Kaksplus.fi

13.11.2017

ASUNTOHAAVEITA - USKO TAI ÄLÄ

Rakastan asuinaluettamme ja kotimme on ihana. Okei, muutama neliö siinä saisi olla lisää, etenkin kohdistettuna poikien huoneisiin. Enhän vielä kauppoja tehdessä tiennyt edes, tuleeko meille toinen lapsi. Oikeastaan ensimmäistä kertaa huomaan asuvani asunnossa, jossa potentiaalisesti voisimme asua koko loppu elämämme. 

No siitä se ajatus sitten jotenkin lähti. Että jos me vielä joku päivä muutamme tästä pois, niin mitkä olisivat ne asiat, jotka saisivat meidät muuttamaan Mistä vielä haaveilla? 


Uusi asunto

Nykyinen kotimme on 12 vuotta vanha. Tässä on asunut monta lapsiperhettä ja pakko sanoa, että ihan täydellä sydämellä tästä asunnosta ei ole pidetty huolta. Olemme tehneet valtavasti kunnostavia toimenpiteitä ja soitelleet huoltoyhtiötä sekä sähkömiestä fiksaamaan ne asiat, joihin itse emme pysty. Tilanne tällä hetkellä on varsin mukava, mutta ai että millaista olisi joskus vielä muuttaa ihan uuteen asuntoon! Sellaiseen, jossa kukaan ei ole ennen asunut. Tai täysin vastaremontoituun. Kiiltävät kaakelit, moderni sisustus, sileät lattiat ja toimivat kaikki vimpstaakkelit. Tästä voi hyvin vielä haaveilla!  




Iso lasitettu parveke

Oma piha on aivan ihana juttu. Varsinkin, kun on pieniä lapsia. Aikuisen näkökulmasta omasta mielestäni aivan yhtä ihana on iso lasitettu parveke. Jos ajatellaan, että pojat olisivat jo isompia koululaisia, niin voisin hyvin vaihtaa pihan tuollaiseen parvekkeeseen, jonne rakentaisi ihanan sohvanurkkauksen tyynyineen tai pöytäryhmän aurinkoisia aamupaloja varten. Koska Suomessa asumme, kesä on harmittavan lyhyt ja lasitetulla parvekkeella käyttöaikaa on vuodessa huomattavasti pihoja enemmän. 



Kodinhoitohuone

Tämä valitettavasti todennäköisesti jää ikuisesti vain haaveeksi, sillä asunnossa täytyisi neliöitä olla reilusti enemmän, jotta niihin mahtuisi kodinhoitohuone. Ja niitä reiluja neliöitä ei saa näiltä leveyksiltä, joilla haluamme pysytellä. Olen kuitenkin aidon kateellinen jokaisesta pikkulapsiperheestä, jolla kodinhoitohuone on käytössään. Etenkin, jos huoneesta on käynti ulos. Siitä ovesta vaan lapset kurakelillä sisään, vaatteet ja kengät kodinhoitohuoneeseen roikkumaan. Eipä pyykkivuoretkaan tukkisi kylpyhuonetta, vaan ne voisi hoitaa tuolla nätisti pesuun ja lajitella jokaisen omaan pinoon. 



Viides huone

Samoin, todennäköisesti ikuinen haave vaan. Yksi ylimääräinen huone toimisi loistavasti työhuoneena ja vierashuoneena. Molemmille meillä olisi hyvin käyttöä. Tällä hetkellä työpiste meillä on alakerran olohuoneessa ja ihan mukavasti se siinäkin menee. Yhden vieraan nukkumispaikka on olohuoneen sohvalla. Sohvan valinta onneksi meni täydellisesti nappiin ja siinä on oikein mukava myös nukkua. 



Helsinki

Harmillista, mutta totta - Helsingin puolella monet kunnalliset palvelut on hoidettu paremmin, kuin muutamissa lähellä olevissa kunnissa. Samoin meidän molempien työt, etenkin J:n työt, tulevat aina olemaan Helsingissä. Näin äitiyslomalla on helppo unohtaa päivittäisen työmatkan vaikutus arkeen, mutta tottahan se on, että jos työmatka lohkaisee päivästä kolmekin tuntia, on se ihan kamalan paljon pois ajasta perheen kanssa. Minulla tällä hetkellä luojan kiitos ei ole noin karmea työmatka, mutta yhdessä vaiheessa, kun hain työtä, joka sijaitsi Lauttasaaressa, olisi yhteen suuntaan matkan kesto ollut 1h15min. Tällä hetkellä meiltä töihin pääseen puolessa tunnissa, joka on pk-seudulla todella kohtuullinen aika! Ei siis ehkä Helsinki sinällään, vaan se, ettei työmatkoihin kuluisi mahdottoman kauan aikaa. 


90+ neliötä

Tämä viimeinen haave voisi toteutua, jos muuttaisimme rivitalosta kerrostaloon. Tätä nykyistä enempää asuntolainaa meistä kumpikaan ei halua ottaa, mutta silti olisi mukava saada hieman enemmän tilaa. Täydellinen olisi noin 95 neliötä kahdessa tasossa tai 90 neliötä yhdessä tasossa. Onneksi olemme miehen kanssa sen verran samoilla linjoilla, ettei kumpikaan meistä haaveile omakotitalosta. Rivitalo on paras mahdollinen ratkaisu, kerrostalo mahdollinen sekin. Ehkä juuri näin, että jos onnistuisimme kohtuuhinnalla saamaan uuden kerrostaloasunnon reiluilla neliöillä hyvältä sijainnilta.


Millaisia asuntohaaveita teillä muilla on? 
Millaisia rajoitteita haaveille antaa teidän muiden työt, alueen hintataso tai muut asiat? 


11.11.2017

HYVÄ ÄITI SYNNYTTÄÄ ALATEITSE? AJATUKSIANI ÄITIYDESTÄ



Luin tässä yksi ilta uusinta Kaksplus-lehteä ja bongasin sieltä Essi Hellénin haastattelun. Ihana, kaunis ja lahjakas Essi! Haastattelu oli tehty muutamien väitteiden muotoon ja salamana sain idean, että hitsit minäkin haluan vastata näihin väitteisiin! Siispä kerrankin vähän pidempi ja pohdiskelevampi postaus. 

Hyvä äiti synnyttää alateitse. 


Synnytys on hurja kokemus. Joko tuolta alapään pienestä reiästä puskee pihalle monen kilon vauva tai vaihtoehtoisesti vatsaan suhaistaan ihmislapsen mentävä aukko, josta vauva nostetaan päivänvaloon. Olen itse alatiesynnytyksen kannalla, olenhan kaksi lasta niin synnyttänyt. Mutta tiedän monta tapausta, jossa sektio on ollut ainut järkevä ratkaisu monesta eri syystä. Jos meillä olisi ajatus kolmannesta lapsesta, vaatisin sektion perustuen siihen kipuun, jota koin tämän kesän synnytyksessä. Vaikkakin suosittelen kaikkia synnytyspelkoisia käymään juttelemassa kätilön kanssa ja edes harkitsemaan alatiesynnytystä, asetan kuitenkin nämä kaksi synnytystapaa täysin samalle viivalle. Loppujenlopuksi, sisälläsi on kasvanut vauva, joka on jotain kautta tullut ulos. Olet synnyttänyt. 


Hyvä äiti imettää vähintään vuoden. 


Aah, imetys! Mielestäni äidit kokevat liikaa painetta imetyksen onnistumisen suhteen. Sen aloitus kun ei osu mitenkään rennoimpaan hetkeen elämässä: mahastasi on juuri kaivautunut ihminen pihalle ja mullistanut koko perheen elämän. Jokapuolelle sattuu, hikoiluttaa, stressaa, väsyttää.. ja samassa pitäisi onnistua tisseillään ruokkimaan pieni tyyppi. Toivoisin enemmän alkumetreille tukea imetyksen aloitukseen ja siinä rinnalla tietoa pulloruokinnasta ja muutamat lohduttavat sanat, että imetys ei todellakaan ole ainut tapa ruokkia lapsi. Ja ettei pulloruokinta tee sinusta yhtään huonompaa äitiä. Samaan aikaan tiedostan kaikki imetyksen hyödyt ja tiedän, että olisin varsinkin Ludden kohdalla toivonut imetyksen kestäneen paljon pitempään. Samaan hengenvetoon hirveällä riskillä vielä totean, että en voi ymmärtää taaperoimettäjiä. Kyllä, sanoin sen ääneen. Imetys siis on omassa päässäni hyvin ristiriitainen asia, johon rehellisesti liittyy pettymyksen tunteita. Hyvä äiti ruokkii lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla, joka kuormittaa koko perhettä isossa kuvassa vähiten. 


Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu. 


Meidän perheessä ekan lapsen kohdalla maailman suurin vitsi! Toisen lapsen kohdalla, vähän enemmän totta. Uskon, että useimmille se ensimmäinen lapsi laittaa kyllä elämän ja rutiinit ihan uusiksi. Varsinkin, jos lapsen saa siinä iässä, että on jo tottunut aikuiselämään ilman lapsia. Toinen lapsi onneksi sujahtaa jo mutkattomammin osaksi arkea. Elämä on kertaalleen jo muokattu "lapsiystävälliseksi", joten siinä mielessä se toinen menee siinä missä ensimmäinenkin. 


Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.


No just. Muotoilisin asian niin, että kunnon äiti viettää aikaa välillä muutenkin, kuin vauvansa kanssa.


Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50-50. 


Teoriassa kyllä. Ja käytännössäkin kyllä, mutta harvemmin varmaan toteutuu noin. Äitiysloman aikana on selvää, että vanhemmuudessa suuremman lohkon itselleen nappaa kotona oleva vanhempi. Jos nyt mietin meidän perhettä silloin, kun molemmat teki täyttä työviikkoa ja lapsi oli hoidossa, niin sanoisin, että äiti kantaa suuremman taakan ns. metatyöstä. Tiedättekö, huolehtii, että lapsella on oikean kokoiset kuravaatteet, huolehtii yhteydenpidon tarvittaessa päiväkotiin, varaa lääkäriaikaa, jos joku asia mietityttää... Ja kyllä, olen tästä myös muutaman kerran ärsyyntynyt. Sen sijaan meillä mies heittäytyy paljon enemmän leikkiin ja hullutteluihin lasten kanssa, kun äiti taas samalla aina siivoaa keittiötä, laittaa ruuan, tekee ostoslistaa jne. Että niin, molemmat ehkä tekevät asioita 50-50, mutta ne asiat vaan ovat erilaisia. 


Hyvä äiti on kotona vähintään vuoden, mielellään kolme. 


Hyvä äiti on kotona juuri niin kauan, kun se koko perheen dynamiikan, jaksamisen ja talouden kannalta on parasta. 


Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa. 


En edes ymmärrä kysymystä. Miksi olisi?


Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa. 


Voi. Helppoa se ei ole, eli vaatii varmasti paljon järjestelyä ja mahdollisesti kompromisseja, mutta mahdollista se on. Enemmän kuitenkin itse ajattelen, että pyrin saamaan mukavan uran, toimivan perhe-elämän ja jonkin verran omaa aikaa. Ei siis täysillä kaikkea, mutta mukavasti kaikkea! 


Vauva tuhoaa parisuhteen ja etenkin seksielämän. 


Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta osaksi kyllä. Tähän vaikuttaa jonkin verran lähellä olevan tukiverkoston määrä. Jos on mahdollista päästä vaikkapa kerran kuussa ulos puolisonsa kanssa kahdestaan tai kuten olen kuullut, joskus jopa ulkomaan matkalle (!!), niin varmasti parisuhde selviää vähemmillä kolhuilla. Itse en edes muista, koska ollaan J:n kanssa käyty treffeillä. Tasan KAKSI kertaa ollaan päästy olemaan yö ilman Nopsua koko neljän vuoden aikana. En nyt silti sanoisi, että vauva (ja lapset) mitään pysyvästi tuhoaa, parisuhde vaan muuttaa muotoaan. Olen ehkä ankea realisti, mutta ajattelen tällä hetkellä, että me ollaan J:n kanssa tiimi, joka vetää tämän vauvavuoden läpi vaikka päällä seisten. Olen varma, että kun pojat vähän kasvavat, niin parisuhdekin saa enemmän omaa aikaa ja sitten voi taas fiilistellä sitä, kuinka hyvän valinnan tulikaan tehneeksi. 


Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla. 


Anteeksi, miksi nukeilla? Viitataanko tässä haastateltavan tyttölapseen? Varmaankin. Aika, no, sukupuolistereotyyppinen kysymys. Ei sillä, että tarttuisin näihin herkästi... *sarkasmia* :) 

Hyvä äiti jaksaa leikkiä. Kyllä. Mutta miten paljon ja kuinka usein? Siitä voi varmasti olla montaa mieltä. Itse en pidä itseäni minään superleikkijänä ja minulla on (äideille tyypilliseen tapaan) huono tapa jatkuvasti tehdä jotain muuta siinä sivussa tai välissä. "Äiti käy vaan laittaa noi pyykit, äitin täytyy ihan kohta tehdä ruoka, äiti vastaa tähän yhteen viestiin.." 


Äitiys tekee tytöstä naisen. 


Äitiys tekee naisesta äidin. Lähipiirissäni on lapsettomuutta ja olisi ihan naurettavaa sanoa, että äitiys liittyy millään tavalla naisen.. öö.. johonkin laatuluokitukseen, hahah. Miten sen nyt sanoisi paremmin? Jokainen tyttö kasvaa upeaksi naiseksi (okei, osa omasta tahdostaan myös miehiksi) ja osasta naisista tulee äitejä. 


Kaksi lasta on täydellinen perhekoko. 


Vajaan viiden kuukauden kokemuksella voisin sanoa, että useampi lapsi on parempi, kuin yksi. Heh, varmaan voisikin olla vähän huolestuttavaa, jos olisin vahvasti toista mieltä. Kyllähän sisarus tai sisarukset antavat lapsen elämään paljon. Opettavat sosiaalisia taitoja, empaattisuutta, jakamista ja parhaassa tapauksessa antavat loppuiäksi sydänystävän, joka on läsnä silloinkin, kun äiti ja isä eivät (enää) ole. Kaikki eivät kuitenkaan voi saada enempää lapsia ja osa eivät halua. En usko, että lapsista kasvaa yhtään sen "huonompia" niinkään. Yhtä lasta tulee varmasti paljon enemmän kuljeteltua harrastuksiin ja ystävien luokse, joten hyvät eväät elämään sekä sosiaalisia suhteita saa niinkin.

Kolme tai neljä lasta? Viisi tai kuusi? Jos itse olisin vasta 25 vuotias ja meillä olisi hyväkuntoiset isovanhemmat tukiverkkona, ehkä haaveilisin vielä joskus tulevaisuudessa kolmannesta lapsesta. Iso sisarusparvi on jotenkin romanttinen ajatus. Meille kaksi lasta on kuitenkin se täydellinen perhekoko.


Haastan kaikki Kaksplussan verkostobloggaajat tekemään tällaisen samanlaisen "omahaastattelun" blogiinsa :) 



9.11.2017

DEAR SANTA...





On aika... JOULUTOIVEIDEN! Olen melko varma, että joulupukki lukee blogiani, sillä jo muutamana vuonna on paketeista löytynyt hämmästyttävän paljon sellaisia asioita, joita täällä olen toivonut. Siispä ei jätetä tänäkään vuonna arvauksen varaan tätä tärkeää pakettiasiaa, vaan isketään joulutoiveet tiskiin! 

Aloitan, köh, itsestäni. Vannon, että noiden kumppareiden lisäksi oikeasti oli tosi hankala keksiä mitään toiveita! Selailin yksi ilta netissä ja nappailin sieltä asioita, joita olisi mukava saada. 

Toivelistalla siis: 

1. Kumpparit. Mieluiten keltaiset. Matala varsi olisi kiva. Mikä tahansa merkki käy, kunhan ei ole Crocksit. Niiden kumpparimalli on minun jalalle huonoksi todettu. 
2. Kuulokkeet. Nykyiset kuulokkeeni ovat.. no.. rumat. Haluaisin kauniit valkoiset, jotka menevät silleen päätä myöten, eivätkä sojota joka suuntaan kuin mikäkin satelliittiantenni. 
3. Hiusnaamio olisi ihana juttu, joko tämä Bodyshopin banaaninaamio tai joku muu. 
4. Eteerinen appelsiiniöljy olisi ihana lisä öljyjen kokoelmaan. 
5. Kauniin värinen, lämmin huivi, kuten tämä Lindexin kaunotar. 
6. Rawbar-patukat sopivat loistavasti välipalaksi, joten niitä voi aina varastossa olla lisää. 





Ja sitten rakkaat lapsukaiset. He varmasti puraisisivat mamaa varpaista, jos näkisivät tämän toivelistan. Jep, siinä ei ole yhtään leluja. KOSKA ME HUKUTAAN LELUIHIN! No, se oli ehkä vähän liiottelua, samalla kun todellakin sarjassa first world problems. Mutta kuitenkin, en kaipaa yhtään tukkirekkaa, traktoria tai purulelua enää lisää tähän huusholliin. Sen sijaan olen järkevä (tylsä) äiti. 

1. Nokkamuki. Pieninkin opettelee jo tulevana vuonna tuttipullosta pois ja nokkamuki olisi  kätevä.
2. Mehujehu. Tämä pelastaisi monet pillimehukatastrofit, kun pienet kädet tarraavat voimalla purkkiin ja kaikki tietää miten nopeasti se mehu sieltä pillistä syliin livahtaa.
3. Työpöytä. Tämä on Nopsulle äidin isoin toive. Ikeasta löytyy tämä hyvä, tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin kivasti säilytystilaa mukanaan tuova malli. Haaveilen, että tämän ääressä poika jopa malttaisi vähän tehdä omia juttuja, kuten piirtämistä tai askarteluja, omassa huoneessaan.
4. Vaatteita. Ludulle oikeastaan mitä vaan vaatteita koossa 80/86. Etenkin joku terällinen yöpuku olisi poikaa. Ja Nopsulle koossa 110. Joustavan malliset farkut ovat pojan suosikkeja sekä hupparit. Mieluiten pinkki. Kunhan vaan ei musta.




Vielä viimeisenä koko perheelle kohdistuvat lahjat! Eniten toivoisin oikeastaan kasan lautoja, jotka joulun taian hengessä muotoutuisivat keväällä uudeksi terassiksi tuohon takapihalle. Jos tämä on haastava toteuttaa, meitä mahdollisesti ilahduttaisi kylpypyyhe-koossa hamam-pyyhkeet, lasten hiusten leikkaamiseen semmoinen mikä lie hiustenleikkuri onkaan ja kolmantena toiveena Malm-lipaston kapea, korkea versio, joka tulisi meillä eteiseen. 

Joten näin. Ja vielä lopuksi, hyvä Joulupukki, täällä ollaan kaikki oltu hirrrrmuisen kiltteinä. Helppoa se aina ei ole ollut, olet varmasti huomannut tänä vuonna perheemme kasvaneen yhdellä pikkutontulla, ja sen tuomat muutokset ovat aiheuttaneet kaikissa välillä pieniä hermojen kiristymisiä. Mutta olemme aina silti muistaneet halata, pusuttaa ja sanoa kauniita sanoja. 

Jouluisin terveisin,
Pirita & tonttutrio


Mitä teidän muiden joulutoivelistoilta löytyy? 


6.11.2017

OLETKO NÄKYMÄTÖN?


Joskus olisi ihan kiva olla näkymätön. Itse hiippailisin päiväkotiin seuraamaan Nopsun touhuja päivän aikana tai kävisin kurkistelemassa asuinalueellamme jokaisen ikkunan takana muiden sisustusratkaisuja. Mutta kun liikun ulkona pimeässä, haluan olla kaikkea muuta, kuin näkymätön. 

Syksyn ensimmäiset pimeät illat ja vesisade muistuttivat jälleen näkymisen tärkeydestä. Huomasin asian autonratista käsin. Kun ajaa pimeällä, sateessa, liikenteeseen keskittyen, ovat heijastimettomat ja valottomat ihmiset tummissa vaatteissa oikeasti täysin näkymättömiä. Sellainen jos yhtäkkiä lähtee ylittämään tietä yllättävästä kohtaa, niin en tiedä ehtisinkö reagoimaan. Siispä ajattelin omistaa yhden kokonaisen postauksen sille, että NÄKYKÄÄ, ihmiset rakkaat! 

Tuollaiset ekan kuvan kaltaiset pienet valot maksoivat Stadiumin Outletissa pari euroa. Niitä voi hyvin ripustaa lasten haalareiden vetoketjuihin, koiran talutushihnaan, rattaisiin... Ja lapsista yleensä valot pimeässä ovat vielä tosi hauska juttu. 


Meidän rattaiden runko on musta, ja tänään jo testikäytetty (jihaa, L on jo iso poika!) istuinosa on musta myös. Rungossa on ihan hyvät heijastimet tuossa työntöaisan yläosassa sekä tavarakorin jokaisella reunalla. Ostin kuitenkin lisäksi vielä liimattavia heijastintarroja, jotka mukavasti ovat mustat, ellei niihin juuri valo osu. Näin ei tarvitse muuttaa rattaita ihan joulukuuseksi kuitenkaan :) 


Ostin ystävältä käytettynä myös uuden sadesuojan. Entinen kun oli kokonaan musta, niin se vaan ei ole se turvallisin väri pimeässä. Tämä ihanan vaalea suoja on ensinnäkin piristävä näky hämärässä syksyssä, mutta lisäksi heijastimineen myös turvallisempi ratkaisu. 


Ja vielä viimeiseksi omat heijastimet. Ostin lenkkejä varten tällaiset helposti tarralla lahkeen ympäri pyöräytettävät. Liikkuvat jalat osuvat hyvin auton valojen korkeudelle. Vielä olisi syytä hankkia takkeihin muutamia heijastimia. Niissä vielä etsin jotenkin kivan näköisiä, mutta paremman puutteessa menee vaikka se lapsena saatu pankin logolla oleva kova heijastin, joka kiinnitetään hakaneulalla :) 

Syksy on pimeä ja talvi lumettomana vielä pimeämpi - näkykää, ystävät!

4.11.2017

LAATUA JA TYYLIÄ MAKUUHUONEESEEN


YHTEISTYÖSSÄ SUKHI-MATOT

Se tunne, kun saa kotiinsa jotain arvokasta, tyylikästä ja käsintehtyä... Muutama viikko sitten soi ovikello ja lähetti toi meille odottamamme paketin. Pyöreään pakettiin oli tiiviisti rullattu tämä kaunotar. Upea villamatto, joka tekee makuuhuoneemme ilmeelle ihmeitä. Tosin mainittava, ettei taso nyt lähtöjään ihan hirveän korkea ollut. Muovin alta paljastui ihana hento villan tuoksu, kun pyöritin maton lattialle. Tervetuloa uuteen kotiin, Kalim! 



Tuntuu kornilta laittaa ylistyssanoja jonoon, mutta matto vaan on ihan täydellinen. Se on kaunis kuin mikä, varmasti vastaavaa ei tule ihan jokaisessa kodissa vastaan. Se tuntuu jalan alla i-ha-nal-ta. Sen päällä tekee mieli venytellä, lukea kirjaa - vaikka nukkua päiväunet! 


Näin äitiyslomalla kotona ollessa haluaisi remontoida sitä sun tätä ja sisustaa koko koti uudelleen. Tässä asunnossahan tosiaan riittäisi tekemistä vaikka kuinka. Makuuhuoneeseen haaveilen uusista kaapinovista. Unelma olisi peiliovet, mutta vähän tuntuu, että se on liian hinnakas hankinta ainakin tähän vaiheeseen elämää. Mietin, jos uusisi ovien vetimet - se on muuten hyvin edullinen tapa päivittää koko huoneen ilmettä! Uusi sängynpääty meille on tulossa, joten ehkä pian uutta postausta makuuhuoneen sisustuksesta. 

Nyt tämä matto onneksi tekee koko huoneesta tunnelmallisen, lämpimän ja viihtyisän oloisen. Tiedän jo nyt, että tämä matto tulee kulkemaan mukanamme koko elämämme, riippumatta mihin vielä tästä muutamme. Jos muutamme. 


Sukhimatot on vähän erilainen mattokauppa ja haluankin siitä kertoa teille vielä hieman paremmin toisessa postauksessa. Oma nykyistä edeltävä työpaikkani oli kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö, jossa edistettiin lastenoikeuksia. Koen siis tärkeäksi eettisyyden ja vastuullisuuden liiketoiminnassa. Siksi mielelläni nostan yrityksiä, joissa näihin asioihin on panostettu. Oma pieni korren kantaminen kekoon maailman ihmisten hyvinvoinnin eteen. 

Mitäs pidätte matosta? 
Millainen on teidän muiden mielestä täydellinen matto? 

Käykää ihmeessä kurkkaamassa millaisia mattoja Sukhilla on tarjota - sieltä löytyy ihania värikkäitä yksilöitä myös :)


30.10.2017

VAUVAN ENSIKUUKAUSIEN TOP 6 + YKSI HUTIOSTOS


Koska kukaan ei halua tehdä huonoja hankintoja, päätin listata kaikkien vauvavuoteen urheasti suuntaavien hyödyksi ja iloksi meidän vauvan ensikuukausien parhaat tavarat. Kuusi on yli muiden. 


Stokke Newborn Set

Ihan ehdoton! En ymmärrä miten pärjättiin ilman tätä Nopsun kanssa. Tässä Ludu istuu aina kun me syödään ja ehkä kerran päivässä teen vähän koneella jotain hommia tai selvittelen asioita, Ludun istuessa vieressä syömässä jotain puruleluaan. Istuimen saa näppärästi tuolista myös pois, joten kun on vaikkapa vieraita, Tripp Trapp on sekunnissa ihan tavallisena tuolina käytössä. Tämän kanssa muuten mennään jo viimeisiä viikkoja! Viimeistään parin kuukauden päästä Ludde jo istuu ja voimme siirtyä Baby Settiin, joka on siis Tripp Trappin syöttötuolimalli. 



Swaddle Up Blanket + unipesä 

Yksi harvoja uutena ostettuja asioita oli tämä Swaddle Up Blanket, josta olin kuullut kehuja. Nopsu nukkui ensimmäiset kuukautensa tiukassa kapalossa ja vielä lähes parivuotiaaksi asti unipussissa. Siispä ajattelin, että kesävauvalle tämä on loistoratkaisu - kapalo kun saattaa olla aika kuuma. Ja loistava on ollutkin! Vauva ei käsillään huido itseään jatkuvasti hereille ja nyt kun niitä sormia pitää koko ajan syödä, niin pussi hyvin hillitsee sitäkin. Oikeastaan ainut miinus on hinta (30 euroa), sillä pusseja olisi kätevä olla useampi, koska pussiin tietenkin tulee maitotahroja ja noita tassuja kuolataan nukahtaessa urakalla JA siksi sitä täytyy pestä usein. Huh, hengästytti jo tuo lauseen pituus! 

Unipesä on myös ollut aivan loistava hankinta. Siinä L nukkui vieressä jo lähes vastasyntyneenä ja siirto omaan sänkyyn meni aivan tuosta vaan, kun pesässä unituntuma (mikä ihana uusi sana) säilyi täysin samana. 



Bumbo

Bumbo! Tämä hassu istuin on myös uusi tuttavuus tällä vauvakierroksella! Bumbo on meillä kylppärissä, sillä monesti siellä tekee asioita, joihin on kiva saada hetkeksi kaksi kättä vapaaksi. Vessassakäynti, pikameikki, pyykit koneeseen tai kuivausrumpuun... Bumbossa vauva voi viettää hetken istuma-asennossa näin, kun pää kannatellaan jo hyvin, mutta istuminen ilman tukea ei vielä luonnistu. Bumboa on paljon kritisoitukin, että se on epäergonominen vauvalle ja tuossa kun istuttaa, niin ei koskaan opi kunnolla itse istumaan. Nämä argumentit taas haukotuttaa, sillä en-hän minä sitä vauvaa viikkotolkulla tuossa istuimessa pidä! Varmasti olisi huono juttu, jos istuisi kauhean paljon ja usein Bumbossa, mutta esim. meillä kun Ludu viettää siinä aikaa 0-5min per päivä, en jaksa uskoa, että mitään haittaa tuosta on. 



Britax Go -setti

Yksi asia, johon suosittelen panostamaan vauva-arjessa on hyvä kulkupeli. Jos perheessä on käytössä auto, hyvä setti sisältää vaunurungon, vaunukopan sekä turvakaukalon. Arjen sujuvuuden takaamiseksi lämmin suositus setille, jossa niin sanotusti "kaikki menee vaan kliks kliks". Eli autoon isofix-kiinnitteinen (auton runkoon asti kiinnittyvä) telakka, johon kaukalon voi vaan kliks nostaa. Ja siitä taas kliks vaan vaunurunkoon. Näin vauvaa ei tarvitse koskaan herättää, kun se autossa nukahtaa. Toimivaa kulkupelisettiä täydentää vielä ratasosa, jonka saa kätevästi samaan runkoon. Näin ei myöskään tarvitse ostaa uusia rattaita, kun vaunutteluikä jää taakse.



Strolley Organizer

Jokaisen kotiäidin käsilaukku :) Tässä kulkee viikolla aina mukana lompakko, avaimet, puhelin, juomapullo, purkkaa ja huulirasva. Niin ja myös käsirasva ja nenäliinapaketti! Paljon mahtuu toimivaan vaunupussukkaan, jota ilmeisesti tyylikkäästi strolley organizeriksi kutsutaan. Ainut miinus on se, että ei ole yksi kerta, kun lähden jonnekin asioille unohtaen kaikki tärkeät tavarani, tai ainakin osan niistä, tuohon pussukkaan. Pointsit Britaxin organizerille tukevasta ja silti helposti irrotettavasta tarrakiinnityksestä sekä kätevästi magneetilla sulkeutuvasta keskiosan kannesta. 


+ Auton peili

Autolla matkustaessa aivan ehdoton on takapenkin päätukeen kiinnitettävä peili. Tuon peilin (ja peruutuspeilin) kautta ajaessa näkee sekunnin vilkaisulla, miten vauvalla menee. Ei tarvitse siis turhaa stressata kitinöistä, jos näkee, että tyypillä kuitenkin kaikki on hyvin. Kävipä meille kerran niinkin, että vasta liikkeellä ollessa huomattiin vauvalla olevan turvavyöt auki (en nyt mitään nimiä mainitse, kumpi vauvan kaukaloon pakkasi ja autoon nosti..) - joten ei muuta kuin pysäytys lähimmälle bussipysäkille ja vyöt kiinni! Ja lisää kahvia isille. 

Ja sitten se huti...

Baby Björnin kantoreppu

Oikeastaan vain yksi ostos on ollut todellinen huti ja se oli Baby Björnin kantoreppu. Tai rintareppu kai sen ihan virallinen nimi on. Ostin sen käytettynä ja maksoin 40e (!?!?) vain todetakseni, että kyseinen reppu on ergonomisuuden epämuodostuma. Siinä ei ollut lainkaan lantiovyötä, joten hippusenkin painavampi vauva painaa koko painollaan hartioita. Hartiat kun ei muuten olekaan jumissa.. ainoastaan ihan pienen vauvan kanssa tuo varmasti on ihan näppärä. Helppo se kyllä oli pukea päälle, jos jotain positiivista haetaan. 


Mitä hittejä ja huteja mahtuu/mahtui teidän muiden vauvavuoteen? 
Tuntuuko, että toisen tai kolmannen lapsen kohdalla osasitte jo tehdä osuvammat hankinnat? 

26.10.2017

PARHAAT VINKIT LAPSIPERHEEN RUOKAHETKIIN

 

YHTEISTYÖSSÄ PILTTI 

Meillä vauveli on nyt muutamien päivien aikana maistellut ensimmäiset lusikallisensa soseita, joten hyvään saumaan osui kutsu juhlistamaan suomalaista Pilttiä, joka täyttää tänä vuonna jo 65 vuotta! Tilaisuudessa oli kaksi upeaa puhujaa, joista molemmista haluan kertoa teille. Hyviä vinkkejä kun ei koskaan ole liikaa jaettavaksi. 


Ravitsemusneuvoja Kati Kuisma kertoi, miten syömisestä ja ruokahetkistä tulee koko perheelle mukava rutiini, joka toivon mukaan säilyy lapsilla hyvänä suhteena ruokaan aina aikuiselämään asti. Hän antoi neljä vinkkiä hyvän mielen ruokapöytään: 

1. Syödään yhdessä

Otetaan lapset mukaan ruuanlaittoon, tehdään yhdessä ja syödään yhdessä. Puhutaan myönteisesti ruuasta. Tehdään ruokailusta mukava asia.

2. Arki ratkaisee

Vanhemmat tekevät valinnat, ohjaavat ja tarvittaessa rajoittavat. Olennaista kokonaisuudessa ei ole se, miten upea synttäripöytä lapselle katetaan tai kuinka värikäs on jouluateria. Keskity mieluummin toimivaan arkeen ja tee arjen ruokahetkistä positiivisia kokemuksia. Viikossa istutaan pöydän ääreen yhdessä parhaimmillaan 35 kertaa, siinä on monta mahdollisuutta muokata lapsen suhdetta ruokaan.

3. Ruokarohkeus kasvaa ajan kanssa

Lapset syövät sitä, mistä pitävät ja useimmiten he pitävät siitä, mikä on tuttua. Osa lapsista on selvästi herkempiä syömisen suhteen. Heidän suussaan vähänkin erilainen koostumus voi tuntua epämukavalta ja he suosivat pehmeää suutuntumaa. Toiset taas hätkähtävät yhtään karvaampaa tai voimakkaampaa makua. Anna lasten rauhassa totutella uusiin ruokiin ja anna heille aikaa oppia pitämään uusista mauista sekä koostumuksista. 

4. Ruokailo 

Kehu, kannusta ja huomaa hyvä. Jotkut lapsista tuntuvat tarvitsevan loputtomasti kannustamista ja silti lautanen usein jää koskematta tai vähintään puoliksi syömättä. Pyri näissäkin tilanteissa jättämään ruokailusta positiivinen fiilis. Mainitse vaikka, että olipa mukava jutella kanssasi päivän kuulumisia samalla, kun syötiin. Ja kun huomaat, että lapsi maistaa rohkeasti uutta ruokaa tai on oppinut syömään jotain, mistä ei ennen pitänyt - kehu lämpimästi. 



En voinut olla tuntematta pieniä omantunnon pistoksia, kun kuuntelin Katia. Meillähän Nopsu ei ole kovin innokas ruokailija. Hoidossa hän kyllä on aina syönyt parikin lautasellista ruokaa - kotona en muista, että juuri koskaan olisi pyytänyt ruokaa lisää. Tavanomaisempaa meillä on, että tuota kannustamista (köh, välillä tuputtamista ja lahjomista) harrastetaan päivittäin. Mietin, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko vielä tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko Ludden kohdalla osata tehdä jotain toisin!? 

Nopsu on jo neljävuotias ja voisimme hyvin hänen kanssaan jutella joku hyvä hetki siitä, miten hän syömisen kokee (oma ajatus: mikä hemmetti siinä on niin vaikeaa). Voisin myös ottaa Nopsun mukaan kuukauden ruokalistan suunnitteluun ja antaa hänen valita vaikkapa jokaiselle viikolle yhden tai kaksi ruokaa. 


Ludde on aloittanut oma syömisuransa kyllä vallan mainiosti. Bataatti ja päärynä on kotona testattu ja molemmat kelpaavat hyvin. Piltti oli ihanasti ottanut tilaisuudessa huomioon myös pienet ruokailijat ja heille tarjoiltiinkin aikuisten ruokaa vastaava soseruoka ensimmäisenä pöytiin. Ludulle kysäisin, että sattuisiko heillä olemaan jotain, mitä vaan yhtä raaka-ainetta sisältävää sosetta ja saimmekin herkullisen lautasellisen porkkanaa pöytään. Ainut vaan, että nuori herra oli sitä mieltä, että porkkana on kammotus ja ei varmasti ole syötäväksi tarkoitettu! Hän siis tyytyi tuolla ruokailukerralla maitoon sekä järsi jälkiruuaksi purulelua ja kuolalappuaan. 

Piltin Ensimaut-sarja on kiinnittänyt jo ennen tätä tilaisuutta huomioni kaupoissa. Ihana saada napata vain yhtä tai kahta makua sisältäviä soseita ostoskoriin. Näin aluksi, kun määrät ovat kovin pieniä, olen itse tehnyt soseita jääpalarasioihin, mutta reissussa valmispurkit ovat kätevät ja niihin siirrymme kyllä kotonakin ruokahalun kasvaessa. 

Toinen tilaisuuden puhuja oli i-ha-na Maaret Kallio ja minun täytyy saada jakaa hänen viisautensa myös teille! Se kuitenkin seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan kilometrin mittaiseksi. 


Mitä kriteereitä teillä on purkkisoseille? Suositteko kotimaista tai sokerittomia? Vai nappaatteko luomua ostoskärryyn?