallero osaa olla niin tärkeä. Onnelliselta tuntuu myös silloin, kun näkee oman lapsensa jotenkin imeneen itseensä sellaisia asioita, joita on koettanutkin opettaa, kuten kohteliaisuutta tai kauniiden asioiden sanomista ääneen. 


5. Mikä on ollut lapsuudessa mielenpainuvin harrastuksesi?

Ehdottomasti tanssi. Tokaluokalla soitin kanteletta - ei mun juttu. Kolmannella ja neljännellä näyttelin lapsiteatterissa - ihan kivaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Joskus ala-asteen viimeisinä vuosina aloin löytämään itseäni erilaisilta show- ja diskotanssikursseilta. Olin myyty. Tästä alkoi kasvaa suurin lapsuuden haaveeni, eli olla joskus vielä osana Cat Peoplea. Itä-Suomen tunnetuinta tanssiryhmää. 

Ja kyllä, pääsin ryhmään lukioikäisenä ja tein paljon keikkoja ja kisailin kisaryhmän kanssa. Ihan korvaamattomia muistoja! 


6. Lempielokuvasi?

Mitään ajattelematta vastaan Moulin Rouge. Ja kyllä, onhan tuo musikaali vailla vertaansa. Muitakin hyviä on paljon, mutta ihan hirveän vähän viime aikoina olen katsonut elokuvia! 


7. Lempisaunajuomasi?

Olen kamalan tylsä ja juon saunassa vettä! Jääkylmä vesi vaan toimii siihen mielestäni parhaiten. Olen sitäpaitsi kamalan hankala drinkki-ihminen yleensäkin, kun en voi käyttää kofeiinia, sokerisia juomia en halua usein juoda, vältän makeutusaineita ja kuplista saan hikan :D Minulle kannattaa kahvilassa tilata siis kofeiiniton kahvi, minttutee, tuoremehu tai sitruunavettä! 


8. Parhain ja huonoin hetki blogin parissa?

En osaa oikein sanoa mitään yksittäisiä. Parasta on oikeastaan kaikki kivat kommentit, joita kyllä harmittavan harvoin tulee. Kommentteja siis yleensä. Ne saa lähes aina hyvälle tuulelle. Huonointa on ehkä se, kun alkaa liikaa miettiä sitä, millainen blogin pitäisi olla ja vertaa itseään muihin.  


9. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Tähän vastasinkin pitkälti jo juuri muutama postaus sitten! Aloitin bloggaamisen kirjoittamalla reissupäiväkirjoja ympäri maailmaa. Tykkäsin siitä valtavasti. Sitten Nooan odotusaikana aloin pitämään päiväkirjaa odotuksesta blogin muodossa. Siitä se sitten alkoi vuonna 2013 ja viisi vuotta olen jo kirjoittanut säännöllisesti! Hurjan pitkä aika muuten! 


Kiitos kaikille kysymyksistä, tämä oli tosi hauskaa :) 



Rattaiden huolto - menopeli kevääksi kuntoon!

25.3.2018


Koskas on viimeksi tullut huollettua rattaat? Aloin itse googlailemaan vinkkejä rattaiden huoltoon fiilistellen tulevaa kevättä, mutta kauhukseni huomasin, että useassa paikassa suositellaan rattaiden huoltoa joka kuukausi! Etenkin rapaisella talvikelillä. Tässäpä siis kootusti löytämäni vinkit ja ohjeet helppoon rattaiden huoltoon. Näin saat menopelisi kestämään paremmassa kunnossa, joten meno on smoothimpaa ja saatpa niistä ehkä paremman rahan myydessäkin! 




1. Rungon ja kangasosien puhdistus 


Aloitin huollon tyhjentämällä rattaat, irrottamalla lämpöpussin, vaunuverhon, sadesuojan pussin sekä tavarakorin. Istuinsuoja on talven ajan säilynyt lämpöpussin alla siistinä, joten sen taitteesta vain imuroin roskat. Imuroin myös tavarakoriin lentäneet pikkukivet. Niin, oli minulla imuroinnissa apurikin, joka yllättäen myös imuroi äidin hiuksia - siitä tuo alempi ilme :) 

Rattaiden rungon pyyhin kauttaaltaan märällä rätillä. Etenkin jos talvella liikkuu suolatuilla teillä, olisi runko syytä pyyhkiä vaikka ihan kerran viikossa, sillä suola voi roiskuessaan aiheuttaa rattaiden runkoon pintaruostetta. 



2. Kankaiden ja renkaiden peseminen


Vaunuverho ja lämpöpussi menivät pesukoneeseen. Tavarakorin ja sadesuojan suojapussin pesin käsin, vaikka nekin olisi ehkä voinut konepestä. 

Renkaat on hyvä kaikki irroittaa ja ne vein suihkuun pesulle. Pestessä tulee kyllä kädet sen näköiseksi, että on autokorjaamolla töissä, mutta vanhat rasvat on hyvä puhdistaa ja niiden mukana kaikki renkaiden kiinnityskohtiin tarttuneet pienet kivet. Vastaavasti renkaiden kiinnityskohdat rattaiden rungosta kannattaa pyyhkiä puhtaaksi märällä rätillä. Itse huomasin, että renkaisiin jäi vielä jonkin verran pieniä kiviä, ensi kerralla harjaan kunnolla kyllä nekin ajan kanssa puhtaaksi!

Jos rattaissa on helposti irrotettavat kangasosat, suosittelen niiden pesua. Meillä ei ole, joten pyyhin vain märällä karkealla harjalla muutaman tahrakohdan ja ne lähtivät sillä ihan puhtaaksi. 



3. Renkaiden rasvaus ja liikkuvien osien hoito   


Puhtaat osat tulee tietenkin kasata paikalleen. Kävin ihan tätä varten ostamassa yleisrasvaa ja silikonisuihketta. Näitä myy moni eri paikka, omani hain Clas Ohlsonilta. Rasvaa reilu klöntti renkaiden kiinnityskohtaan ja renkaat paikalleen. Silikonisuihkeella voi hoitaa muita liikkuvia osia ja poistaa mahdollisia nitinöitä ja natinoita. Tämä oli ainut ei-niin-putkeen mennyt juttu huolto-operaatiossa, koska meillä rattaat natisevat toisesta reunasta, mutta natiseva liitos on kätevästi semmoisen muovikuoren alla ja muovikuorta ei saa pois. Ja kun se silikonisuihke ei muovia läpäise, niin... 

Niin ja plussana vielä, meillä ainakin oli kääntyvien pienten etupyörien yhteen väliin kertynyt tosi paljon hiuksia! Jep, hiuksia! Revin ne sieltä puukon kanssa irti. 

Kaiken tämän jälkeen työntötuntumasta huomaa kyllä, että jotain on tehty. Rattaat kulkevat ja kääntyilevät paljon pehmeämmin, kuin ennen. 


Ylipäätään rattaista tietysti kannattaa pitää hyvä huoli. Säilytä ne aina lämpimässä ja pidä ulkona vain  silloin kun pakko. Meillä on aina ollut pojalle eri rattaat tarhaan kuljettamiseen, kuin ne "ykkösrattaat". Päiväkodilla kun rattaat on ulkona sen koko päivän ja katokseen monesti vähän sataa tai tuiskuttaa. Puhdista kangasosiin tulleet tahrat heti. Näin ne eivät pääse pinttymään eivätkä välttämättä vaadi kankaiden irrotusta ja pesua. Käytä sadesuojaa aina vesi- ja lumisateella. Vaikka rattaiden pinta suhteellisen hyvin vettä kestääkin, ei se kankaille pidemmänpäälle ole hyväksi. Hyvä vinkki on myös suojata istuinosa istuinpehmusteella. Näin kesällä tippunut jätski tai vielä parempaa, falskaava vaikka ei aiheuta muita toimenpiteitä, kuin pehmusteen pesun. 

Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä! 

Miten usein sinulla tulee huollettua omia rattaita? Entä oletko joskus käyttänyt niitä jopa ihan huollossa? Sitäkin on monessa lastentarvikeliikkeessä nimittäin tarjolla. 


10 vuotta bloggaajana! Mitkä olivat ensimmäiset seuraamani blogit?

24.3.2018



Tajusin sen tässä yksi päivä. Kymmenen vuotta sitten olen ensimmäisen kerran pitänyt blogia. Olin silloin USA:ssa reissussa silloisen poikaystäväni kanssa ja kirjoitin reissukuulumisia Kilroyn alustalle. Silloin sinne ei vielä voinut ladata omia kuvia, vaan kuvat saattoi valita kunkin maan valikosta. Aika hassu ajatus nyt - valita nyt jotain yleisiä kuvia New Yorkista, kun siellä reissaa. Kiersimme NYC:n lisäksi San Fransiscossa, LA:ssa ja Vegasissa. Tosi mahtava reissu. 

Tuon reissun jälkeen olen pitänyt reissublogeja aina, kun olen tehnyt pidempiä matkoja. Kuukausi Thaimaassa, Malesiassa ja Singaporessa, kolme viikkoa Thaimaassa ja Malesiassa, kaksi viikkoa Japanissa. Niin ja yksi kesä Berliinissä! Ja hups, unohdin häämatkan :) Voi miten harmi, että noista vanhimmista blogeista on kadonnut kuvat... 

Näiden lisäksi olen pitänyt ruokablogia keskittyen raakaruokaan, joka oli silloin juuri trendin huipulla. Siellä muuten edelleen kivoja reseptejä :) 

Aloin tänään vauvaa nukuttaessa miettiä, että mitä olivat ne ensimmäiset blogit, joita itse seurasin? 


1. More to Love


Ihanat Mimmi ja Peppi kirjoittivat isompien tyttöjen näkökulmasta More to Love -blogia vuodesta 2009 alkaen. Enää tytöt eivät bloggaa. Kuka muistaa tämän blogin?



2. Foki 


Jostain löysin ruotsalaisen Fokin blogiin silloin, kun blogi oli vielä ihan pikkuinen. Ainakin siihen nähden, millaiseksi imperiumiksi (?) se nyt on kasvanut. Silloin vielä tekstit olivat rentoja ja aitoja päiväkirjamaisia. Kuvat huonolaatuisia ja pikkuisia. Mutta todella kiva oli seurata thaimaalaislähtöisen Fokin elämää Ruotissa. Tuolta blogista on muuten peräisin kaikkien aikojen paras suklaamuffinssiohje! Ohoh, menin hakemaan tätä varten blogin linkkiä, niin hänhän onkin saanut vauvan! Tosi söpöltä näyttää Zelda :) 


3. Kenza


Toinen ruotsalainen blogi Kenza on sittemmin kasvanut aivan valtavaksi ja on Kenzalla oma muotibrändikin. Kenzaa seurasin jo silloin, kun hän teki jonkun ystävänsä kanssa hassunhauskaa sketsisarjaa jollekin pienelle tv-kanavalle :) Kenza on muuten aivan mielettömän kaunis ja tykkään hänen tyylistään. 



4. Just my imagination


Jannin (aluksi ystävänsä Saran kanssa) kirjoittama blogi Just my imagination oli More to Loven lisäksi ensimmäinen suomalainen seuraamani blogi, jonka muistan. En tiedä yhtään, mistä tuonne eksyin, mutta jotenkin kaunis kirjoittaja veti puoleensa ja seurasin tätäkin useamman vuoden. 



5. Fashiontoast 


Osaksi japanilainen (sydänsydän) kuvankaunis jenkkibloggaaja Rumi Neely on kirjoittanut jo pitkään Fashiontoast-blogia. Oikeastaan ainut jenkkiblogi, mitä olen koskaan seurannut. Tätä luin kyllä vain lyhyen aikaa, mutta muistan, että halusin palavasti näyttää häneltä. Nyt kun katson kuvia, niin huh onpa hän kyllä todella hoikka! Ja aika rohkeita kuvia, joten ei kiitos, näytän mieluummin itseltäni :) 


Muistatko sinä näitä blogeja? Mitkä olivat ensimmäiset blogit, joita itse muistat seuranneesi? 

Itse muistan edelleen sen tunteen, kun yhtäkkiä iltoihin löytyi tässä määrin inspiraatiota ja "seuraa". Ihan kuin uusia tv-sarjoja, joita saattoi katsoa koska vain ja taaksepäin miten paljon vaan. Jep, aikaa ennen Netflixiä :) 



Hampaaton hurjimus - Luka 9kk

22.3.2018


Ja kuinka se liikkuukaan? 


Ja sitten hän lähti liikkeelle. Aivan käsittämätöntä, että vielä tammikuun lopussa Joensuussa käydessä koetettiin saada Lukaa ryömimään, siinä onnistumatta. Ja nyt hän konttaa ja nousee tukea vasten seisomaan. Tämä liikkumisen pyrähdys tapahtui viime viikon aikana. Konttaamiseen tulee vauhtia koko ajan lisää, samoin kuin kiipeilyyn varmuutta. Ihan mieletön into Lukalla on nyt koko ajan liikkua ja nousta pystyyn. Tietenkin. Onhan se nyt varmasti ihan mieletön uusi juttu! Portaita vasten hän nousee seisomaan, mutta ei ole vielä nostanut jalkoja ensimmäiselle portaalle. Alas on kuitenkin nyt laitettu myös turvaportti, koska aivan varmasti se ottaa vain minuutin, kun poika hiffaa, miten portaita noustaan ja sitten mennään. Meillähän on sillä tavalla tosi tyhmästi, että portin saa vasta kolmannelle portaalle. Mutta sitten toisaalta, noilla kahdella portaalla on ehkä suhteellisen turvallinen opetella portaita ja niistä nyt ei (kääk) kovin korkealta sitten putoa. Heti kun konttaaminen tuli kuvioihin, niin ryömiminen jäi kokonaan. Välillä tyyppi raahaa itseään sillä tavalla istuma-asennossa ja pyörii muutenkin niin ketterästi - ihan sekunnissa selältään hän on pyörähtänyt mahalleen, siitä konttausasentoon ja istumaan. Maidon juominenkin keskeytyy monta kertaa siihen, että pullo lentää ja poika löytää itsensä istumasta. 


Ja kuinka se syökään? 


Niin hyvä ruokahalu kun Lukalla aina onkin ollut, on syöminen nyt ollut vähän vaikeampaa. Käsillä huidotaan ja niitä tungetaan suuhun. Syöttötuolissa pompitaan ja sitä rytkytetään niin hirveällä voimalla edes takaisin, että luulisi jo selkään tulevan mustelmia. Voisin siis tässä kohdassa jo tiivistää, että aika levotonta meininkiä täällä meillä tällä hetkellä! Soseissa koetimme siirtyä 8kk soseisiin, joissa on jo vähän enemmän rakennetta, mutta herra hienohelma on aivan armoton paakkujen suhteen. Näyttävät yökkäysrefleksit ja sen jälkeen napsahtaa suu kiinni. Koska syöminen nyt muutenkin on tosiaan vähän vaikeaa, niin ollaan suosiolla syötetty niitä sileämpiä soseita ja katsotaan hetken päästä taas rakeisempaa koostumusta. Kaurapuuro onneksi menee jo tavallisista hiutaleista keitettynä ja onkin ihana viikonloppuaamuina keittää iso kattilallinen puuroa koko perheelle. Lukalle toki otetaan oma annos ennen suolan lisäämistä.

Ja nukkuu? 


Odotin tämän liikkeellelähdön vaikuttavan heti uniin, mutta se tuli vähän viiveellä. Aika levottomia on olleet yöt tässä reilun viikon verran. Jäbä herää pitämään hirveää meteliä tai sitten vaan kiipeää seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. Päiväunillakin rattaita saa vähän väliä olla hytkyttelemässä. Nopsu nukkui tässä kohdassa jo täysiä öitä - pikkuveljellä siihen tuntuu vielä olevan matkaa. Erittäin hyvä yö tarkoittaa kahta herätystä. 


Ja puhuu? 


Jokeltelua täällä ei kuulla vielä lainkaan niin paljon, kuin karjumista ja kirkumista. Siis kuulkaa aivan hermot olleet kireinä, kun toinen karjuu ja kirkuu niin kovasti, että omiin korviin sattuu! Äitini muistutti, että oli Nooallakin tämmöinen samanlainen vaihe ja näinhän se tosiaan taisi olla. Luojan kiitos vaihe siis vain tämäkin. Mutta kovin on äänekäs vaihe! 

Isoveli sydän pikkuveli sydän isoveli 


Veljesten suhde tuntuu koko ajan vain kasvavan tiiviimmäksi. Nopsu sanoo lähes päivittäin Lukalle, että "tykkään sinusta" ja painaa päänsä vauvan syliin (sillä seurauksella, että Luka alkaa repiä Nooaa korvista ja hiuksista sekä hakata päähän, mutta Nooan mielestä se on vain ihanaa, koska se on Luka). Halauksia tulee myös isoveljen suunnalta runsaasti, joista pienempi taas ei pidä, koska se tuntuu väkisin kiinni pitämiseltä. Muuten tietenkin isoveli on edelleen isoin idoli. Aivan ihana kaksikko ovat nämä pienet poikaset. Nooa kyllä osaa myös komentaa tosi napakasti Lukaa, etenkin jos Luka on tekemässä jotain kiellettyä. Ihan hyvä pieni äidin apuri siis siinäkin mielessä :) 


Neuvolakäynti on seuraavan kerran vasta vuoden ikäisenä! 
Joten turhaan ehkä tähän päivitän mitään mittoja. Vaatteissa on edelleen koko 80 käytössä, osa niistäkin kyllä jäänyt pieneksi. Lempiruokaa on kaikki tarpeeksi sileä ja maito maistuu sen, mitä sitä nyt malttaa paikallaan juoda. Eli aika vähän. 

Aikamoisen touhukas vaihe täällä menossa! Upeat yhdeksän kuukautta kasassa. Yhtä kauan elämää masun ulkopuolella, kuin oli masussakin. Tästä mennään jo kovaa vauhtia ensimmäisiä synttäreitä kohti :) 


ps. ei olla reissuun lähdössä, toin vain vanhalla matkalaukulla varastosta Nopsulta jääneet 86 kokoiset vaatteet Lukalle kaappiin odottamaan - ja matkalaukun myyntiin. 


How many likes is my life worth?

17.3.2018


Pidin viime viikon sometaukoa. Ja se oli todella hyvä juttu. Kerron tässä miksi. 

Ihan ensimmäisenä päivänä, korjaan, ensimmäisenä aamuna tajusin, miten paljon oikeasti vietän aikaa puhelin kourassa selaten lähinnä Instagramia. Ja jonkin verran Facebookia. Tunnustan, että usein aamulla ensimmäisenä katson puhelimesta paljonko kello on. Ja samalla nään, jos vaikkapa on tullut Instagramiin suoraviesti. Luen sen. Tai kurkistan samalla, jos on tullut jollekin kuvalle tykkäyksiä tai kommentteja. Siinäpä se päivä on sitten jo korkattu. 

Päämäärättömän selailun vähensin tuon viikon aikana lähes nollaan. Muutaman tylsän hetken annoin itselleni luvan käyttää somen kanssa. Ensimmäinen päivä meni helposti, mutta toisena päivänä aloin huomaamaan oikeita "tarpeita" käyttää lähinnä Facebookia. Siivoilin kotona ja löysin vaatteita, jotka halusin laittaa Facekirpparille myyntiin. En tykkää jättää asioita roikkumaan, joten olisin halunnut laittaa vaatteet myyntiin heti. Sitten tuli mieleen joku vauvaan liittyvä kysymys, jonka olisin halunnut esittää meidän kesäkuisten vauvojen Facebook-ryhmässä. Ja kysyä sisustusryhmässä ideoita sängynpäädyn suhteen. 

Tein niin, että kirjasin lapulle ylös näitä hoidettavia someasioita ja tiesin, että pääsen hoitamaan ne kyllä suhteellisen pian. 



Tässä asiat, jotka havainnoin sometauon aikana: 


  1. Ihailen somessa monia tosielämässä tuntemattomia äitejä, joiden kaltainen haluaisin olla. Minäkin haluan tehdä Instastoryyn hauskoja videoita, pitkiä pohdintoja eri aiheista ja kauniisti sommiteltuja tilannekuvia. Mutta haluanko oikeasti käyttää somen/puhelimeni kanssa yhtä paljon aikaa? Oikeastaan en. Pidin paljon tämän viikon aikana siitä, miten puhelimen vilkuilu ei keskeyttänyt jatkuvasti lasten kanssa olemista. 
  2. Kun jotain hauskaa tai merkittävää tapahtui, ei sitä voinutkaan jakaa sosiaaliseen mediaan. Mitä sitten? No, jaoin monta kivaa kuvaa ystävieni kanssa. En ehkä saanut niihin kuin vain se yhden tykkäyksen, mutta yhden ystävän tykkäys on ainakin kymmenen tuntemattoman tykkäyksen arvoinen. 
  3. Tarvitseeko kaikkea jakaa? Jos metsässä kaatuu puu, mutta kukaan ei kuule sitä, kaatuiko se? Viikon aikana tuli eteen useita hetkiä, joissa ajatus oli ottaa kiva kuva ja jakaa se mukavalla tekstillä täydennettynä. Kun tätä ei voinut tehdä, tajusi, että hetket olivat ihan yhtä hienoja, vaikka niitä ei maailmalle jakanutkaan. Bonuksena hetkissä oli ehkä vähän enemmän läsnä. 
  4. Sosiaalinen media syö aikaa. Kun Luka käy päikkäreille, ensimmäinen juttu on yleensä rojahtaa hetkeksi sohvalle puhelin kourassa. Siinäpä sitä meneekin helposti muutama minuutti, tai vahingossa jopa muutama kymmenen minuuttia. Tämän viikon aikana neuloin yhden villasukan. Väitän, että asioilla on yhteys. 
  5. Some aiheuttaa myös paljon negatiivisia tunteita. Ainakin minulla. Tämä on asia, jonka huomasin tosin ennen sometaukoa. Ja en voi tätä kyllin painottaa; sosiaalisen median aikaan saama kateus on tosi typerää ja turhaa. Hieman karrikoiden, jos jollain äidillä on aina viimeisen päälle lapset puettuina, omat kasvot meikattuina ja koti kauniina - mistä minä tiedän, jos hänen äitinsä vaikkapa sairastaa syöpää tai avioliitto on enää hiuskarvan varassa. Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne. 
  6. Blogia minulle tuli vähän ikävä. Toisaalta oli myös virkistävää olla viikko miettimättä yhtään postausaihetta tai sitä, pitäisikö blogiin panostaa enemmän ja koettaa jotenkin saada lukijoita lisää, kun kilpailu on niin kovaa ja ja ja... 

Tässä omat havaintoni. Lopetin sometauon vähän etuajassa, koska halusin vain ne pirun vaatteet myyntiin. Ja sittenhän niitä tuli niitä ostotarjouksia ja siinä se tauko sitten olikin. 


Jotain kuitenkin opin. Jotain näistä kuudesta edellä listatuista kohdista. Ja tiedän, että jos some taas meinaa napata liian ison osan minusta ja ajastani, voin koska vaan pitää uuden tauon. 

Tunnistatko sinä näitä samoja ajatuksia somen suhteen? 


ps. tuo otsikko on eräästä tällä hetkellä radiossa soivasta biisistä, jota en muuten kyllä muista, mutta tuo kohta on tarttuva. Ja osuva. 

pps. kuvina tilanteista sometaukoviikolta, joita en minnekään jakanut. Ja silti ne tapahtui. Näytin nätimmältä meikin kanssa. Luka lähti liikkelle ja hänet löysi milloin mistäkin. Myös tukkaa hänellä on enemmän kuin isoveljellään vielä kaksivuotiaana. Ja isoveli kävi parturissa ja parturin jälkeen jätskillä :) 

Äitiyspakkauksen makuupussin uusi elämä

14.3.2018


Olen suuri äitiyspakkauksen fani ja mielestäni jokaisen äidin kannattaa se ihan yleisen aiheen kannatuksen takia ainakin kerran ottaa. Itse sain Lukalle vielä vuoden 2016 äitiyspakkauksen, jossa makuupussi oli sininen talviaiheinen. Jo Lukaa odottaessa mietin, että haluaisin itse päällystää äp-makuupussin jollain kivalla kankaalla ja kun näin Lapsiparkki-blogin Instagramissa hienon itse tehdyn, päätin ryhtyä kerralla tuumasta toimeen. 


Budjettia tähän ei tarvittu paljon sen enempää kuin taitojakaan. Haaveilin Marimekon kankaista, mutta loppujenlopuksi tämä Ikean kangas miellytti silmää oikein sopuisasti. Minun mielestäni koko homman juju oli vaihtaa vetoketju. Ronskisti leikkasin entisen vetskarin irti ja ostin tilalle tämmöisen ihanan tuhdin metrin mittaisen vetoketjun, joka aukeaa molemmista suunnista. Tästä on hyötyä ensi syksynä, kun poika ehkä kaipaa rattaissa vähän lämmintä ympärilleen, mutta äiti ei kyllä kaipaa niitä kuraisia kenkiä makuupussin sisään. Siispä vaan alhaalta pussi auki ja kengät jäävät pussin ulkopuolelle. 

Ainut ongelma oli tuon vetoketjun mitta. Se olisi saanut olla 4-5cm pidempi. Nyt se jäi ylhäältä hieman vajaaksi - olisihan sen voinut niinkin jättää, mutta päätin sitten käydä Kontista ostamassa käytetyn napin ja askartelukaupasta pätkän nahkaista nauhaa. Näin tuli vähän lisäsomistettakin pussiin. 



Musta kanttinauha siisti tuon yläreunan. Siitä siis jätin pois sen alkuperäisen lyhyemmän vetoketjun, kun se ymmärtääkseni on lähinnä vaunukäyttöä varten. Näin pussista tuli yläosastaan oikein siisti ja se asettuu rattaisiin kauniisti. Hintaa koko projektille tuli vain vähän reilu kymppi. 

Mitäs pidätte lopputuloksesta? Onko siellä muita makuupussin tuunanneita?  

Omasta mielestäni tästä tuli oikein kiva ja menee nyt kuosiltaan paremmin kevääseen ja istuu tosi kauniisti mustiin rattaisiin 💛

Sosiaalinen media - ystävä vai vihollinen?

5.3.2018


Hei, olen xenniaali. Olen syntynyt vuonna 1982, eli olen kasvanut lapsuuteni ilman internetiä ja sosiaalista mediaa. Lapsena yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin tapahtui joko kasvokkain näkemällä, puhelimella soittamalla tai kirjeillä. Muistan opetelleeni "pyöräyttämään" puhelimella mummille, siihen aikaan kun vielä puhelimissa oli pyöritettävä numerokiekko. Ystävälleni muutaman kilometrin päähän kirjoitin joskus kirjeitä, kun opin kirjoittamaan. Kirjeisiin oli hauska tiivistää viimeisimpien viikkojen tapahtumat ja kysellä toisen kuulumisia. 

Ensimmäinen internetyhteys meille tuli, kun olin itse yläasteella. Ruksuttava modeemi, joka käytti tiedon siirtoon puhelinlinjaa. Jos siis joku oli käymässä internetissä, puhelimella ei voinut soittaa. Sivut latautuivat etanavauhtia, mutta muistan silti sitä iloa ja hämmästystä, kun pystyi jollain hakukoneella hakemaan laulujen sanoja. Se oli ensimmäinen, mitä internetistä hain. Muistaakseni Spice Girlsejä. 

Opiskeluaikana yliopistossa netti oli jo arkipäivää ja sitä käytettiin päivittäin. Sähköpostit kulkivat ja jonkinlainen messenger oli käytössä ystävien kesken. Muistan pitkät viestittelyillat viereisessä asuntolassa asuvan ihastukseni kanssa. Se "plim" ääni, kun tiesi, että joku viesti oli saapunut.. ai että :) 

Sosiaalinen media tuli kuvioihin kun olin jo työelämässä. Facebook mahdollisti ihan uudella tavalla yhteydenpidon ja yhteydenoton ihmisiin. Kun olin työjuttujen kautta hieman tutustunut nykyiseen aviomieheeni, pyysin häntä jännityksellä Facebook-kaveriksi. Kun hän hyväksyi kaveripyynnön, ryntäsin heti katsomaan, onko hän varattu vai sinkku. Jep, siihen aikaan oli ihan tavallista, että oman profiilin etusivulla tämä tieto oli nähtävillä. Sinkku. JES!!

Tänä päivänä netissä ollaan koko ajan ja sosiaalinen media vie ainakin itsellä todella paljon aikaa päivästä. Miten paljon hyvää sosiaalinen media onkaan tuonut! Hauskaa pysyä kärryillä kavereiden tekemisistä, nähdä livenä reissukuulumisia ja heittää silloin tällöin joku kiva kommentti. Myös tuntemattomien ihmisten seuraaminen on parhaimmillaan todella inspiroivaa ja kenties myös vertaistukea tarjoavaa. Mutta kun siinä somessa on myös se kääntöpuoli. 

Ensinnäkin, some koukuttaa. En edes kehtaa laskea, montako kertaa päivässä kurkistan Instagramin ja Facebookin. Somella on niin helppo täyttää kaikki ennen tyhjäksi jääneet hetket bussin odottelusta bussimatkaan, vauvan päiväuniajasta vauvan kanssa olemisen aikaan. Toisekseen some tekee kateelliseksi. Miten tuolla aina tuntuu vaan olevan niin kivaa ja hauskaa? Tuolla on niin paljon ystäviä ja kavereita. Miten tuo osaa ottaa noin kauniita kuvia? Miksi minulla on noin paljon ryppyjä naamassa ja tuolla niin sileä iho ja täydellinen meikki, vaikka on kahden lapsen äiti? 

Puhumattakaan blogimaailmasta! Miten muilla on aina niin hienoja yhteistöitä? Miten joku ehtii kirjoittamaan postauksia jokatoinen päivä? Miksi tuo tyyppi käyttää niin ärsyttäviä klikkiotsikoita? Mun blogi on ihan kulahtanut ja kukaan ei lue ja en jaksa miettiä minne näitä omia postauksia Facebookissa tyrkyttäisi näytille. 

Somepaasto ei ole mikään uusi juttu, mutta en sitä itse ole kokeillut. Tätä ennen. Laitan tämän postauksen jälkeen viikon ajaksi kiinni Instagramin, Facebookin ja Bloggerin. Okei, suoraviestit jää päälle sekä faceen että instaan. Katsotaan, onnistunko elämään enemmän hetkessä, täyttämään tylsät hetket jollain muulla ja kenties olemaan hieman tyytyväisempi omaan elämään? 

Palataan siis reilun viikon päästä! 💚

Oletko sinä kokeillut somepaastoa tai tunnetko olevasi sellaisen tarpeessa? 

Miten sujuu kuntoprojektin kanssa?

4.3.2018



YHTEISTYÖSSÄ FIT TAMMISTO

Vuodenvaihteessa päätin, että nyt kun synnytyksestä on kulunut puoli vuotta, eikä vaaka vieläkään siirry pienempien lukujen suuntaan, on aika ryhtyä toimeen. Olin täysin kyllästynyt pursuamaan yli treenihousujen vyötäröistä, jaksamaan huonosti ja käyttämään pari kokoa totuttua suurempia vaatteita. Aseiksi "ylipainoa" ja huonoa kuntoa vastaan otin nyt rakkaaksi jo tulleen salini Fit Tammiston sekä Fitmama-dieetin. Sanotaan, että laihduttamisessa 80% on ruokavaliota ja 20% treeniä. Omalla kohdallani treenillä on ollut ihan valtava vaikutus, josta vain osa on fyysistä. Olen nauttinut niin valtavasti salilla käymisestä. Juoksumatolla hölkätessä voi kuunnella suosikkibiisejä ja vain fiilistellä kaikkea mukavaa. Kerrankin sallittua olla "tekemättä mitään" ja antaa ajatuksien lennellä. Kertaakaan ei ole tarvinnut pakottaa tai tsempata itseään lähtemään salille - se on aina ollut kivaa. 

Salilla on tullutkin käytyä 3-5 kertaa viikossa. Alkuvuodesta mukana oli hot jooga, jossa kävin suunnilleen kerran viikossa. Sali on minulle kuitenkin se juttu tällä hetkellä. Siellä minulla on vahva ja pystyvä olo. En ole mikään supertreenaaja ja se on ihan ok. Fit Tammisto painottaakin aina sitä, että sali on kaikille avoin. Vaikka ei olisi koskaan mitään liikuntaa harrastanut, voi Fit Tammistoon reilusti mennä tutustumaan salin ja treenin maailmaan. Samaan aikaan sinne ovat tervetulleita pullealihaksiset ammattitreenaajat. Mielestäni on tosi tärkeä juttu madaltaa liikunnan ja kuntoilun kynnystä myös ihan vasta-alkajille. 




Ruokavaliossa olen noudattanut syksyllä ostamaani FitFarmin Fitmama-dieettiä. Se on todella järkevä, perustuu puhtaan, terveellisen ruuan syömiseen ja vaihtoehtoja aterioihin on niin paljon, että kyllästyä ei oikein voi. Eikä nälkäisenä tarvitse olla. Pieniä muokkauksia itse olen tehnyt, kuten siirtänyt iltaruualta vähän hiilihydraatteja iltapalalle sekä käytän sokeroimattoman mehukeiton sijaan sokerilla makeutettua, koska en halua syödä makeutusaineita. Okei, myönnetään, joskus teen poikkeuksia, kuten uuden Valion appelsiini-suklaa-proteiinivanukkaan kanssa. Se vaan on niin hyvää ja kätevä mukaan otettava välipala. 

Noin kahden viikon välein pidän vapaapäivän, jolloin voin syödä mitä vain. Eilen oli juuri tällainen päivä. Söin aika monta palasta suklaakakkua, pienen pussin karkkia sekä lounaaksi riisipuuroa ja iltaruuaksi pizzaa. Nämä vapaapäivät periaatteessa kai ehkä buustaavat aineenvaihduntaa, en tiedä, itselle ne ovat tärkeitä sen takia, että vapaapäivän jälkeen jaksaa taas palata dieettiin ja syödä rajoitettuja ruokia sen muutaman viikon eteenpäin. Niin, ostan myös joskus kauppareissulla muutaman lakritsipalan ja napsin ne kotimatkalla. Tämmöiset pienet joustot mielestäni on vain päälle ja jaksamiselle hyväksi. 

No, mitä tuloksia sitten on näkynyt? 



Kahdessa kuukaudessa vaaka on tullut alaspäin viisi kiloa. Todella mahtava juttu! Mittoja otan vyötäröltä, ylälantiolta (pömppismahan kohdalta) ja lantiosta (eli hanurin ympärys). Vyötäröltä on senttejä lähtenyt kahdessa kuukaudessa 4cm, ylälantiolta 7cm ja lantion ympäryksestä 4cm. Eikös olekin aina hieno juttu?? 

Tavoitteisiin nähden ollaan vähän yli puolen välin. Minulla on tavoitepaino 66-68, miten nyt siihen välille sopivasti tuntuu pääsevän ja paino asettuvan. Mitat ovat hieman tärkeämmät, koska eihän sitä vaa'an lukemaa käytännössä koskaan tarvitse. Jos saisi vielä muutamat sentit ympäriinsä pois, niin olisi tosi hyvä. Sitten mahtuisi taas yläosasta 38 koon vaatteisiin ja alaosasta 40 kokoon. 

Huhtikuun loppuun joka tapauksessa lopetan dieetin, koska onhan tämä ihan älyttömän rasittavaa tehdä monet ruuat perheelle! Kaipaan myös muutamia ruokia, kuten sushia, maapähkinävoita, smoothieita, tuorepuuroja ja mustikkapiirakkaa :) Hyvällä ystävälläni on itseasiassa yhtä aikaa käynnissä painonpudotusprojekti ja onkin hauska saada sieltä tukea, tsemppiä ja huumoria. Ollaan päätetty, että kun toukokuussa molempien projektit on saatu päätökseen, lähdetään käymään Tallinnassa päiväristeilyllä ja otetaan lasilliset skumppaa :) 



Haluatteko, että palaan vielä projektin kulkuun ja kuulumisiin tässä matkan varrella, tai työn päätteeksi? 

Olen itse tähän kuntoprojektiin todella tyytyväinen! Ihanaa nähdä tuloksia ja tuntea itsensä kevyemmäksi ja vahvemmaksi 💪💞


Neuvola taskussasi - joko olet tutustunut Layetteen?

2.3.2018


YHTEISTYÖSSÄ LAYETTE

Tämä ei ole blogiyhteistyö, josta itse jotenkin hyötyisin, vaan ihan täydellä sydämellä haluan tukea ja nostaa esille ystäväni firman sovellusta. Muistatko, kun jokin aika sitten esittelin Sinin Inspiroivat naiset -sarjassa? Tunnen tämän supernaisen sitä kautta, että mieheni on lapsuudenystäviä Sinin miehen kanssa. Tavatessamme Sini teki vielä kätilön töitä ja oli juuri muuttamassa perheensä kanssa väliaikaisesti Kaliforniaan. Siellä kai naiseen tarttui yrittäjyyden innostus ja pian Suomeen palattuaan hän huomasi olevansa kahden yrityksen toimitusjohtaja. Toinen yrityksistä on Applicado ja sen tuote on hienon menestyspotentiaalin sovellus, Layette.

Layette oli itselleni sanana uusi, joten pitihän se googlata. Sanan tarkoittaa settiä vaatteita, petivaatteita ja joskus myös hygieniatarvikkeita, jotka varataan vastasyntyneelle. Ei ehkä suomalaisin nimi, mutta kaunis, kansainvälinen ja merkitykseltään tähän hommaan täydellinen.


Layetten idea on tuoda jokaiselle helposti käden ulottuville maailman paras neuvolatieto. Sovelluksesta löytyykin laajasti luotettavaa tietoa niin raskauteen, kuin vauva-aikaan liittyen, aina taaperovuosiin asti. Meillä Nooa on juuri Layetten tämänhetkisen "ikärajan" yli, ehkäpä tulevaisuudessa sovelluksesta löytyy kiinnostavia juttuja myös päälle kolmevuotiaan kehitykseen liittyen. Yksi hyödyllinen poiminta on esimerkiksi vauvojen ja lasten ensiapuun liittyvä tieto. Näitä asioita tulee ihan liian harvoin kerrattua, vaikka tosipaikan tullen osaaminen voi kirjaimellisesti pelastaa henkiä. Miksipä siis ei seuraavan kerran bussia odotellessa palauttaisi mieleen lapsen elvytystä tai vaikka miten nenäverenvuoto tyrehdytetään? 

Sovelluksesta ei löydy mitään sellaista tietoa, mitä ei muualta saisi, mutta sen nerokkuus piileekin siinä, että puhelin on aina kätevästi mukana ja siitä on nopea katsoa mielessä oleva asia, juuri silloin kun siihen pieni hetki aikaa löytyy. Junassa, vauvan päiväunien aikaan, vaunulenkillä ollessa...


Sinillä ja hänen jengillään on valtava halu kehittää Layettea eteenpäin ja he ottavat tosi mielellään vastaan kaikkia ideoita. Sekä hyvää palautetta että kritiikkiä. Jos siis olet jo ladannut sovelluksen ja siitä on herännyt joku ajatus, voit kommentoida tähän alas ja välitän kaikki tiedot Sinille. Jos et halua julkisesti ajatuksiasi kirjoittaa, voit kirjoittaa myös blogin sähköpostiosoitteeseen pandamamablogi@gmail.com.

KELPAISIKO 200 EUROA?

Anteeksi iso fontti, mutta kun mulle tosi hyvin kelpaisi :) Layettessa on juuri nyt meneillään 200 euron arvonta, johon voi osallistua yksinkertaisesti klikkaamalla sovelluksen sisällä arvonnan painiketta. Osallistumiseen on aikaa 12.3. saakka, joten vielä hyvin ehtii 💖

Onko sinulla kokemusta erilaisista pregnancy appeista tai vauvojen ja lasten hoitoon tukea tuovista sovelluksista? Mistä olet tykännyt? 



CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan