ELOKUUN SUOSIKIT

27.8.2016

#1 Sinkkuelämää



Niin ihanan turvallista ja rentouttavaa katsoa aina päivän päätteeksi yksi jakso Sinkkuelämää. Niitä samoja jaksoja, jotka on nähnyt jo neljä kertaa, mutta.. silti.


#2 Farkut


Farkkujen ostaminen on ihan sairaan vaikeaa. Itselläkin on sen verran jaloissa pituutta ja reisissä ja pepussa leveyttä, että mitkään ginatrikoon pillifarkut ei mene, vaikka koko olisi XXL. Arvatkaa mistä löysin siis täydellisesti istuvat farkut? Citymarketista!! Kävin joskus ruokaostosten ohessa siellä vaatepuolella pyörähtämässä ja sovitin farkkuja. Ai vitsit! Ja hinta oli erittäin maltilliset 30 euroa.


#3 Nukkuminen


Olen elokuun aikana saanut kahdesti nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Ja minähän olen nukkunut. 11 tuntia. Kyllä, pystyn helposti nukkumaan yhdentoista tunnin yöunet. Se FIILIS aamulla, kun ei yhtään väsytä!


#4 Ystävyys


Elämässä ystävät on tosi tärkeitä. On ihanaa, että meillä on tässä asuinalueella pari sellaista ystävää, että äiti on hyviä ystäviä äidin kanssa ja Nopsu lasten kanssa. Yksi tämmöinen hyvä ystävä aloitti juuri samassa päiväkodissa Nopsun kanssa. Osuttiin alkuviikosta yhtä aikaa hakemaan poikia, ja onko suloisempaa näkyä kuin tämä? Näin kärryteltiin kotimatka. Toivottavasti pojat säilyvät aina hyvinä ystävinä!

Elokuu vaihtuukin ensi viikolla jo syyskuuksi! Mukavaa viimeistä virallista kesäviikonloppua kaikille! Ja onnea siskolle uuteen kotiin :)


Sinkkuelämää-kuva www.hbo.com 

NOPSUSMIT

23.8.2016


Kuten jo mainittu, kyselyikä on vahvana päällä. Automatkalla juuri ennen pysähdystä tykitys oli taas aivan jatkuvaa eikä mikään vastaus riittänyt tyydyttämään tiedonjanoa. Kun käveltiin yhdessä taukopaikalle, J kysyi Nopsulta, että "Miksi sinä kyselet ihan koko ajan?", johon pieni kultamurunen vastaa kirkkain silmin:

"Siksi... kun minuun on nyt laitettu niin paljon kysymyksiä." 



* * * 

Tunnin mittaisessa nukkumaanmenovetkuttelussa kysyn, että "Eikö sinulla muka oikeasti ole yhtään väsy?" 

"Ei, lintu on nokkassut sen pois."



* * * 


Nopsu kyseli rollaattorin nähdessään, että onko tuo aikuisille vai lapsille. Vastasin, että se on enemmänkin vanhoille ihmisille, vanhuksille. Hetken päästä kuului kysymys:

"Minne ne vanhukset pitää heittää?"

Johon minä hämmentyneenä, "No ei niitä vanhuksia minnekään heitetä, miksi ne nyt jonnekin heitettäisiin?"

"No kun jos ne on vanhoja."

Aivan joo, vanhaksi mennyt jugurtti heitetään pois tai vanhat lehdet. Aivan. I see your point my son.



* * *


Legoalustasta oli kulmasta lohjennut palanen. Kyselin sitten kovasti, että mitenkäs näin on käynyt? Mitä sille on tapahtunut?

N: "Nooo... ukkonen on varmaan puraissut sen irti."

Varmaan joo.





MIKSI?

21.8.2016





Siis onhan se huippua, kun lapsi kyselee ja saat selittää sille asioita, mutta voi härreguud siihen osaa myös väsyä, koska kysymysten tulva on aivan loputon!

"Äitillä onkin jo vähän nälkä."
N: "Miksi on?"
"No, maha vähän kurnii.."
N: "Miksi kurnii?"
"No, kun on nälkä!"
N: "Miksi on nälkä?"
"No kun on jo pitkä aika aamupalasta?"
N: "Miksi on pitkä aika?"

Öö...

"No siksi, kun on pitkä aika. Kun siitä on jo pitkä aika kun herättiin."
N: "Miksi on pitkä aika kun herättiin?"
"No siksi kun sinä heräsit aika aikaisin."
N: "Miksi?"
"No, niinpä, MIKSI??"
N: "Miksi heräsin?"

Öööö..

"No sinua ei varmaan enää nukuttanut."
N: "Miksi ei nukuttanut?"
"No sitä minäkin aamulla mietin!"
N: "Mitä mietit?"


Tätä jatkuu meillä non-stoppina mistä tahansa aiheesta. Olen tähän asti koettanut välttää sanomasta "En tiedä", mutta nyt vaihdoin taktiikkaa - annan muutamat vastaukset siihen asti, kun oikeastikin osaan vastata, mutta esim. se, että minne mikäkin bussi menee ja miksi, miksi talo on rakennettu niin, että se pysyy pystyssä, mikä se ääni oli (ja kun et oikeasti kuullut mitään ääntä), niin..

EN TIEDÄ.

Kyselykautta kellään muulla meneillään?? :D 


FLOUUU

19.8.2016






Apua, en koko viikkona ole saanut tänne ladattua kuvia ja nyt karkasin tauko-tyyppisesti kesken työpäivän työkoneella kuvat tänne lataamaan! Here we go, tässä terkut sunnuntailta!



Sunnuntaina oli mahtis päivä, koska päästiin J:n kanssa ihan kunnon treffeille! Meille oli siunaantunut liput Flow-festareille ja kuulkaa kuulkaa siitä on oikeasti kymmenen vuotta, kun meikäläinen on käynyt festareilla! Ja jos nyt lasketaan, että tähän mennessä kahdesti ollaan oltu Nopsun luota molemmat poissa enemmän, kuin tunti tai kaksi, niin olihan tuo päivä jo itsessään postauksen arvoinen.

Festarit oli kiva tapahtuma, bongattiin muutamia hyviä artisteja ja itselle puoli huivia oli katsella kaikkien pukeutumista ja meikkejä ja hiuksia. Tuli kuulkaa kuulkaa niin vanha ja nukkavieru (onko se sana?) olo, kun näki noita niin tyylikkäitä ja sileänaamaisia parikymppisiä pörräämässä kikattaen kavereidensa kanssa. Kuten äitini monesti on sanonut, sitä aina toivoo, että olisipa kymmenen vuotta nuorempi tällä samalla elämänkokemuksella!

Täytyy sanoa, että kuitenkin ennemmin itse laitan rahat musiikin suhteen siihen, että käyn joskus katsomassa jonkun hienon keikan, jossa on muhkea lavashow. Sellaisessa pystyy nauttimaan musasta paljon enemmän. Festareilla on tietysti se oma tunnelmansa ja omat juttunsa, mutta ehkä nuo keikat on tällä hetkellä enemmän omaan makuun.

IHANAA oli viettää kuitenkin paljon aikaa tuon aviopuolison kanssa. Vaikka aina väitetään, että ei me silleen tarvita mitään parisuhdeaikaa, niin on se silti ihana muistuttaa itseään, että "Ai niin, tää oli just se huippu tyyppi ja ihana poika, johon silloin ihastuin, koska se vaan on niin hauska ja symppis ja huomaavainen" <3

Kävikö joku muu tänä vuonna Flowssa? Mitä piditte? 


MITÄ KUULUU RUOKAVALIOLLE

13.8.2016


Pojat lähtivät yönylireissulle ja minä sain sitä myöten ihanaa omaa aikaa. Voitteko uskoa, nukuin 11 tuntia viime yönä! Itseasiassa, minä voin itse oikein hyvin uskoa, sillä olen ollut aika väsynyt viime viikot. Jotenkin asuntostressi ja työn alkaminen ja Nopsun hoitoon paluu on aiheuttanut stressiä, jonka lisäksi on vaan iltaisin tullut kukuttua liian pitkään. Eilen siis vaan söin hullut karkkiöverit ja menin aikaisin nukkumaan. Tänään jaksoin jopa salille ja nyt olen monta tuntia vaan järjestellyt ja siivonnut. Hyvä minä!!

Ajattelin palata hieman kertomaan, mitä kuuluu minun ruokavaliotestille!

Testin alusta on nyt kolmisen viikkoa ja en todellakaan voi sanoa, että olisin koko aikaa syönyt sokeritonta, vehnätöntä ja maidotonta ruokaa. Jos ehkä puolet ajasta. Isommat poikkeukset teki Joensuun reissu ja flunssa. Olen myös ihan tietoisesti ottanut kahvitellessa palan suklaakakkua ja syönyt leffassa karkkeja. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut näissäkin tutkia, miltä nämä poikkeukset tuntuvat kropassa.

Havaintoja sokerittomasta, vehnättömästä ja maidottomasta ruokavaliosta
  1. Kuten jo aiemmin mainitsin, välttely on oikeastaan tosi helppoa. Lähes aina löytyy vaihtoehto. Houkutukset on koskeneet vain ja ainoastaan sokerisia herkkuja, mikä ei ole mikään yllätys. Pahin on töissä iltapäivä, kun alkaa vähän virta loppua, niin siinä jos tulee tarjolle keittiöön jotain herkkuja, niin minun itsekurini ei riitä vastustamaan. 
  2. Vatsassa on tuolla ruokavaliolla paljon parempi olo. Turvotus on poissa ja (öhm) ilmavaivat myös. Ihottumat tuntuu voivan paremmin, mutta tähän pitäisi saada pidempi testijakso aikaan. 
  3. Parasta on ollut se ihmeellinen rauhallinen olo ja tyytyväisyys omaan kroppaan. Se jotenkin kumpuaa siitä, kun tietää, että syö terveellistä ruokaa, eikä kuormita ruuansulatausta turhaan. 



Havaintoja sokerista
  1. Kun totuttaa kroppaansa sokerittomuuteen, riittää pienempikin pala herkkua. Yleensä. Tähän ison poikkeuksen tekee STRESSI. Jaksan muuten ihan hyvin valita järkeviä vaihtoehtoja, mutta auta armias, jos syystä tai toisesta iskee stressi päälle, niin marssin kauppaan, ostan karkkipussin ja puputan sen pinnasta pohjaan asti. 
  2. Jos syö enemmän kuin pienen annoksen sokeria (nimimerkillä torstaina pussi karkkia, puoli suklaalevyä ja leivos), tulee huono olo. Väsymys, mahan turvotus, ilmavaivat (anteeksi taas suorapuheisuuteni), hampaita alkaa vihlomaan (psykologista? ehkä..) ja aamulla päänsärky. 
  3. Suurin ilon aihe muuten sokerittomien tuotteiden saralla oli kuvassakin näkyvä mehu. Se on sokeritonta ja myös makeutusaineetonta! Mahtava löytö! 

Havaintoja maidosta
  1. Kannattaa tutkia tarkkaan soija- ja kauramaitojen tuoteselosteet. Moneen nimittäin on lisätty sokeria. Ja sitten kun löytää hyvän sokerittoman ja jopa luomu-vaihtoehdon, niin eikös siitä sitten puutu d-vitamiini ja kalsium. Oatlyn perus kauramaito tuntuu olevan yksi parhaista. 
  2. Maustamaton kaurajugurtti on.. pahaa. Tosi pahaa :) Soijajugurtti maistuu paljon paremmalta. Kaikissa maustetuissa "kasvijugurteissa" on sokeria, joten valittava on maustamaton ja siihen sitten sekaan hedelmiä, sosetta, hunajaa tai muuta vastaavaa. 
  3. Kurkun tukkoisuuteen ei tämä maidottomuus tunnu vaikuttavan. Tukkoisuus pahenee kovasti aina töissä, joten uskon, että ilmastointi on pahin vihollinen. Epäilen myös hieman toimistomme sisäilmaa, mutta onneksi olemme pian muuttamassa uusiin tiloihin. 



Havaintoja vehnättömyydestä
  1. Tämä on ollut helpoin jättää pois. Pastan tilalle riisinuudelit ja leiväksi joko gluteenitonta tai ystäväni vinkkaamaa 100% kauraleipää, jossa ei siis ole vehnää. 
  2. Olen tehnyt itse mysliä, mikä on maailman helpointa ja lopputulos maailman herkullisinta. Peittoaa mennen tullen valmismyslit. 
  3. Kumpi vatsan toimintaa paremmin rauhoittaa, vehnättömyys vai sokerittomuus, on vielä vähän mysteeri. 
Tuli kyllä oikein kunnon ajatuksen virtaa -postaus. Pahoittelut! Tässä kuitenkin tämän hetken havaintoja. Jatkan tästä eteenpäin edelleen näitä kolmea vältellen ja korvaavia vaihtoehtoja keksien. Voi olla, että maidon kohdalla palaan takaisin luomumaitoon ja maustamattomaan jugurttiin, mutta toisaalta nuo kasviversiotkin on ihan yhtä helppo valita ruokakoriin. Sokerin koetan pitää poissa "perusruokavaliosta" ja ottaa sitä vaan muutamia kertoja viikossa tietoisesti valiten, kun oikein hyvä herkku tarjolla tai haluaa vähän laittaa elämän risaiseksi. Vehnän välttäminen on niin helppoa, että sitä varmaankin jatkan. Kun eihän siitä valkoisesta puhdistetusta jauhosta mitään hyötyjäkään ravinnollisesti ole. 

Maistuvaa, herkullista viikonloppua kaikille! Meille onkin huomenna luvassa Tosi Erityinen Päivä, josta teen kyllä ihan oman postauksen!! :) 


ps. 86% tumman suklaan sallin itselleni muutaman palan verran ihan päivittäin, satoi tai paistoi :)

KYNSIKATASTROFI

9.8.2016


Eilen illalla koin kauhunhetkiä. Okei, ehkä ei ihan kaikessa mittakaavassa kauhunhetkiä, mutta silti. Geelilakkaukset kynsissä olivat kasvaneet niin paljon "ulos", enkä saanut uutta aikaa varattua (jep, siihen oli syynsä, kun he sanoivat, että kannattaa varata ajoissa), joten päätin kynsitytön ohjeiden mukaan itse ottaa nuo geelilakat pois.

PRKL.

Kävin apteekista asetonia. Lorotin sitä pumpuliin. Iskin pumpulit kynsien päälle ja käärin sormenpäät folioon. 20min. Foliot tuntui painavan kynsiä aika paljon, mutta luulin vaan kietoneeni ne liian tiukalle.

Otin avaruussormet pois ja kauhukseni huomasin, että kynnet olivat taipuneet ihan semmoiselle käppyrälle. Niin että kynsien kärjet meinasivat "päädystä" katsottuna muodostaa lähes ympyrän. Se muuten ei tuntunut sormissa kivalta! Sen sijaan LAKKA oli kuin ei mitään!! Paniikissa leikkasin kynsistä heti pois kaiken mitä saksilla sai ja aloin viilaamaan lakkaa pois. Se kun oli myös mainittu lakkauksenpoistokeinoksi. Viilaaminen helpotti kynnen taipuneisuuteen, mutta sitten olinkin kuvan kaltaisessa tilanteessa.

Voin sanoa, että pääsi pari kirosanaa.

Tuon lakan viilaamiseen tarvitsisi hiomakoneen. To-del-la rouhea kynsiviila kului lähes loppuun, että pääsin tuohon vaiheeseen. Nyt sitten kynnet näyttää tältä ja mietin, että mitä ihmettä teen? En aio mennä sinne liikkeeseen (jonne ei kyllä saa niitä aikojakaan) maksamaan 20e loppujen poistamisesta. En kyllä myöskään uskalla sillä lähes-hiomakoneella viilata ihan omaan kynteen asti, koska siinä lähtee sitten helposti oma kynsi mukaan. Uusi kierros (varovasti) asetonipumpuleilla ei auttanut mitään.

No niin, kynsi-ihmiset, whattuduu?? 
Pistänkö hanskat käteen kolmeksi kuukaudeksi vai käynkö purkin kimallelakkaa ja kuljen sellaisessa lookissa niin kauan, kunnes nämä möntit on kasvaneet ulos? 




RAAKAKAKKUA KESÄN MARJOISTA

5.8.2016



Pihassamme kasvaa punaviinimarjapensaita. Mikä onni! Olen kerännyt niistä jo monta kuppia syötäväksi ja hieman pakastimeenkin. Eilen pyöräytin niistä raakakakun. Reseptille tuli instagramin puolella jo pyyntöä, joten tässä se jakoon.

Pari huomiota tehtävä tosin; pohjaan vaihdoin alkuperäisen reseptin saksanpähkinöiden tilalle mantelijauhoa ja karkeaa kaurajauhoa, koska olen allerginen saksanpähkinöille. Kaurahiutaleiden takia kakku nyt ei sitten ihan virallisesti raaka ole. Ja toinen, tärkeähkö huomio; jos haluat pitää sauvasekoittimesi hengissä, säästä se tältä kakunteolta! Tähän toden totta tarvitsee jonkinlaisen monitoimikoneen, joka jauhaa sekä pohjan että erityisesti päällisen sileäksi. Nyt jälki oli vähän "rouheampi" ja Seppo Sauvasekoitin piti pistää jääkaappiin jäähtymään välillä :)

PUNAVIINIMARJARAAKAKAKKU

Pohja 
8 taatelia
60g kaurajauhoa
80g mantelijauhetta
ripaus suolaa

Täyte
200g viinimarjoja (punaisia tai mustia)
1,5dl kookosöljyä
1-1,5 dl hunajaa
1/2 tl vaniljaa
3rkl sitruunamehua
250g liotettuja cashewpähkinöitä

Laita cashewpähkinät (ja taatelit, mikäli käytät kuivattuja) likoamaan vähintään tunti ennen kakun tekoa. Jos jätät likoamaan yön yli, nosta kupit jääkaappiin. Kaada molemmista vesi pois liotuksen jälkeen. Valmisteluna jauha myös kaurahiutaleet blenderissä, jos teet tämän reseptin mukaan.

Pohjaa varten sekoita monitoimikoneessa (tai jollain supersauvablenderillä) taikinaksi taatelit, kaurajauho, mantelijauhe ja ripaus suolaa. Painele pohjaksi noin 20cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan.

Sulata kookosöljy juoksevaksi. Surista sekaisin tasaiseksi massaksi kaikki täytteen ainekset ja kippaa ne pohjan päälle.

Anna kakun seisoa hetken aikaa kylmässä ennen tarjoilua.



Resepti muokattu Yhteishyvä-lehden tarjoaman reseptin pohjalta.

HÄÄHUMUA JOENSUUSSA

1.8.2016

Viimepäivät on ollut blogin puolella hiljaista - vaan ei oikeassa elämässä! Tervetuloa tirkistämään päiväkirjaani :)


26.7. tiistaina

Lähdettiin aamulla kymmenen aikaan ajamaan kohti Joensuuta. Matka meni yllättävän mukavasti. Alkumatka leikittiin niitä näitä. Sitten Heinolassa stoppi, jolloin leikkiä ja ruokaa (ja äidille Marimekon outletin alennusmyyntiä), jonka jälkeen tuli aika pian pienimmälle uni. Toinen stoppi Varkaudessa vanhalla rautatieasemalla, josta oli tehty todella symppis kahvila / sisustusmyymälä. Suosittelen! Perillä oltiin viiden aikoihin.




27.7. keskiviikkona

Aamulla kymmeneksi mentiin J:n kanssa hoitamaan pankkiasioita. Saimme ihanan lomapäivän, joka tuntui ihan kauempanakin vietetyltä ajalta, koska aamulla oli jo reilusti yli 25 lämmintä. Käytiin ennen pankkia jääkahveilla ja pankin jälkeen mentiin terassille pizzalle. Sen jälkeen minä suuntasin hyvin ilmastoituun kampaamoon iltapäiväksi. Tukasta lähti muutamat sentit ja tuli hieman vaaleita raitoja lisää.

Illalla pidimme morsiamen, sulhasen, kaason ja bestmanin palaverin, jossa käytiin läpi koko hääpäivän aikataulut ja tapahtumat.




28.7. torstaina

J tuli yöllä kipeäksi ja joutui siis jäämään pois meidän mökkireissulta. Minä, Nopsu ja äitini hypättiin siis aamupäivällä autoon ja hurautettiin noin tunnin matka meidän mökille. Se on siis isovanhempieni mökki, jota he edelleen (molemmat reilusti yli 80-vuotiaita) pitävät huippukunnossa yllä. Mökkiin kuuluu päärakennus, saunarakennus (jossa takkatupa), puuliiteri, vessa, autokatos ja grillikatos. Sekä tietysti kasvimaa ja kasvihuone vielä siihen lisäksi! Minun mummi ja ukki tykkäsivät aivan valtavasti, kun saivat kunniavieras-Nopsun vihdoin ja viimein käymään.



29.7. perjantaina

Perjantaina käytiin valmistelemassa hääpaikka juhlaa varten. Väänsimme myös tuonakin päivänä asuntoon liittyvää tarjousta - sillä lopputulemalla, ettemme vieläkään päässeet yksimielisyyteen hinnasta. Jätimme siis toistaiseksi tuon asunnon nyt odottamaan ja katsomme, josko sen hinta laskee tai tarjolle tulee muuta mielenkiintoista.




30.7. lauantaina

Hääpäivä! Aamulla minä vein siskon kampaajalle ja meikkiin. Sitten valmistauduin itse äitini luona ja puolen päivän aikaan lähdimme valokuvaukseen. Kahdelta oli vihkiminen samassa kirkossa, jossa kolme ja puoli vuotta sitten meidätkin vihittiin - sattuipa vielä sama pappikin!

Juhlat olivat Suhmurassa, noin 20 minuutin ajomatkan päässä kirkolta. Hääjuhla sujui mukavissa tunnelmissa ja aika rauhallisesti. Morsian oli aivan huippukaunis mustavalkoisessa morsiuspuvussaan ja pitkissä tummissa hiuksissaan. Pari oli kymmenen yhdessäolovuoden jälkeenkin sen näköinen, että ovat aivan korviaan myöten ihastuneita toisiinsa. Itseä jännitti kyllä kovasti kaason tehtävä ja aika paljon siihen kuulkaa kuuluukin järjestelyä ja vastuuta! Jäi itselle kyllä sellainen fiilis, että olisi pitänyt ehtiä tekemään paljon enemmän, mutta pari ja vieraat olivat tyytyväisiä, joten ehkä voin itsellenikin antaa rauhan.



31.7. sunnuntaina

Tänään sitten ajeltiin takaisin kotiin. Ensin oli tarkoitus ajaa vasta myöhään illalla, mutta kun tajusimme, että huomenna on jo (iik!!) Nopsun eka hoitopäivä loman jälkeen, niin sehän tarkoittaa, että on meidän ehdittävä tänään purkaa tavarat, pestä pyykit, käydä kaupassa ja pakata hoitokamppeet - niin olihan meidän tultava jo hyvissä ajoin.


Apua, voinko vielä hetken ajatella, että lomaa ja kesää on vaikka kuinka jäljellä?? Voinhan?! Edes tämän illan vielä!


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan